Tunnetteko ihmisiä kenellä on ollut helppo elämä, mutta kuitenkin itse kokevat toisin?
Esimerkiksi turvallinen lapsuus, hyvät vanhemmat tai huoltajat ja taloudellisesti turvattu elämä.
Kommentit (93)
Minä olen sellainen.
Ulkoiset puitteet ovat aina olleet kunnossa, mutta kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta. Se saa kaiken tuntumaan vaikealta.
No eihän heillä sitten ole ollut helppo elämä? Voihan ihminen noista asioista huolimatta kokea vaikka jatkuvaa kipua.
Mikä sinä olet arvostelemaan kenenkään toisen elämän helppoutta tai vaikeutta? Ei kenenkään tarvi läpäistä mitään just sun standardia kuitenkaan vaan meillä jokaisella on OMA yksilöllinen ja ainutkertainen elämämme. Sun elämä ei ole mun eikä mun elämä ole sun.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen.
Ulkoiset puitteet ovat aina olleet kunnossa, mutta kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta. Se saa kaiken tuntumaan vaikealta.
Höpö Höpö! Meillä kaikilla on joskus vaikeaa! Älä sinä käytä tuota ahdistus-sanaa väärin, ihan sama kuka rahaa halunnut huuhaaterapeutti sen sinulle on myynyt! Sosiaaliset tilanteet ovat sinulle vaikeita? No herranjestas, monelle muullekin ovat! Ota itseäsi niskasta kiinni ja toimi!
Tiedän yhden joka on kertonut kyynelsilmin kuinka hän on traumatisoitunut avioerolapsi.
Vanhemmat erosivat, kun hän oli 25 ja muuttanut jo vuosia aiemmin omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen.
Ulkoiset puitteet ovat aina olleet kunnossa, mutta kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta. Se saa kaiken tuntumaan vaikealta.
Höpö Höpö! Meillä kaikilla on joskus vaikeaa! Älä sinä käytä tuota ahdistus-sanaa väärin, ihan sama kuka rahaa halunnut huuhaaterapeutti sen sinulle on myynyt! Sosiaaliset tilanteet ovat sinulle vaikeita? No herranjestas, monelle muullekin ovat! Ota itseäsi niskasta kiinni ja toimi!
tän takia mulla on anxsiety 😭😭😭😭😭
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jokusen keski-ikäisen, jotka on olleet samassa työssä 15-20 vuotta ja kuvittelevat, että edelleen voi työpaikkaan vain kävellä sisään ja aloittaa. Ihan yleissivistyksenkin vuoksi olisi hyvä joskus lukea/katsoa uutisia.
Töihin käveltiin sisään viimeksi 80-luvun alussa. Puhut varmaan eläkeläisistä?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden joka on kertonut kyynelsilmin kuinka hän on traumatisoitunut avioerolapsi.
Vanhemmat erosivat, kun hän oli 25 ja muuttanut jo vuosia aiemmin omilleen.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Tunnen. Yleensä ne joilla ei ole ollut mitään suuria vasoinkäymisiä, niin järkyttävät siitäkin kun tulee +5e muistutuslasku. Eivät osaa laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja sellainenkin sitten vie elämän ihan sekaisin ja hävettää.
Eihän se sitten ole ollut hänelle helppoa, jos hän kerran on kokenut sen vaikeaksi. Esimerkiksi Usain Boltille on helppoa juosta ihan perkuleen kovaa, mutta minulle se on tosi vaikeaa. Eikä kumpikaan ole väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen.
Ulkoiset puitteet ovat aina olleet kunnossa, mutta kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta. Se saa kaiken tuntumaan vaikealta.
Höpö Höpö! Meillä kaikilla on joskus vaikeaa! Älä sinä käytä tuota ahdistus-sanaa väärin, ihan sama kuka rahaa halunnut huuhaaterapeutti sen sinulle on myynyt! Sosiaaliset tilanteet ovat sinulle vaikeita? No herranjestas, monelle muullekin ovat! Ota itseäsi niskasta kiinni ja toimi!
Ahdistaa siis kun pitäisi tehdä jotain. Ei haluttaisi nähdä mitään vaivaa. Tiedän näitä naisia jotka eivät eroa huonosta liitostakaan, kun sitten pitäisi itse käydä vaihdattamassa renkaat ja ostaa kaupasta loisteputki tmv. On niin helppoa kun mies aina tekee ne. Ei tarvitse itse vaivautua, eli ahdistua.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinä olet arvostelemaan kenenkään toisen elämän helppoutta tai vaikeutta? Ei kenenkään tarvi läpäistä mitään just sun standardia kuitenkaan vaan meillä jokaisella on OMA yksilöllinen ja ainutkertainen elämämme. Sun elämä ei ole mun eikä mun elämä ole sun.
Nythän oli kyse siitä että ulkoapäin elämä on ollut helppo, se mitä sisäisesti tuntee on eri juttu. Ihan liikaa valttajia on helpon elämän eläjissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jokusen keski-ikäisen, jotka on olleet samassa työssä 15-20 vuotta ja kuvittelevat, että edelleen voi työpaikkaan vain kävellä sisään ja aloittaa. Ihan yleissivistyksenkin vuoksi olisi hyvä joskus lukea/katsoa uutisia.
Töihin käveltiin sisään viimeksi 80-luvun alussa. Puhut varmaan eläkeläisistä?
Mä kävelin 1995. Just kun alkoi taas kauppa piristyä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden joka on kertonut kyynelsilmin kuinka hän on traumatisoitunut avioerolapsi.
Vanhemmat erosivat, kun hän oli 25 ja muuttanut jo vuosia aiemmin omilleen.
Itkeväthän sitä 40 vuotiaatkin kun vanhemmat eroaa. Heistä tuli muka avioerolapsia ...yhyy....
Samoin minua hävettää tämä yleistynyt ulina kun vanhemmat on kuollet ja ihminen on 60 vuotias, niin hänestä tuli muka orpo.
Ihan oikeasti, te ette ole enää alle 18 ja ennen 16 vuotiaskin kyllä jo laskettiin "aikuiseksi".!
Täälläkin jaksavat valittaa 3000 palkaalla, ettei oikeesti elä kovin leveästi.
On vanhan rahan sukua. Tarvitseeko muuta kertoa. Elämän suurimpia vastoinkäymisi on ollut mm. kun vanhojen tansseihin ei kukaan tyttö kysynyt pariksi (nyt jo keski-ikäinen).
Kukaan toinen ei tiedä mitä muiden elämässä neljän seinän sisällä tapahtuu, vaikka ulospäin näyttäisi auvoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden joka on kertonut kyynelsilmin kuinka hän on traumatisoitunut avioerolapsi.
Vanhemmat erosivat, kun hän oli 25 ja muuttanut jo vuosia aiemmin omilleen.
Itkeväthän sitä 40 vuotiaatkin kun vanhemmat eroaa. Heistä tuli muka avioerolapsia ...yhyy....
Samoin minua hävettää tämä yleistynyt ulina kun vanhemmat on kuollet ja ihminen on 60 vuotias, niin hänestä tuli muka orpo.
Ihan oikeasti, te ette ole enää alle 18 ja ennen 16 vuotiaskin kyllä jo laskettiin "aikuiseksi".!
My feelings are valid ja silleen ;)
Tunnen jokusen keski-ikäisen, jotka on olleet samassa työssä 15-20 vuotta ja kuvittelevat, että edelleen voi työpaikkaan vain kävellä sisään ja aloittaa. Ihan yleissivistyksenkin vuoksi olisi hyvä joskus lukea/katsoa uutisia.