Onko mielenterveysdiagnoosista ollut haittaa?
Entä jopa hyötyä? Itse tässä mietin, jos haluan julkisen kautta keskusteluapua niin se vaatii kuulemma diagnoosin. Voiko sillä olla vaikutusta muuhun kuin tuon avun saantiin? Onko edelleen negatiivinen leima? Vaikuttaako esim. erotilanteessa?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka teoriassa kaikki ovat oikeutettuja tasalaatuiseen hoitoon, niin uskallan sote-ammattilaisena väittää että mt-ongelman vakavuuden mukaan hoitoa saatetaan valikoida. Mt-ongelmaiset eivät ole kovin korkealla arvoasteikoilla.
Mt ongelmaiseksi leimautuu helposti kuka tahansa, joka uskaltaa esittää eriävän mielipiteen terveydenhuollon ammattilaiselle. Viimeistään asiakirjamerkinnöistä löytyy leimaava ja maalittava teksti, joka on sitten kaikkien hoitotahojen luettavissa. Parhaiten tältä välttyy, kun ei käytä terveydenhuollon "palveluita". Kotiin kuoleminen ei välttämättä ole huono ratkaisu 🙂. Samalla sitten saadaan tarkistettua se hoitajamitoituskin, eli alalta löysät pois.
Ainoa kohtaamani negatiivinen asia on ollut se, etten saanut sairauskuluvakuutusta 25 vuotta sitten. Toisaalta olen laittanut vakuutuksen hinnan säästöön (sijoituksiin) joka kuukausi kaikki nämä vuodet ja ihan mukava summa siinä on jo, jos vaikka haluan joku päivä mennä yksityiselle tutkimuksiin tai hoitoon.
Pomo tietää diagnoosini, joten antaa minun tehdä duunia joustavasti kunhan hommat tulevat ajallaan hoidettua. Toisin sanoen, jos on huonoja päiviä, niin voin tehdä "etätöitä", eli olla kotona hoitamassa omaa mielenterveyttäni.
Hankalat ja kiusaavat ihmiset voivat halutessaan keksiä jollekin mielenterveysdiagnoosin syyttäkin. Siitä leimasta ei pääse irti, vaikka eläisi kuinka normaalisti ja huomaamattomasti.
Kyllä suhtautumisen usein huomaa, jos terveydenhuollon ammattilainen tietää skitsofreniadiagnoosista. Onneksi nykyään voi kieltää tiedon siirtymisen sh-piirien välillä, olen ollut jo kymmenen vuotta perusterve terveydenhuollon papereissa. Kukaan ei kyseenalaista puheitasi eikä obsessiivisesti kysele siitä, miten valmistaudun tulevaan psykoosiin. Olen sopiva kaikkiin töihin, voin luovuttaa verta ja sukusoluja. Ainoa miten näkyy on se, etten uskaltaisi ottaa terveysvakuutusta.
Onneksi Suomessa on julkinen erikoissairaanhoito ja kattava työterveyshuolto. En joudu myöskään pelkäämään, ettei fyysistä sairauttani hoideta diagnoosin takia. Psykiatriasta opin pysymään hyvin kaukana ja muillekin lääkäreille asettelen sanani hyvin huolellisesti, ja puhun vain spesifisti fyysisistä oireistani.
Työnhaussa se on suuri haitta. Ihan on henkilökohtaista kokemusta siitä. Älä kerro ellei erikseen kysytä. Tulee ikävänä yllätyksenä monelle.
Vierailija kirjoitti:
Leima on ikuinen ja mielenterveysongelmien piikkiin yritetään laittaa jatkossa kaikki fyysisetkin vaivat.
T. 5 vuotta sitten ahdistuksesta kärsinyt, jota kohdellaan edelleen mielenterveysongelmaisena
Olen eläkkeellä psykoottisen masennuksen takia. Silti minun sairaudet on hoidettu hyvin. Kuten avosydänleikkauksessa kävin, kasvohermo halvaus. ym.
Aloitus poistetaan välittömästi. Se sisältää johdattelevaa sisältöä, jonka ilmeinen tarkoitus on kalastella palstan käyttäjien yksityisiä terveystietoja, tietoja lääkityksestä ja terveydenhuollosta. Tämä on vakava tietosuojarikkomus.
