Voiko näistä ongelmista päästä parisuhteessa yli

Mulla on takana väkivaltainen, hyvin toksinen ja häiriintynyt suhde joka päättyi mun ja lasten henkeä uhkaavaan tilanteeseen.  Muutamia vuosia eron jälkeen tapasin miehen, joka oli mulle todella tärkeä tukipilari ja kaikin puolin hyvä ihminen. Ehkäisy petti, ja tulin raskaaksi, vaikka en olisi lapsia enää halunnut. Mies taas oli raskaudesta aivan onnessaan ja halusi lapsen pitää. Sai puhuttua mullekin asian, ja mun läheisetkin sanoi että enkö haluais kokea sitä raskautta ja äitiyttä normaalin kunnollisen miehen kanssa.

Niinpä päätettiin pitää lapsi. Aika pian mulla tuli raskausoireet päälle, kaikki hajut kuvotti, erityisesti miehen käyttämät hajusteet. Niistä koitui mulle oikein inhoreaktio jostain syystä. Ja hormoonien takia mielialat heitteli, aloin saada flashbackejä edellisistä raskausajoista, väkivallasta, manipuloinnista, kaikesta. Voin henkisesti äärimmäisen huonosti, tuntui, että kaikki käsittelemättä jääneet asiat jotenkin iski pintaan. Paljon olin terapiassa asioita käsitellyt, mutten selvästikään kaikkea. Mun paha henkinen olo ja se miehen hajusteiden kuvotus sai mulla aikaan jonkun paniikki tilan, halusin vaan äkkiä miehestä eroon. Tuntui että todellisuus hämärtyi, en jotenkin enää osannut erottaa nykyistä miestä exäatä. En halunnut käydä samaa läpi kuin exän kanssa. Käskin miestä muuttaa pois.

Koko raskausajan hän oli yhteyksissä muhun ja tuli mukaan ultriin ym, ja oli todella murtunut mun äkillisestä muutoksesta.. Vauva syntyi, mun hormonitoiminta normalisoitui ja aloin taas lämmetä miehelle. Samaan aikaan vyörysi aivan järkyttävät morkkikset ja ihan kamala olo siitä miten olin miestä kohdellut. Pyytelin usein anteeksi ja yritin hyvitellä. Elettiin ihana vauva-aika, n. puoli vuotta. Kunnes mies alkoi pikkuriitojen yhteydessä ottaa puheeksi, miten häntä edelleen loukkaa miten kohtelin häntä raskausaikana. Riidat paheni ja samoin kävi miehen puheet siitä raskausajan erosta entistä katkerammiksi, ja suutuspäissä uhkaili kostollakin. 



Silti aina kuitenkin sovittu. Mutta musta nyt vaan tuntuu, että tää raskausaika tulee aina olemaan kuilu meidän välissä, joka vaan kasvaa ja katkeroittaa miestä lisää. Tiedän toimineeni väärin, mutta mä en toiminut niin ilkeyttäni tai pahuuttani, vaan mä ihan oikeasti ajattelin tekeväni oikein itseä ja tulevaa vauvaa kohtaan. Miten tämmösestä pääsee yli vai pääseekö mitenkään?