Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milleniaalimiehet vs boomermiehet isänä
25.04.2025 |
Onko kukaan muu huomannut radikaalia eroa siitä, millaisia milleniaalimiehet ovat isinä verrattuna omiin isiinsä (boomermiehet)?
Synnyin 80- ja 90-luvun taitteessa ja tuntuu, että jokaisessa tuntemassani perheessä isät jakautuivat kahteen eri luokkaan: Oli etäisiä ja kiukkuisia isiä joille ei saanut olla häiriöksi tai sitten oli ns "hassu-isiä" jotka pelleilivät ja hassuttelivat lapsiensa kanssa mutta eivät ottaneet mitään todellista vastuuta. Aina perheen äiti oli se perheen ainoa todellinen vanhempi. Jos vanhemmat olivat eronneet, niin äiti oli käytännössä AINA lähivanhempi ja isän luona lapset olivat joka toinen viikonloppu. Rahaa varattiin "omiin juttuihin" joskus jopa muun perheen kustannuksella.
Nyt sitten taas kun ikätovereissani on paljon isiä joilla alkaa olla jo kouluikäisiä lapsia, ero on radikaali. Ollaan vauvasta asti täysillä mukana lapsen hoidossa. Pidetään kaikki mahdolliset vanhempainvapaat jne. Kun lapsi sairastuu, niin se ei olekaan automaattisesti äiti joka jää kotiin vaan aivan yhtä todennäköisesti isä. Mun tuttavapiirin isät ovat täysin kartalla siitä, millainen on säänmukainen vaatetus lapselle, mistä asioista lapsi on kiinnostunut ja mikä on lapsella nyt "in". Nykyisät myös nimenomaan haluavat erityistä isä-lapsi -aikaa esimerkiksi yhteisen harrastuksen muodossa. Ei siis siksi että "äiti saisi levähtää hetken", vaan siksi että he HALUAVAT viettää kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa. Neuvolatapaamisiin mennään koko perheen voimin siinä missä ennen se oli käytännössä pelkästään äiti ja lapsi. Jos ero tulee niin 50-50 vanhemmuus on todennäköisempi valinta kuin lähi- ja viikonloppuvanhempi. Ollaan valmiita satsaamaan paljon aikaa, vaivaa ja rahaa siihen että päästään menemään lapsen kanssa milloin mihinkin elämykseen.
Tuntuu, että mun vanhempien sukupolvella lapsi oli äidille elämäntehtävä ja isälle lähinnä harrastus tai "menee siinä sivussa" -pakollinen paha, kun taas nykyvanhemmilla isät ovat 100% perheessä mukana. Boomereilla isä oli hyvä jos kävi töissä ja toi rahaa taloon, milleniaalimiehet taas ottavat haltuun koko paketin.
Onko tässä luonnollinen ratkaisu syntyvyysongelmaan? Mun sukupolven naiset näkee perheen perustamisen vielä omien vanhempiensa kautta, jossa käytännössä perheen pyörittäminen oli naisten vastuulla ja siksi ei halua hankkia yhtään enempää lapsia kuin jaksaisi yksin hoitaa. Mutta sitten taas saman sukupolven miehet tuntuvat haluavan olla omille lapsilleen parempia ja läsnäolevampia isiä kuin mitä omat isänsä olivat?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Naiset sitävastoin haluavat nykyään voimaantuneen mukavaa kiiltokuvaelämää jossa lapset ovat instaan laitettavia valokuvamalleja tai omaan sisustus- tai lomaidylliin aseteltavia nukkeja kun halutaan kohottaa omaa statusta muiden naisten silmissä. Oma mies on lähinnä lasten kaitsija, apupoika, orja ja mahdollistaja, ja kun oman lisääntymisiän loppu lähenee niin siitä miehestä aletaan hakea vimmalla vikoja jotta saataisiin oikeutus erolle ja paremman elämän hakemiselle.
Ketjun aiheena on isyys eri sukupolvien välillä. Pysytään siinä, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se ero näin 60-luvulla syntyneen näkökulmasta raju. Kun itse olin teini niin silloinhan vielä pilkattiin miehiä jotka osallistuivat lastenhoitoon.
Nykyään näkee ihan yleisesti vaikka leikkipuistoissa isiä lapsensa tai lastensa kanssa, ja myös vievät näitä päiväkotiin joka aamu jne.
Samaahan se toki on edelleen äärikonservatiivisissa maissa, mutta minusta se on vain positiivinen muutos.
En mä lapsena edes tiennyt millaisia isiä puolella kavereista oli, kun eivät ikinä olleet kotona tai kuvioissa mukana. Kerran pari vuodessa toivat jonkun lahjan kavereille esim. synttäri tai joulu.
Oli sellaisia jotka osallistui, hassutteli ja leikki skidiensä kanssa mutta ne oli lähinnä jotain elämäntapaintiaaneja jne. jotka ei olleet mitään uraihmisiä vaan tekivät hommia silloin kuin sattui löytymään. Itse kyllä haluaisin lapsena mielummin jälkimmäisen vanhemman.
Nykyään pari-kolmekymppiset isät kyllä osallistuu ihan täysillä lastenhoitoon, siksikin koska naiset ei enää kelpuuta isäksi vapaamatkustajaa joka ei edes tiedä miten vaippa vaihdetaan.
Kontribuutio lastenkasvatukseen ei voi olla vain se että tuuppaa talouteen rahaa ja katoaa. Tai surkeimmissa tapauksissa ei sitäkään, vaan ihan vaan lähtee omille teilleen. Se ei ole mitään isyyttä. Isyyttä on jokapäiväinen läsnäolo ja siitä muodostuu niin vahva tunneside lapseen että ne ensimmäisten elinvuosien muistot kannattelevat sitä ihmistä lopun ikää.
