Miltä tuntuu olla kielitaidoton, että osaa vain suomea? Koetko että olet jäännyt paljosta paitsi? Itseäni kyllä todella harmittaisi.
Mun äiti osaa vain suomea ja päätin jo pienenä, että musta ei tuu samanlaista vaan opiskelen kieliä että pärjään maailmassa.Onneksi anoppini oli kieltenopettaja niin meistä tuli tosi läheisiä.
Kommentit (24)
Yksikieliset on vähemmistö maailmassa eli on harvinaista.
Omat vanhempani osasivat vain suomea. Käännättivät minulla jos oli muiden kielten tarvetta. Eivät he tuntuneet jäänneen mistään paitsi. Kielitaidosta on hyötyä vain tiettyyn rajaan asti, jos asuu koko ikänsä Suomessa eikä käy ulkomailla. Eri asia on jos kieliä tarvitsee työssään muiden ihmisten kanssa kommunikointiin tai toimii tietoalalla ja joutuu hakemaan tietoa eri kielialueilta.
Missä aapee lienee ollut, kun on fiksuutta jaettu.
Suomessahan tarvitsee vain suomea. Ja jos ei opi suomea. Niin sitten saa yhteiskunnan maksaman tulkin käyttöönsä. Tulkki voi lähteä esim. Kelaan hakemaan avustuksia ummikon kanssa.
Varmaan kansalaisuudenkin saa vaikkei osaa sanaakaan suomea.
Kyllä se harmittaakin. En lapsena ymmärtänyt kuinka tärkeää englannin osaaminen olisi niin en koskaan jaksanut keskittyä siihen. Myöhemmin olen itsenäisesti opetellut ymmärtämään puhuttua ja kirjoitettua englantia, mutta en edelleenkään osaa tuottaa kieltä. Englanti tuntuu niin hankalalta kaikkine sääntöineen, jonkun pitäsi kädestä pitäen vieressä selittää. Ruotsiaikaan en ole oppinut, vaikka se vähän helpompaa tuntuisi olevan.
Matkailu on pelottavaa, mutta ei tämä muuten juurikaan elämään vaikuta. Joskus asiakastyössä tulee kiusallisia hetkiä.
N25
Vierailija kirjoitti:
Mistä olisin jäänyt paitsi?
Monesta. Jos esim. seuraat vain suomenkielisiä uutisia / medioita, kuvasi maailman tapahtumista jää todella kapeaksi. Itse seuraan useita eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia medioita, sekä joskus paria aasialaista mediaa ja täytyy sanoa, että kuva vain suomalaisen median kautta tietonsa saavasta ihmisen käsityksestä maailmasta vaikuttaa lähinnä pelottavan pieneltä. Ilman kielitaitoa ei voi myöskään käyttää tieteellisiä tietokantoja, joista löytyy uusin ja paras tutkimustieto. Tässäkin suhteessa jää hyvin hataralle pohjalle. Puhumattakaan mahdollisuuksista toimia ulkomailla ja muodostaa ihmissuhteita.
Kiitos kysymästä, asun niin supisuomalaisessa ympäristössä etten kieliä tarvitse. Olen opiskellyt niitä, jonkun verran ymmärrän luettuna.
Kuten olli sanoi: Suomessa puhutaan suomea.
En tiedä, mutta teidän kielitaidottomien ansiosta olen ollut täystyöllistetty kirjallisuuden kääntäjänä yli 30 vuotta.
Tunnen hyvin vähän ihmisiä jotka eivät osaa tai halua osata muuta kuin suomea. Ehkä yhden kuusikymppisen serkkutytön. Jopa omat vanhempani osasivat auttavasti saksaa jo 1950-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen hyvin vähän ihmisiä jotka eivät osaa tai halua osata muuta kuin suomea. Ehkä yhden kuusikymppisen serkkutytön. Jopa omat vanhempani osasivat auttavasti saksaa jo 1950-luvulla.
Nykyisin homma menee niinkinpäin. Että Suomessa on paljon ihmisiä jotka eivät osaa kuin omaa kotimaansa kieltä. Eli he asuvat ja työskentelevät Suomessa osaamatta suomenkieltä.
Ruotsin reputin aikoinaan kirjoituksissa, joten on turha väittää, että olisin sitä koskaan osannut. 30-vuotiaaksi pärjäsin huonolla tankeroenglannilla. Sitten asia alkoi harmittamaan siinä määrin, että otin töistä puoli vuotta vuorotteluvapaata, muutin Lontooseen ja menin kielikouluun.
Se oli elämän paras päätös. Opin englantia, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja löysin vaimon. Eikä tuosta kielitaidosta myöhemminkään ainakaan haittaa ole ollut. Ruotsissakin sillä pärjää oikein mainiosti.
Ei joku eristäytynyt viidakkoheimokaan osaa kuin omaa kieltään.
Aika myöhään aloittajakin oppi, jos vasta anoppi opetti. Ellei sitten ollut lapsimorsian.
Ymmärrettävää jos on joku 85-vuotias, mutta käsittämätöntä jos kolmekymppinen tai sen alle ei osaa eikä ymmärrä vähintään englantia jota koko ajan kuulee ja näkee joka tuutista. Luulis väkisinkin tarttuvan.
Kai sitten joillekin vaan ei mene ns. kaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan tarvitsee vain suomea. Ja jos ei opi suomea. Niin sitten saa yhteiskunnan maksaman tulkin käyttöönsä. Tulkki voi lähteä esim. Kelaan hakemaan avustuksia ummikon kanssa.
Varmaan kansalaisuudenkin saa vaikkei osaa sanaakaan suomea.
Ei enää,sekin munaus on korjattu.
Kaikilla ei ole "kielipäätä" ja/tai motivaatiota, joten on jäänyt oppimatta vieraat kielet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen hyvin vähän ihmisiä jotka eivät osaa tai halua osata muuta kuin suomea. Ehkä yhden kuusikymppisen serkkutytön. Jopa omat vanhempani osasivat auttavasti saksaa jo 1950-luvulla.
Nykyisin homma menee niinkinpäin. Että Suomessa on paljon ihmisiä jotka eivät osaa kuin omaa kotimaansa kieltä. Eli he asuvat ja työskentelevät Suomessa osaamatta suomenkieltä.
Suomi on niin pieni kieli, että en itsekään opettelisi, jos muuttaisin tänne muualta. Paljon järkevämpää opetella jokin isompi kieli. Vaikka sitten ruotsi.
Olen 50 v ja osaan huonosti englantia. Olen toki koulussa lukenut, mutta ei silloin ymmärtänyt, että olisi pitänyt panostaa heti alusta asti kunnolla.
Ja todellakin harmittaa. Olen kyllä matkustellut suht paljon, mutta aina tarvitsee tukeutua lapsiin(aikuisia jo).
Ja nykyisin esim Helsingissä pitää tarkkaan miettiä mihin ravintolaan menee, että saa suomeksi palvelua. Ei siinä, olen sitä mieltä että Suomessa pitää saada palvelua suomeksi.
Mä oon 50 v ja aika lähellä tuota. Ymmärrän kyllä luettua englantia ja osaan kirjoittaa, mutta puhua en osaa, kun ei ole opintojen jälkeen ollut tarvetta. Ei haittaa mua mitään, en tykkää matkustelusta, eikä töissänikään tarvitse muita kieliä kuin suomea.