Lue keskustelun säännöt.
Onko mielenterveysdiagnoosista ollut haittaa?
28.04.2025 |
Entä jopa hyötyä? Itse tässä mietin, jos haluan julkisen kautta keskusteluapua niin se vaatii kuulemma diagnoosin. Voiko sillä olla vaikutusta muuhun kuin tuon avun saantiin? Onko edelleen negatiivinen leima? Vaikuttaako esim. erotilanteessa?
Kommentit (69)
Vaikka teoriassa kaikki ovat oikeutettuja tasalaatuiseen hoitoon, niin uskallan sote-ammattilaisena väittää että mt-ongelman vakavuuden mukaan hoitoa saatetaan valikoida. Mt-ongelmaiset eivät ole kovin korkealla arvoasteikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leima on ikuinen ja mielenterveysongelmien piikkiin yritetään laittaa jatkossa kaikki fyysisetkin vaivat.
T. 5 vuotta sitten ahdistuksesta kärsinyt, jota kohdellaan edelleen mielenterveysongelmaisena
Tosi ikävää, kun suurin osa hulluimmista ei ikinä halua siitä mitään mainintaa tietoihin.
Esim itse naiivina, avarakatseisena ja luottavaisena nuorena kävin terapiassa ym. Todellla ikävää jos sillä on jotain vaikutusta, kun en sitä silloin tiennyt (en tiennyt että on olemassa mitään koko iän merkintöjä ym). Olisin kyllä jättänyt puhumatta jos olisin tiennyt että vaikutus voikin olla niin huono.. :S
On ollut pelkkää hyötyä. Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Sairastuin syöpään ja tutustuin ihmisiin vertaistuessa. Huomasin nopeasti juttujen perusteella, että monet olivat päässeet hoitoon minua aikaisemmin vaikka syöpäni on aggressiivisempi. Ikäviä oireita ei otettu tosissaan, eikä puhettakaan että olisin saanut rauhoittavia lääkkeitä. Muut saivat niitä pyytämättäkin. Minulla on F-diagnoosi, mutta olen aina ollut työelämässä eikä ole riippuvuuksia tai alkoholismia. Olen aina ollut asiallinen hoitotilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leima on ikuinen ja mielenterveysongelmien piikkiin yritetään laittaa jatkossa kaikki fyysisetkin vaivat.
T. 5 vuotta sitten ahdistuksesta kärsinyt, jota kohdellaan edelleen mielenterveysongelmaisena
Mietipä ADHD-diagnoosia. Kukaa ei ota tosissaan, ja sua pidetään heti lääkkeiden väärinkäyttäjänä. Hämmästellään, jos sanoo, että on työeälmässä vakkariduunissa. Näin työterveydessä.
Omia kokemuksiani tässä kirjoitan. Väistämättäkin mielialahäikkäisenä putoaa kakkosluokan kansalaiseksi. Opiskelupaikoissa voi olla aika nihkeää suhtautuminen, ja muissakin yhteiskunnan toiminnoissa. Työllistyminen voi olla näin ollen aika mahdotonta. Terveysvakuutusta ei saa myöskään. Hammashoitoa voi olla hankala saada, ja samoin hoitoa muihin fyysisiin vaivoihin. Ainakin näin on, jollei oma perhe tue tai muuten rahoita eloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks oikeesti noin vaikeaa? Eihän sitä sit uskalla apua hakea kun mieli ei hyvin jaksa. Kuka haluu loppuiäkseen huonompaa kohtelua.
Mulla on skitsofrenia eikä se ole mitään haitannut. Ei siitä edes kukaan tiedä. Missä on tullut puheeksi, niin on oltu ymmärtäväisiä ja olen saanut tukea ja terveydenhoitoa.
Avohoidon kautta olin Ips työvalmennuksessa ja pääsin ravitsemusterapeutille.
Terveydenhoitoa olen aina saanut ihan nopeastikin eikä ole koskaan jäänyt diagnoosin vuoksi saamatta.
Käytän lääkkeitä ja sairaus on remissiossa eli osittain toipunut ja vakaa vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole meinattu uskoa kun olen kertonut kivuista tai olen kuvaillut epämääräisiä sairauden oireita. Myöhässä sain diqgnoosit sappirakontulehhduksesta, epilepsiasta ja kohdunulkoisesta raskaudesta. Tavallista pidempi oli odotus leikkaukseen. Minulla on psykoottinen masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka teoriassa kaikki ovat oikeutettuja tasalaatuiseen hoitoon, niin uskallan sote-ammattilaisena väittää että mt-ongelman vakavuuden mukaan hoitoa saatetaan valikoida. Mt-ongelmaiset eivät ole kovin korkealla arvoasteikoilla.
Nämä henkilöt tulisi saattaa edesvastuuseen. Tätä ammattikuntaa suojellaan vastoin omaa etuamme.
