Onko teillä syytä olla vihaisia vanhemmillenne? Oletteko?
Kommentit (29)
Oli kyllä syytä olla vihainen. Vanhemmat alkoholisteja, jotka keskittyivät vain omaan sekoiluunsa meidän lasten sijasta. Olin joskus vihainen, sitten katikera ja nykyään on ihan neutraali suhtautuminen heihin.
On ja olen. En ole tekemisissä ellei ole pakko. Alkoholismia, epävakautta, narsismia. Mun kuulumiset ei kiinnosta, koska niissä ei ole mitään millä leveillä muille. Mun lapsetkaan ei enää kiinnosta, koska eivät ole enää pieniä.
Olen vihainen. Joku voisi sanoa, ettei ole syytä mutta tunteille ei voi mitään. Ehkä jos saisin aidon anteeksi pyynnön, niin tilanteen voisi korjata mutta tällä hetkellä vanhempi sanoo minua valehtelijaksi ja keksivän asioita itse. Itse hän ei näe käytöksessään mitään vikaa.
Olen. Minulla oli poissaoleva isä ja väkivaltainen äiti. Ja mikä pahinta, äitini ei edes juonut, vaan pahoinpiteli lapsiaan ihan selvin päin ja hoki koko lukioaikani että kunpa saisin käytyä koulun loppuun ja muuttaisin kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan.
Onnittelut.
Olisi varmaan syytä. Isäni pahoinpiteli minua ja äitini oli täysin kyvytön vaikuttamaan tilanteeseen. Varmaan tiesi, että oli itse turvassa, kun isäni sai purettua raivonsa minuun. Äiti oli muutenkin kylmä ja etäinen minua kohtaan, emme pahemmin edes puhuneet toisillemme.
En osaa olla kummallekaan vihainen. Kumpikaan heistä ei ole ollut elämässäni enää aikoihin, enkä muutenkaan edes osaa ajatella heitä vanhempinani. Tuntuu kuin he olisivat vieraita ihmisiä joiden kanssa nyt vaan satuin asumaan osan elämästäni.
On monta syytä. On myös monta syytä miksi ei pitäisi olla. Minun lapsuus oli kaukana täydellisestä mutta ihan ok yritys silti.
Vierailija kirjoitti:
On monta syytä. On myös monta syytä miksi ei pitäisi olla. Minun lapsuus oli kaukana täydellisestä mutta ihan ok yritys silti.
Heh, tää on kuin mun kirjoittama. Ajattelen just tollain samalla tavalla, että ihan ok yritys heillä niistä spekseistä mistä lähtivät yrittämään.
Kyllä ja tavallaan olenkin. Etäinen ja ajoittain aggressiivinen alkkisisä on jättänyt traumoja, joita olen nyt läpikäynyt itse tultua vanhemmaksi. Lisää pahaa oloa aiheuttaa se, että äitini on hänen kanssaan edelleen ja myös alkoholisoitunut. Eipä hänestä tullut hyvää mummoa lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monta syytä. On myös monta syytä miksi ei pitäisi olla. Minun lapsuus oli kaukana täydellisestä mutta ihan ok yritys silti.
Heh, tää on kuin mun kirjoittama. Ajattelen just tollain samalla tavalla, että ihan ok yritys heillä niistä spekseistä mistä lähtivät yrittämään.
Ja niin ihannoitiin, kun "ennen oli kaikki paremmin" ja nyt nykyvanhempia syyllistetään millaisia ovat. Jopa siitä, jos yrittää tehdä kaiken esimerkillisesti!
Tunnen suurta vihaa vain jos olen tekemisissä. Jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä molemmat.
En ole vihainen, en ylipäätään halua käyttää energiaa vihaamiseen. Anteeksianto ja ymmärtäminen ovat antaneet minulle rauhan. Ei tarvitse oikeuttaa huonoa kohtelua, mutta silti täytyy hyväksyä se tapahtuneeksi. Menneitä ei voi muuttaa, mutta oman suhtautumisen voi valita.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään, miksi olisi?
Jos on surkeat vanhemmat.
Paljonkin syytä. Alkoholisteja, eivät puuttuneet kiusaamiseen, jne. Vähemmän vihainen olen kuin ennen, anteeksi en anna koskaan ja se on mahdollistanut palautumiseni. Ei tarvitse väkisin ymmärtää ja antaa anteeksi asioita joita ei halua antaa anteeksi.
Voi hellan lella sentään, taas terapiasukupolvi täällä syyttelemässä vanhempiaan. Ettekö te jo väsy vinkumasta tätä samaa asiaa päivästä toiseen??
En mä ole enää vihainen. Olen aika välinpitämätön heitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
On monta syytä. On myös monta syytä miksi ei pitäisi olla. Minun lapsuus oli kaukana täydellisestä mutta ihan ok yritys silti.
No kenen lapsuus on täydellinen ? Ei minulla ollut, mutta miksi olisin vihainen vanhemmilleni jotka kasvattivat niin kuin siihen aikaan oli tapana. Voin sanoa etten minäkään ollut omille lapsille täydellinen äiti, koska olen ihminen en mikään TV sarjassa näyttelevä äiti. Lapset on aikuisia ja ollaan hyvissä väleissä
Kyllä on. Isä oli elämässäni hyvin vähän, piti minut piilossa perheeltään. Äidilläni alkoholiongelma, ei oikein osannut kasvattaa lasta. Olen ollut vihainen molemmille, mutta en ole enää. Ajattelen, että äiti teki parhaansa niillä voimavaroilla, mitä hänellä oli. Isän kanssa puhuimme asiat selviksi, kun olin aikuinen. Piilottelukin loppui.