Kysymyksiä synnytyksestä

Mun mies oli käytävällä odottamassa. En ollut alasti vaan päällä oli se semmoinen sairaalakaapu. Kai se näkee jos katsoo. Paikalla oli kätilö ja hoitaja (plus kun meinasivat imukuppia käyttää niin paikalle tuli kaksi tyyppiä lisää, poistuivat sit heti kun ei tarvittukkaan).

voi osallistua synnytykseen miten itse haluaa - lähinnä olla äidin tukena. synnyttäessä sairaalassa on päällä sellainen sairaala"mekko", ja mies voi katsoa sinne sun alapäähän jos itse tahtoo nähdä kun vauva tulee maailmaan. mulla oli synnytyksessä mies, ja jossain vaiheessa kolme kätilöä, aluksi kylläkin vain yksi. ei siinä synnyttäessä oikeen ajattele sitä että kuka sut näkee alasti, usko pois:) ja ne kätilöt tekee sitä työkseen!

esim. pitämällä kädestä, ei, jos katsoo niin näkee jos ei katso niin ei näe, 2 kätilöä yleensä, voitenkin olla vaikka kuinka paljon jos sulla tai vauvalla on jotain ongelmia

Yksityisyys siinä porukassa menee taatusti - ja sinä hyödyt siitä. Vasta toisen synnytyksen kohdalla uskaltauduin ronskisti kaikkeen ja synnytys oli jopa miellyttävä.



Kakkaa tulee ( kätilöt on nähnyt kaiken ) sitä ei kannata surra. Alakertaasi ronkkii lääkäri ja kätilö ja joskus jopa opiskelijat. Paljon enemmän saat apuja ja synnytystä helpottaen rentoudut kun vaan heittäydyt mukaan. Kätilöopiskelijan jos saat saliin niin siitäkin on apu jos synnytysaikasi on ruuhkainen - on aina heti joku jolta kysyä jos sinulla on kysyttävää.



Lasta varten siellä ollaan ja rento asenne auttaa.



Voimaannuttavaa synnytystä, omaani (toista) muistelen sangen voimaannuttavana.

ja itse synnytystapahtuma on sen verran intensiivinen kokemus, ettei siinä harmita/huoleta alastomuus tai se, ketä kaikkia huoneessa on paikalla. Itseä mietitytti kovasti ennen esikoisen syntymää kaikenlainen "nolo", entä jos huudan/paskon alleni/ en osaa ponnistaa/ nolaan itseni jotenkin muuten, lisäksi ahdisti ajatus siitä että olen tavara paljaana ties kenen edessä ja että mies ei enää koskaan halua seksiä nähtyään sen rytäkän..

Kaikki meni kuitenkin ihan hiehosti, avautumisvaiheessa vietimme aikaa miehen kanssa lähinnä kahdestaan, kätilö kävi silloin tällöin kurkkaamassa miten meillä sujuu. POnnistusvaiheen alussa saliin tuli kaksi kätilöä ja lääkäri, ja mies oli ( omasta halustaan) pääni vieressä tsemppaamassa ja lohduttamassa, mies totesi että hänestä on paljon enemmän hyötyä siinä hommassa kuin alapäässä, jonka kätilöt hoitivat hienosti.

POnnistusvaiheessa päälläni oli sairaalakaapu, sellainen joka on selästä auki, ja alapää oli toki paljaana, mutta vatsa ja rinnat olivat kaavun alla. JOnkin verran häiritsi ajatus siitä, että olen arat paikat paljaana vieraiden edessä, mutta toisaalta ajattelin kätilöiden nähneen kaikenlaista enkä asiaa sen enempää miettinyt.

Toivottavasti ap vastaukseni auttoi sinua!

mies voi osallistua synnytykseen miten itse haluaa - lähinnä olla äidin tukena.

No minä kyllä vastaisin ap:lle, että mies voi osallistua synnytykseen ihan niin kuin synnyttävä nainen haluaa, ei niin kuin mies itse haluaa. Ei kukaan sinua pakota ottamaan miestä sairaalan lähellekään.

Mies osallistuu niin kuin te yhdessä parhaaksi näette, yleensä äitiä parhaan kykynsä mukaan tukien.



Minulla on ollut synnyttäessäni sairaalan yöpaita, ei housuja. Peitto ollut tarvittaessa käytettävissä.



Mies näkee alapäähän, jos menee kurkkimaan siinä vaiheessa, kun sitä sorkitaan, mutta omani ei ainakaan ole mennyt moista sotkua katsomaan.



Normaalisti salissa on vain yksi kätilö eikä hänkään yleensä koko aikaa ja ponnistusvaiheessa kaksi.