Ap:n kysymykseen, henkivakuutusta on vaikeampi saada, sama matkavakuutuksen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka teoriassa kaikki ovat oikeutettuja tasalaatuiseen hoitoon, niin uskallan sote-ammattilaisena väittää että mt-ongelman vakavuuden mukaan hoitoa saatetaan valikoida. Mt-ongelmaiset eivät ole kovin korkealla arvoasteikoilla.
Julkisella yritetään laittaa mt-potilaiden kirjoihin heidätkin, joilla ei ole mt-ongelmia. Oma lapseni sai kahdet toistaan vahvemmat mt-lääkkeet ja lopulta hän oli täysin toimintakyvytön. Veimme hänet toiselle lääkärille yksityiselle ja taustalta paljoastui yksinkertaisilla labrakokeilla löytyvä elinikäisen lääkityksen vaativa fyysinen sairaus. Kahdeksan vuotta kuitenkin meni nuoren ihmisen elämästä hukkaan. Masennuslääkkeiden alasajo oli todella hidasta ja tarkkaa hommaa.
Se kuitenkin kannatti unettomuuksineen ja sähköiskuntunteineen, koska nyt lapseni on voinut alkaa opiskella ja voi hyvin myös henkisesti. Hän voi henkisesti pahoin kun vahva lääkitys turrutti tunne-elämän sellaiseksi, ettei mistään ollut enää iloa, lääkitys ja sairaus veivät voimat ja halun olla aktiivinen.
Kauhulla kuitenkin odotan sitä hetkeä, jos lapseni joutuu menemään joskus julkiselle ja siellä on ensimmäisenä mt-diagnoosi ja lääkitysten listat. Se ei voi olla vaikuttamatta kohteluun siitä huolimatta, että alkuperäisen lääkärikäynnin aihe oli elimellinen sairaus, jonka lääkkeeksi hän sai masennuslääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut Hannu Karpolle taas työtä. Harmi, ettei ole manttelinperijää.
Voi kai olla hyötyä jos saa apua ja voi sit paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka teoriassa kaikki ovat oikeutettuja tasalaatuiseen hoitoon, niin uskallan sote-ammattilaisena väittää että mt-ongelman vakavuuden mukaan hoitoa saatetaan valikoida. Mt-ongelmaiset eivät ole kovin korkealla arvoasteikoilla.
Julkisella yritetään laittaa mt-potilaiden kirjoihin heidätkin, joilla ei ole mt-ongelmia. Oma lapseni sai kahdet toistaan vahvemmat mt-lääkkeet ja lopulta hän oli täysin toimintakyvytön. Veimme hänet toiselle lääkärille yksityiselle ja taustalta paljoastui yksinkertaisilla labrakokeilla löytyvä elinikäisen lääkityksen vaativa fyysinen sairaus. Kahdeksan vuotta kuitenkin meni nuoren ihmisen elämästä hukkaan. Masennuslääkkeiden alasajo oli todella hidasta ja tarkkaa hommaa.
Se kuitenkin kannatti unettomuuksineen ja sähköiskuntunteineen, koska nyt lapseni on voinut alkaa opiskella ja voi hyvin myös henkisesti. Hän voi henkisesti pahoin kun...
Väärät diagnoosit pitää purkaa. Mitä kauemmin odottaa, sitä mahdottomampaa se on.
Väärät diagnoosit pitää purkaa. Mitä kauemmin odottaa, sitä mahdottomampaa se on.
Kun vaadin oikaisua, sitä ei tehty vaikka toisen lääkärin lausnnon mukaan dg on väärä. Tämä on loputon taistelu. Vankejakin hoidetaan Suomessa paremmin kuin ihimisiä lievälläkään mt-ongelmalla.
Vierailija kirjoitti:
Onks oikeesti noin vaikeaa? Eihän sitä sit uskalla apua hakea kun mieli ei hyvin jaksa. Kuka haluu loppuiäkseen huonompaa kohtelua.
Kannattaa hakea vaikka papilta sielunhoitoa. Sitä sitoo rippisalaisuus. Aivan samalla tavalla siellä keskustellaan kuin terapiassakin. Papilla voi olla enemmän konkreettista elämäntilannetta koskevia vinkkejä ja empatiaa kuin terapeutilla, joka ei kai saisi niitä omia vinkkejä edes tuputtaakaan. Terapiassa kävijän pitäisi itse hoksata ne asiat terapian avulla.
Itselläni ei ole ollut haittaa terveydenhuollossa asioidessa. Diagnoosina mulla pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö. Anoreksia diagnoosi oli aiemmin mutta siitä olen parantunut.
Mulla vaikutti työpaikan haussa. Olin työterveystarkastuksessa uutta mahdollista duunia varten. Käytiin läpi terveyshistoriaa ja lopulta lääkäri kirjoitti todistukseen että ei sopiva työhön. Mulla diagnoosina masennus ja epävakaus.