Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mä olen äärimmäisen onnellinen kotiäitinä.
30.05.2011 |
Lapseni, rakas 2,5-vuotiaani, sekä minä, saadaan nukkua joka aamu kahdeksaan. Herätä ilman kiirettä, syödä aamiasita katsoen lastenohjelmia.
Tämän jälkeen miettiä päivän touhuja.
Lapseni saa viettää turvallisen, rauhaisan ja kiireettömän varhaislapsuuden. Hän on onnellisen tietämätön maailman, ja päiväkodin "pahuudesta".
Hän ei osaa sanoa paska, kakkapylly, tyhmä, eikä mitään muutakaan tämän ikäisille tyypillistä.
Saan joka päivä seurata hänen kehitystään ja olla hänen lähellään.
Olen niin kiitollinen, ja niin onnellinen.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi huutaa sulle vittua päin namaa. provo.
osaa sanoa kakkapylly, tyhmä jne. Hän on myös oppinut ettei toisia saa haukkua vaikka kuulisikin jonkun uuden ruman sanan. Osaa ottaa toiset huomioon. Hän on nyt vuoden ollut päiväkodissa 2-3 päivää viikossa kun teen osa-aikatyötä josta nautin ja jota en ikimaailmassa vaihtaisi kotona telkkarin tuijottamiseen. On mukavaa itsekin tienata (pakkokin toki) ja että on haasteita. Saa muutamana päivänä viikossa pukeutua kauniisti töihin.
En jaksaisi tuollaista kotona askartelua ollenkaan kokopäiväisesti. Varmaan kirjoitat myös blogia päivänne askareista :D
että lapsi huutaa sulle vittua päin namaa. provo.
Ei ollut provo. Ja todennäköisesti tuokin päivä vielä tulee eteen. Mutta senkö takia en saisi nauttia tästä päivästä? :)
Itse olin kotiäitinä lapselleni yli kolme vuotta, nyt olen palailemassa työelämään.
Tykkäsin suurimmaksi osaksi olla kotona, ja olen kiitollinen ja onnellinen että se oli mahdollista, ei tarvinut viedä pientä lasta väsyneenä päiväkotiin aamukuudelta tms.
Kuitenkin, nyt olen erittäin tyytyväinen paluusta työelämään. Kotona olo alkoi kuitenkin jo vähän tökkiä mun kohdalla :)