Tässä teille tietoa lapsiperheiden köyhyydestä ja tuista

LAPSIKÖYHYYS



Yhä suurempi osa lapsista kuuluu pienituloisiin perheisiin (taulukko 1). Lapsi-

köyhyyden pitkäaikainen aleneva trendi kääntyi nousuun 1990-luvun puolivälis-

sä. Kasvu pysähtyi vuonna 2005, mutta pysähdys jäi väliaikaiseksi. Vuonna 2007

lapsiköyhyys oli lähes kolminkertainen verrattuna vuoteen 1995. Pienituloisia lap-

siperheitä oli vuonna 2007 kaikkiaan 73 000 (parit, joilla lapsia 44 000, yksinhuol-

tajataloudet 29 000). Köyhissä lapsiperheissä oli vuonna 2007 lapsia noin 151 000,

kun heitä vuonna 2002 oli noin 129 000. Vuonna 1995 köyhyysrajan alapuolella

oli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta.



TULONSIIRROT LAPSIPERHEISSÄ



Yksi selitys lapsiköyhyyden lisääntymiselle on, että perhepoliittiset tulonsiirrot

ovat jääneet jälkeen hinta- ja varsinkin ansiotulokehityksestä (Hirvilammi & Laa-

tu 2008, 21). Lapsiperheet ovat erityisesti pikkulapsivaiheessa pitkälle riippuvaisia

sosiaaliturvasta. Pienituloisimmissa perheissä tulonsiirtojen osuus käytettävissä

olevista tuloista on noin kolminkertainen muihin lapsiperheisiin verrattuna (Tu-

lonjakotilasto). Toisin sanoen köyhiä lapsiperheitä on koskettanut selvästi muita

perheitä karvaammin se, että lapsilisät, vanhempainpäivärahat ja kotihoidon tuet

ovat reaaliarvoltaan alentuneet huomattavasti. Kun tarkastellaan perhepoliittisia

tukia vuodesta 1990 alkaen, havaitaan, että kokonaistuki lasta kohden on saavutta-

nut lamaa edeltävän tason vuonna 2004. Sen sijaan tulonsiirrot lapsiperheille ovat

jääneet selvästi lamaa edeltänyttä tasoa alemmas.



Indeksiin sidottu vähimmäisturvakin on jäänyt jälkeen ansiokehityksestä, esi-

merkiksi toimeentulotuen perusosan kohdalla noin 25 prosenttia vuodesta 1995

alkaen (Moisio 2008, 269–270). Keskeiset lapsiperheiden tulonsiirrot, kuten lapsi-

lisä tai kotihoidon tuki eivät kuitenkaan ole indeksiin sidottuja, ja niihin on tehty

jälkeenjääneisyyteen nähden vähäisiä korotuksia vasta lähivuosina. Lapsille ja per-

heille suunnattujen menojen osuus sosiaalimenoista on alentunut vuoden 1995 13

prosentista vuoden 2006 11 prosenttiin, ja niiden osuus bruttokansantuotteesta

on samana aikana alentunut hieman yli neljästä prosentista hieman alle kolmeen

prosenttiin (Suomen tilastollinen vuosikirja 2008).



Riippuvuuteen tulonsiirroista kytkeytyy se, että osaltaan lapsiperheiden pieni-

tuloisuutta selittää pitkän koulutuksen, perhevapaiden ja epävakaan työmarkkina-

suhteen yhdistelmä. Se on tuottanut suuren joukon pelkän vähimmäispäivärahan

varassa eläviä äitiys- ja vanhempainvapaalla olevia. Heitä on 1990-luvun puolivä-

listä lähtien ollut enimmillään 30 prosenttia ja oli edelleen vuonna 2007 runsas 15

prosenttia vanhempainrahaa saavista naisista (Kelan tilastollinen vuosikirja 2007).

Tämä heijastuu siinä, että alle kolmivuotiaat lapset ovat se väestöryhmä, jonka

keskuudessa köyhyysrajan alapuolella elävien osuus on kasvanut jyrkimmin.