Lue keskustelun säännöt.
Enni Mustosen Rouvankartanon tarinoita -sarja, mitä mieltä, muillekin pettymys?
27.04.2025 |
Luin nyt uusimmankin osan ja kokonaisuudessaan sarja oli pettymys. Ensimmäinen osa oli muistaakseni ihan kelvollinen, vähän käynnistelyn makua, mutta ajattelin silloin että jatkossa päästään vauhtiin. Mutta ei. Toinen osa oli yhtä synnytyskertomusta. Tässä kolmannessa varsinkin loppu oli kuin luetteloa, kun yhdessä luvussa käytiin läpi reilusti yli vuosikymmen. Ylipäänsä kerronta oli pintapuolista, päähenkilön ajatuksiin ja tunteisiin ei päässyt kiinni oikein missään vaiheessa. Vähän sellaista, että katsos vaan, nyt alkoi sota, jaahas, rauha tuli mutta shit happens, ohhoh, ystävän tytär aiheutti skandaalin mutta ei kai tässä mitään, voi voi, mies sekosi mutta elellään nyt normaalisti.
Olen tykännyt Mustosen tuotannosta tosi paljon. Muutama sarja on mennyt niin, että olen ennen uuden osan ilmestymistä joko lukenut tai kuunnellut pohjalle uudestaan aikaisemmat osat, mutta nyt ei tehnyt mieli viime keväänä eikä nytkään tarttua sarjaan uudelleen.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole lukenut sitä viimeistä, joten en osaa sanoa tuosta luettelomaisuudesta
Tässä on minusta kaksi puolta. Ensimmäinen on, että Enni Mustonen on vallan hyvä viihdekirjailija (salanimihän se on) ja kirjat ovat oikein hyvää mökkilukemista, mutta ei niiltä nyt kannata mitään maailmankirjallisuuden neroutta odottaakaan. Toinen sitten taas on, että itse olen oikeastaan pitänyt tuosta *katsosvaan* menosta, jossa ihmiset tavallaan havainnoivat omaa elämäänsä, mutta eivät jää vellomaan missään - koska se on mys oma kokemukseni elämästä. Elämä heittää eteen kaikenlaista, ja siitä on vaan käveltävä läpi, koska muuhunkaan ei rehellisesti sanottuna ole aikaa eikä mahdollisuutta. Että joo, mies sekosi mullakin, voivoi, mutta mahdollisimman normaalisti se on tosiaan silti elettävä.