Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joilla ei oikein ole mitään yhteistä tyttärensä kanssa?
03.05.2025 |
Mun tytär on jo nuori aikuinen. Tykkää peleistä ja kaikesta animesta ym
Ne ei ole koskaan ollut mun mielenkiinnon kohteita. Ikäkin tietty vaikuttaa. Ei meikkaa ja kulkee ylisuurissa vaatteissa. Tää nyt oli vaan purkautuminen että joskus toivoisi että meillä olisi jotain yhteistä. Ei muutenkaan halua puhua vanhempiensa kanssa. On aika sulkeutunut. Ja kun on jo aikuinen niin ei voi vaikuttaa mitenkään häneen. Hän toimii kuten toimii.
Kommentit (24)
Minulla on juuri toisinpäin: tytärtä kiinnostaa muoti, meikkaaminen, ihonhoito, parfyymit, itseäni ei lainkaan. Aluksi se tuntui erottavalta tekijältä mutta nykyään olemme löytäneet yhteisen sävelen, kun puhumme ihmissuhteista. Uskon että aina sitä jonkin jutun voi löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit lapsesi olevan kopiosi?
No olishan se kiva, nyt tuntuu että tyttären elämä menee hukkaan. Ei seurustele, en tiedä kiinnostaako se edes. Tää elämä nyt vaan on paras mennä tietynlaisten normien mukaan. Mulla ei oikein ole kokemuspohjaa kun itse olin hyvin samankaltainen oman äitini kanssa.
Ap
Ei ihme ettei tyttö halua avautua sinulle. Tuomitset jo valmiiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit lapsesi olevan kopiosi?
No olishan se kiva, nyt tuntuu että tyttären elämä menee hukkaan. Ei seurustele, en tiedä kiinnostaako se edes. Tää elämä nyt vaan on paras mennä tietynlaisten normien mukaan. Mulla ei oikein ole kokemuspohjaa kun itse olin hyvin samankaltainen oman äitini kanssa.
Ap
Maailma muuttuu ja on monta tapaa elää hyvä elämä. Yritä muokata ajatteluasi joustavammaksi ja hyväksyvämmäksi.
Pitääkö äitien ja tyttärien olla jotain bestiksiä? Minusta ei. Tai siskosten? No, ei olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä hänet hyväksyn. Ei kyse ole siitä. Ja on todella tärkeä mulle. En vaan saa yhteyttä häneen. Ja yksi paha juttu on että oma äitini yrittää muokata tytärtä.
Ap
Ala osoittaa lastasi kohtaan joka kerta positiivisia tunteita ja sano ääneen positiivisia huomioita hänestä ja hänen mielenkiinnonkohteistaan, kiinnitä myös huomiota siihen millaista ääntä käytät kun puhut hänelle. Ota tämä ihan mentaaliharjoituksena. Uskon että lähennytte eikä sinusta enää tunnu että sinulla on solmu mahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa samaistua tuohon ajattelutapaan. Oma lapseni on aika pieni vasta. Jos ja kun hän on kiinnostunut asioista x, kyselen häneltä usein niistä ja juttelemme niistä. Ei oma lapsi ole mikään vanhemman viihdytysautomaatti.
Joskus teinit ja nuoret aikuiset isosti korostaa sitä, että heillä on erilainen maku, elämäntapa jne. Se on osa nk. erillistymistä, joka on normaali osa kehitystä. Se menee lähes aina ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 3 aikuista tytärtä ja kaikkien kanssa on eri jutut.
Yhden kanssa elämä pyörii ruokajuttujen ympärillä (hänelle työ ja intohimo, minulle intohimo). Asuu myös lähinnä joten näemme usein ja hän hoitaa taloamme poissaollessamme. Puramme paljon arkisia asioita puolin ja toisin
Toinen on samanlainen uranainen kuin itse olin ja meillä on mielenkiintoisia työkeskusteluja. Hänen toinen puolensa sitten hyvät viinit ja kakkujen tehtailu. On ollut upeaa seurata itsepäisen, itsenäisen nuoren naisen kasvua ja rohkeutta.
Kuopus on kaikkein eniten avoin. Hän purkaa ihan kaiken tarvittaessa auki ja pohtii pohjamutia myöten. Opiskelut loppuvaiheessa ja kaikki elämässä edessä, epävarmuus on suuri. Matkustaa kanssani useamman viikon vuodessa, jo työnsäkin puolesta haluaa tutustua viineihin ja hyviin ruokiin.
Ollaan selkeästi ruokaorientoituneita, huomaan:) Onneksi ei näy vaa'alla😅
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 aikuista tytärtä ja kaikkien kanssa on eri jutut.