Toiminta rikkoo Suomen rikoslain 38 luvun 9 pykälää (Henkilötietorikos) sekä yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) keskeisiä periaatteita koskien henkilötietojen käsittelyä ilman laillista perustetta. Palstan ylläpitäjällä on vastuu puuttua tällaiseen toimintaan välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka teoriassa kaikki ovat oikeutettuja tasalaatuiseen hoitoon, niin uskallan sote-ammattilaisena väittää että mt-ongelman vakavuuden mukaan hoitoa saatetaan valikoida. Mt-ongelmaiset eivät ole kovin korkealla arvoasteikoilla.
Tuo riippuu tosi paljon ihmisestä ja hoitavasta tahosta. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, enkä ole koskaan kokenut että olisin arvoasteikossa heikoilla. Kaikkea hoitoa olen hyvin saanut. Kohtelu ehkä heikosta terveydestä johtuen ollut jopa parempaa sekä somaattisella puolella että psykiatriassa. Eli ei huono kohtelu ole mikään sääntö. Tiedän kyllä että minulla on käynyt hyvä säkä. Olen hyvin hoitomyönteinen ja asiallinen, joten sekin varmaan vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhtautumisen usein huomaa, jos terveydenhuollon ammattilainen tietää skitsofreniadiagnoosista. Onneksi nykyään voi kieltää tiedon siirtymisen sh-piirien välillä, olen ollut jo kymmenen vuotta perusterve terveydenhuollon papereissa. Kukaan ei kyseenalaista puheitasi eikä obsessiivisesti kysele siitä, miten valmistaudun tulevaan psykoosiin. Olen sopiva kaikkiin töihin, voin luovuttaa verta ja sukusoluja. Ainoa miten näkyy on se, etten uskaltaisi ottaa terveysvakuutusta.
Onneksi Suomessa on julkinen erikoissairaanhoito ja kattava työterveyshuolto. En joudu myöskään pelkäämään, ettei fyysistä sairauttani hoideta diagnoosin takia. Psykiatriasta opin pysymään hyvin kaukana ja muillekin lääkäreille asettelen sanani hyvin huolellisesti, ja puhun vain spesifisti fyysisistä oireistani.
Ei kai kieltojen laittaminen estä diagnoosin näkymistä? Vai oletko onnistunut saamaan sen hautautumaan jonnekin muiden diagnoosien joukkoon?
Hyötyä siitä on. Saa mu*ha*a ihmisen ilman että tuo mi ota. Yks suhari yritti polt taa perheensä, mutta kun oli m*t- ongelmainen, niin tuomiota ei tullut. Pystyykö korvauksia maksamaan, epäilen?
Vierailija kirjoitti:
Hyötyä siitä on. Saa mu*ha*a ihmisen ilman että tuo mi ota. Yks suhari yritti polt taa perheensä, mutta kun oli m*t- ongelmainen, niin tuomiota ei tullut. Pystyykö korvauksia maksamaan, epäilen?
Eilen juuri oli Ylen uutisissa että vankimielisairaalassa saavat jopa käyttää omia älypuhelimia verkkoyhteyden kera. Aiheuttaa henkilökunnolla päänvaivaa koska vangit tilailevat huumeita, pyörittävät mielisairaalasta käsin huumekauppaa ja muuta rikollista toimintaa. Että hyvät tuntuu olevan oltavat verrattuna normivankilaan. Ainoa huonopuoli että kun on tarpeeksi sairas niin lusiminen voi kestää aika kauan.
Mutta ei se syyntakeettomuus ihan tosta vaan tule.
Pelkkää haittaa. Joskus ihan hoitajien olemus muuttuu, kun katselevat tietoja koneelta. Yleisemmin ei vain pääse lääkäriin, jos ei ole ihan tarkkaa sairautta vaan epämääräisempiä oireita.
Samassa Ylen jutussa kerrotaan että vangit tilaavat jopa takseja mielisairaalalle ja koittavat paeta taksikyydillä.
Kuulostaa jo aika koomiselta.
se harmittaa, kun en ottanut työkyvyttömyyseläkettä vuonna 2003 kun jouduin psykoosiin, lopulta demonit lähti päästä mutta saisin koko ajan sitä työkyvyttömyyseläkettä ja voisin samalla tehdä töitä vaikka Vietnamissa.
A
Vierailija kirjoitti:
Hankalat ja kiusaavat ihmiset voivat halutessaan keksiä jollekin mielenterveysdiagnoosin syyttäkin. Siitä leimasta ei pääse irti, vaikka eläisi kuinka normaalisti ja huomaamattomasti.
