Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita joiden lapsilla n.10v. ikäeroa?

Vierailija
31.05.2011 |

Huomaatko itsessäsi äitinä eroa siihen 10vuoden takaiseen?



Itse huomaan sen, että en mielelläni jätä pikkuista muiden hoitoon. Esikoinen oli paljon mummilla ja papalla yötäkin. Nyt 2v. on ollut yökylässä kerran ja muuten hoidossa 5 kertaa.

Myös se on muuttunut, että miehen kanssa ei tule naputtamista siitä kumpi "joutuu" enemmän hoitamaan lasta.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
31.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin siihen väliin mahtuu 2 lasta :)



En nyt kuulu tuohon sinun kohderyhmääsi, mutta minä taas annan nyt lapsia enemmän hoitoon. Ensimmäisten kanssa olin läsnä lähes koko ajan =)



Vierailija
2/4 |
31.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt, olenko erilainen äiti ja mielestäni en kovin paljoa. Tämä voi kyllä olla myös huonoa itsetuntemusta. Ehkä en vain huomaa muutosta.



Tai ehkä olen hieman kärsivällisempi.



Minulla ei ole vaikeuksia antaa kuopusta muiden hoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
31.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla oikeastan toisin päin. Vähän helpommin luotan/raaskin antaa tätä kuopusta hoitoon.

Esikoinen oli yökylässä ekan kerran 2.5 vuotiaana ja kuopus 1vuoden iässä.

Tosin kuopuskin nyt kohta 2vuotias ja ollut yökylässä 2 kertaa mummilassa., joten ei paljon hänkään ole hoidossa ollut.

Ei vaan ole ollut tarvetta.



Itse äitinä olen lungimpi. Esikoisen kanssa oli kauhea kiire harjotella pottailua, luopua tutista ja imetyskin epäonnistui varmaan liian yrittämisen ja hätäilyn takia.

Nyt osaan luottaa omiin kykyihini äitinä enemmän ja ottaa rennosti asiat.

Lisäksi olen muutenkin rauhallisempi, olen nauttinut hoitovapaasta todella paljon ja töihin paluu tuntuu ihan kamalalta luopumiselta, kun taas esikoisen kanssa olin 2 vuoden hoitovaan jälkeen enemmän kuin helpottunut kun pääsin takaisin työelämään. Päivisin juoksin lapsen kanssa milloin missäkin kylässä ja nyt taas mielummin touhua kotona.

Niin ja miehen kanssa ei ole kyllä ollut mitään kiistaa siitä jakautuuko hoito tasaisesti. Molemmat osallistuu sen mukaan mitä ennättää. Mies paljon töissä, mutta kun on kotona niin on sitten täysipainoisesti lasten kanssa.

Omat haasteet tietysti tuo kahden niin eri-ikäisen lapsen tarpeet mutta se tuo myös rikkautta arkeen ja meillä ainakin lapset ikäerosta huolimatta tykkäävät toisistaan ihan älyttömän paljon.

Isoveli seurustelee ja leikkii pikkuveljen kanssa ja pystyy jo paljon auttamaan hänen hoidossaan ja pikkuveli taas suorastaan palvoo isoveljeään ja kaikki mitä isoveli tekee on ihan mielettömän hauskaa, kiinnostavaa ja ihmeellistä :)

Vierailija
4/4 |
31.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kaikki on aivan toisin. 100 prosenttisesti.



Olen parempi äiti, kärsivällisempi. En hötkyile turhia, jos lapsi ei tee jotain temppua ohjekirjaiässä. Esikoinen yökyläili isovanhemmillaan paljon, kuopusta en tahtoisi raaskia jättää millään. Tarhan alku tulee olemaan kamalaa (3-vuotias), koska minusta hän on vieläkin pieni - esikoinen meni pakon sanelemena vuoden ikäisenä. Tai niin ajattelin. En ikinä, ikinä maailmassa olisi pystynyt viemään tätä kuopusta niin pienenä tarhaan.



Vanhempana ymmärtää asioita aivan toisella tavalla - pystyn tekemään uraa vieläkin, eikä se oli parista kotonaolovuodesta todellakaan kiinni. Seinät eivät kaatuneet päälle, koska kotona oli kivaa.



olen täysin eri ihminen nyt kuin yli 10 vuotta sitten sekä äitinä että ihmisenä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan kolme