Yhden kanssa elämä pyörii ruokajuttujen ympärillä (hänelle työ ja intohimo, minulle intohimo). Asuu myös lähinnä joten näemme usein ja hän hoitaa taloamme poissaollessamme. Puramme paljon arkisia asioita puolin ja toisin
Toinen on samanlainen uranainen kuin itse olin ja meillä on mielenkiintoisia työkeskusteluja. Hänen toinen puolensa sitten hyvät viinit ja kakkujen tehtailu. On ollut upeaa seurata itsepäisen, itsenäisen nuoren naisen kasvua ja rohkeutta.
Kuopus on kaikkein eniten avoin. Hän purkaa ihan kaiken tarvittaessa auki ja pohtii pohjamutia myöten. Opiskelut loppuvaiheessa ja kaikki elämässä edessä, epävarmuus on suuri. Matkustaa kanssani useamman viikon vuodessa, jo työnsäkin puolesta haluaa tutustua viineihin ja hyviin ruokiin.
Ollaan selkeästi ruokaorientoituneita, huomaan:) Onneksi ei näy vaa'alla😅
Kiva että sinulla on tällainen insta-fantasia-elämä. Kuinka kommenttisi auttaa ap:tä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteistä samanlainen huumorintaju ja nauretaan yhdessä. Se on minusta tärkeämpää kuin yhteinen kiinnostus johonkin meikkeihin tai harrastuksiin. Tyttäreni on 17 ja minä 43.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit lapsesi olevan kopiosi?
Hanki parempi sanakirja; jotain yhteistä ei todellakaan tarkoita samaa kuin kopio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja tyttärelläni on yhteinen mies. Tyttäreni ei tiedä tätä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteistä samanlainen huumorintaju ja nauretaan yhdessä. Se on minusta tärkeämpää kuin yhteinen kiinnostus johonkin meikkeihin tai harrastuksiin. Tyttäreni on 17 ja minä 43.
Tämä on niin totta!
Onko kaikki heränneet tänään väärällä jalalla, kun on niin negatiivistä kommentointia ja tahallista väärin ymmärtämistä?!
Vierailija kirjoitti:
En osaa samaistua tuohon ajattelutapaan. Oma lapseni on aika pieni vasta. Jos ja kun hän on kiinnostunut asioista x, kyselen häneltä usein niistä ja juttelemme niistä. Ei oma lapsi ole mikään vanhemman viihdytysautomaatti.
En olisi lasten ollessa pieniä voinut kuvitella, kuinka rajuja irtiottoja he teini-iässä vielä tekevät ja kuinka sulkeutuvat niin että äitinä koin polttavaa ikävää.
Onneksi kuohunta on jo isoimmalta ohi ja pienemmät tulee perässä.
Varmaankin melko usein lapset nuoruudessaan jotenkin eriytyvät vanhemmistaan. On omat mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet. Osa jutuista ehkä jää, osa on vain vuoden tai muutaman vuoden. Ihmisten vaatetyyli muuttuu usein nuoruudessa ja vielä aikuisuudessakin.
Tyttäresi voisin olla minä 15v sitten. Olen edelleen kiinnostunut sarjakuvista ja peleistä, sekä monenlaisesta muusta taiteesta ja viihteestä. Vanhempani ovat molemmat hyvin "tässä maailmassa" eli pitävät kaikesta käytännöllisestä ja konkreettisesta. Samoin siskoni ja veljeni.
Meillä kaikilla kuitenkin on jokin yhdistävä tekijä. Teininä pahinta oli äidin (ja siskon) avoin nauraminen ja pilkkaaminen. En lopettanut mitään harrastuksiani, lakkasin vaan kertomasta niistä mitään.
Kun keskustelen perheeni kanssa, puhun vaan asioista joista tiedän heidän olevan kiinnostuneita tai arvelen.
Ikävää oli näin juniorin roolissa olemaan se joka joustaa, hyväksyy ja ymmärtää.
Minä neuvoisin äidille löytämään sen yhteisen jutun. Voitte aloittaa vaikka siitä että otatte rutiiniksi jonkun kivan asian, kuten yhteisen sunnuntain kävelyretken tai leivontatuokion, ihan mitä vaan mistä tykkäätte molemmat. Vaikka et äitinä ymmärtäisi hölkäsen pöläystä fiktiosta, voit kysyä tyttäreltäsi vaikka että mikä niissä on kiehtovinta. Ilman tuomitsemista, kuuntelet vain. Minäkin kuuntelen vanhempieni höpötystä jostain 70-luvun asioista, joiden tapahtumia ja ihmisiä en tiedä ollenkaan mutta ovat vanhemmilleni tärkeitä.
Alue: Aihe vapaa
Miksi haluaisit lapsesi olevan kopiosi?