Viimeisimmässä synnytyksessäni väkeä oli enimmillään todella paljon (puoliso, kätilö, anestesialääkäri, lastenlääkäri, ylilääkäri, sairaalalääkäri ja ehä vielä joku muukin), kun sydänäänissä oli häikkää. Miesparka tämän häslingin paremmin havaitsi kuin minä, koska minulla oli ihan riittävästi töitä itsenikin kanssa.

Neljä lasta olen synnyttänyt eikä mies ole pimppiin päässyt tuijottamaan, sieltähän tulee lapsi ulos. On kyllä katsonut kun lapsi tulee ulos muttei pimppiin näe.



Oma mies on ollut lähinnä juttuseurana, tukena, rauhoittamassa, hieromassa.



Jos mies on sun pään vieressä niin ei sinne pimppiin näe.



Olen ollut sairaalakaavussa koko synnytyksen. Kun lapsi syntynyt se siistitty ja pääsee kaavun sisään.

Vaikka ei silloin synnytyksen aikana oikein ehdi ajatella miltä tukka näyttää ja mitä on vaatteena päällä.

Pisin vaihe synnytyksessä on avautuminen, jolloin kohdunsuu avautuu, vauva laskeutuu ja on supistuksia. Voit olla kotona niin pitkään kunnes supistukset tulevat riittävän usein. Vielä sairaalassa voit kävellä, katsella tv:tä, rupatella miehen tai muun tukihenkilön kanssa, kokeilla erilaisia kivunlievitysmenetelmiä jne. Sairaalassa on päällä kaapu, myös ponnistusvaiheen ajan. Ennen ponnistamista kätilö tekee muutaman sisätutkimuksen (sama kuin neuvolassa) ja jos haluat, voi mies/tukihenkilö mennä siksi aikaa käytävään. Myös ponnistusvaiheessa mies voi mennä käytävään, mutta uskon, että kun tilanne on oikeasti käsillä, ette halua sitä. Mulla mies oli koko ajan pääni vieressä, eikä nähnyt alapäätäni sen enempää kuin minäkään.



Hoitohenkilökuntaa mulla oli avautumisvaiheen aikana yksi kätilö kerrallaan, mutta vuoro ehti vaihtua, joten käytännössä kaksi eri ihmistä. Kätilö vaan kävi aika ajoin katsomassa, onko kaikki hyvin, ja kelloa soittamalla sai heti hänet paikalle, jos halusi esim. kivunlievitystä tai juotavaa. Kun aktiivinen ponnistaminen alkoi, tuli toinen kätilö myös paikalle (näin kai aina). Mulla oli lopulta imukuppisynnytys, jolloin paikalle tuli myös synnytyslääkäri. Eli viimeisen puolen tunnin aikana huoneessa oli kolme työntekijää.



Niin, anestesialääkäri kävi avautumisvaiheessa laittamassa epiduraalin, mutta hänelle ei edes tarvitse jalkoja levittää, puuduts laitetaan selkään. Peiton alla makoilin kun hän tuli. Olin jo aika kivulias enkä jaksanut nousta ylös, joten hän kävi esittäytymässä aivan sänkyni vieressä ja toivotti vielä hyvää lopuksi hyvää synnytystä.



Kakan tulolla aina pelotellaan... sairaalassa saa halutessaan peräruiskeen, eikä siinä ponnistusvaiheessa itse edes huomaa, mitä kaikkea sieltä puskee ulos. Mies ei ainakaan meillä kiinnittänyt mitään huomiota tuollaiseen, piti minua kädestä ja kannusti. Kätilöt huomaamatta siivoavat jos jotain tulee, ei sitä ääneen kuuluteta. Itse en siis edes tiedä, onko mulla tullut kakkaa vai ei.



Toivottavasti paikkakunnallanne on synnytysvalmennusta. Ainakin KYS:llä on netissä kiva esittelyvideo, josta voit käydä katsomassa kuvia synnytyssaleista yms. vaikka synnyttäisitkin jossain muualla.

Minä nyt lähinnä istuin/seisoin vieressä ja olin se joka oli koko ajan läsnä. Avautumisvaihe oli nopea (3,5 h ensisynnyttäjällä) ja kiivastahtinen niin vaimoni vain hengitteli ilokaasua ja oli tuskaisen oloinen. Ei tuntunut kaipaavan ketään lähelle. Joku sairaalakaapu oli päällä. Kyllä alapää oli paljaana välillä ja lapsen synnyttyä rinnat. Vain yksi kätilö kävi välillä.



Ponnistusvaihe sen sijaan kesti yli puolitoista tuntia ja päätyi imukuppisynnytykseen. En ehtinyt siinä rytykässä edes harkita alapäähän kurkkimista. Paikalla oli ainakin synnytystä hoitanut kätilö, synnytyslääkäri, lastenhoitajakätilö ja 3-4 imukuppiulosautossa auttanutta kätilöä. Painoivat mahan päältä lääkärin vetäessä imukupilla. Ylimääräinen väki poistui löapsen synnyttyä.