Aika venäläistä meininkiä, mutta terveydenhuoltoala on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhtautumisen usein huomaa, jos terveydenhuollon ammattilainen tietää skitsofreniadiagnoosista. Onneksi nykyään voi kieltää tiedon siirtymisen sh-piirien välillä, olen ollut jo kymmenen vuotta perusterve terveydenhuollon papereissa. Kukaan ei kyseenalaista puheitasi eikä obsessiivisesti kysele siitä, miten valmistaudun tulevaan psykoosiin. Olen sopiva kaikkiin töihin, voin luovuttaa verta ja sukusoluja. Ainoa miten näkyy on se, etten uskaltaisi ottaa terveysvakuutusta.
Onneksi Suomessa on julkinen erikoissairaanhoito ja kattava työterveyshuolto. En joudu myöskään pelkäämään, ettei fyysistä sairauttani hoideta diagnoosin takia. Psykiatriasta opin pysymään hyvin kaukana ja muillekin lääkäreille asettelen sanani hyvin huolellisesti, ja puhun vain spesifisti fyysisistä oireistani.
Ei kai kieltojen laittaminen estä diagnoosin näkymistä? Vai oletko onnistunut s
Olen, sitä ei näy. Sain diagnoosin ennen Kanta-järjestelmään siirtymistä, joten luulen ettei se vain ole siirtynyt sinne. Minulla ei ole loputtomasti diagnooseja, käyn terveydenhuollossa aika harvoin. Sen kyllä itse löytäisin sieltä, jos se siellä olisi. Olen ehkä vain onnekas tässä suhteessa, olen sitä itsekin pohtinut, että miksi se ei siellä näy. Käynnit kyllä näkyisivät, jos en olisi niitä kieltänyt. Mutta siitähän on reippaasti yli kymmenen, melkein 15 vuotta vuotta ja siihen aikaan vasta koko järjestelmää otettiin käyttöön eri alueilla. Olen ollut siis käytännössä perusterve lähes koko aikuisikäni paria kolmea vuotta lukuun ottamatta. Näytänkin terveeltä, varmaan johtuu osin, siitä etten koskaan saavuttanut hoitotasapainoa niiden tyrkyttämillä mömöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhtautumisen usein huomaa, jos terveydenhuollon ammattilainen tietää skitsofreniadiagnoosista. Onneksi nykyään voi kieltää tiedon siirtymisen sh-piirien välillä, olen ollut jo kymmenen vuotta perusterve terveydenhuollon papereissa. Kukaan ei kyseenalaista puheitasi eikä obsessiivisesti kysele siitä, miten valmistaudun tulevaan psykoosiin. Olen sopiva kaikkiin töihin, voin luovuttaa verta ja sukusoluja. Ainoa miten näkyy on se, etten uskaltaisi ottaa terveysvakuutusta.
Onneksi Suomessa on julkinen erikoissairaanhoito ja kattava työterveyshuolto. En joudu myöskään pelkäämään, ettei fyysistä sairauttani hoideta diagnoosin takia. Psykiatriasta opin pysymään hyvin kaukana ja muillekin lääkäreille asettelen sanani hyvin huolellisesti, ja puhun vain spesifisti fyysisistä oireistani.
Ei kai kieltojen laittaminen e
Kyllä minun yli 15 vuotta vanha diagnoosini näkyy, vaikka kanta oli tuolloin lapsenkengissä. Siitä on paljon haittaa. Voikohan hyvinvointialuetta vaihtaa muuttamatta?
Jos tulee myöhemmin muisti- ja oppimisvaikeuksia, niin työterveys voi laittaa ne masennuksen "piikkiin", jos se tietää, että sinulla on aiemmin ollut masennusta. Toki masennuskin voi aiheuttaa niitä, mutta jos nuorena on ollut masennusta eikä se silloin ole kuitenkaan vaikeuttanut oppimista ja muistia ja muuta toimintakykyä, niin miksi se tekisi niin sitten 5-6-kymppisenä.
Älä tee sitä. On ihan todellinen riski että sinua kaltoinkohdellaan terveydenhuollossa loppuelämäsi etkä saa kunnollista hoitoa fyysisen puolen sairauksiin. Psykiatrialla on antaa sinulle vain ja ainoastaan lääkkeitä joista hyötyy ihan äärimmäisen harva (mitään rauhoittavia et saa edes satunnaiseen käyttöön.)