No on radikaali ero. Oma isäni ei hoitanut lapsia, tehnyt kotitöitä, ruokaa tai muitakaan naisten töitä. Toi paljon rahaa taloon ja halusi, että ollaan hiljaa ja kiltisti. Nykymiehet, jotka vaunuttelevat piltteineen etelä-Helsingissä trendivaatteissaan, ovat aika eri planeetalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan. En oo 1989 syntyneenä isänä niin ankara isä mun omalle pojalle ku mun 1960 syntyny isä (joka oli armeijassa töissä) oli mulle.
Entisajan isyys oli aika sosiopaattista ja sairasta monissa perheissä. Oli väkivallan uhkaa, katoilua, hälläväliä asennetta, sellaista yleistä ajattelua että nainenhan sen lapsen kasvattaa. Isä voi piipahtaa moikkaamassa jos huvittaa tai sitten ei.
Siitä on aika massiivinen hyppäys siihen että lapsen kanssa leikitään yhdessä, kokataan yhdessä, hoidetaan vaipanvaihdot ja pesut, luetaan sadut, katsotaan muumit, viedään päikkyyn jne.
Kyllä tuo jälkimmäinen on sitä oikeaa isyyttä ja sellaista jonka jokainen lapsi ansaitsee. Pelkkä lapsen siittäminen ei tee isäksi vaan ainoastaan biologiseksi isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milleniaalien vanhemmat ovat pääsiassa 60-70 -luvun pullamössöjä, ei boomereita.
Vierailija kirjoitti:
On se ero näin 60-luvulla syntyneen näkökulmasta raju. Kun itse olin teini niin silloinhan vielä pilkattiin miehiä jotka osallistuivat lastenhoitoon.
Nykyään näkee ihan yleisesti vaikka leikkipuistoissa isiä lapsensa tai lastensa kanssa, ja myös vievät näitä päiväkotiin joka aamu jne.
Samaahan se toki on edelleen äärikonservatiivisissa maissa, mutta minusta se on vain positiivinen muutos.
Kun mietin omia työkaverimiehiä jotka ovat isisä (kolmenkympin molemminpuolin), niin se osallistuminen on jotain mitä olisi pidetty varmaan luonnottomana niihin aikoihin kuin itse olin lapsi. Yhden työkaverin vaimo sai synnytyksessä pahoja fyysisiä ja henkisiä vauroita ja sairastui pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hän jäi töistä pois pitkäksi aikaa ja otti kopin sekä vauvan ETTÄ vaimon hoitamisesta. Jälkikäteen sanoi että elämänsä rankinta aikaa mutta tekisi saman uudelleen hetkeäkään miettimättä.
Joskus nollarilla vitsailtiin siitä, että miehet ei tiedä esim oman lapsensa kengänkokoa tai edes muista syntymäpäivää. Mun tuttavapiirissä isät on täysin kartalla joka yksityiskohdasta lapsensa elämästä eikä tuo vitsi vaan enää toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihailen +1990 jälkeen syntyneiden asennetta lapsenkasvatukseen. Sitä että ollaan oikeasti tunteella ja rakkaudella mukana joka päivä.
Minusta tuli vanha katkera äijä siksi kun oma isä oli niin paska. Minua kohtaan, äitiä kohtaan, kaikkia. Jopa avoimesti nälvi minua kun olin 4-5 vuotias ja sen muistan edelleen kuin eilispäivän. Koskaan ei omia lapsia tullut, mutta siskolla on lapsia, ja yritän kohdella niitä niin hyvin kuin osaan.
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on radikaali ero. Oma isäni ei hoitanut lapsia, tehnyt kotitöitä, ruokaa tai muitakaan naisten töitä. Toi paljon rahaa taloon ja halusi, että ollaan hiljaa ja kiltisti. Nykymiehet, jotka vaunuttelevat piltteineen etelä-Helsingissä trendivaatteissaan, ovat aika eri planeetalta.
40-luvulla syntynyt isäni kyllä hoiti ja vahti lapsenlapsiaan 2000-luvun alussa. Lähti myös vaunulenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ero näin 60-luvulla syntyneen näkökulmasta raju. Kun itse olin teini niin silloinhan vielä pilkattiin miehiä jotka osallistuivat lastenhoitoon.
Nykyään näkee ihan yleisesti vaikka leikkipuistoissa isiä lapsensa tai lastensa kanssa, ja myös vievät näitä päiväkotiin joka aamu jne.
Samaahan se toki on edelleen äärikonservatiivisissa maissa, mutta minusta se on vain positiivinen muutos.
Kun mietin omia työkaverimiehiä jotka ovat isisä (kolmenkympin molemminpuolin), niin se osallistuminen on jotain mitä olisi pidetty varmaan luonnottomana niihin aikoihin kuin itse olin lapsi. Yhden työkaverin vaimo sai synnytyksessä pahoja fyysisiä ja henkisiä vauroita ja sairastui pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hän jäi töistä pois pitkäksi aikaa ja otti kopin sekä vauvan ETTÄ vaimon hoitamisesta. Jälkikäteen sanoi että elämänsä rankin
70-luvulla oli ihan normaalia ettei edes synnärillä ollut miestä mukana. Meni sinne joko taksilla tai ambulanssilla tai sitten itse jollain bussilla. Lähti yksin vauvansa kanssa kotiin.
En nyt mummona tajua miten naiset silloin suostuivat tuollaiseen kohteluun. Mutta se oli sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ero näin 60-luvulla syntyneen näkökulmasta raju. Kun itse olin teini niin silloinhan vielä pilkattiin miehiä jotka osallistuivat lastenhoitoon.
Nykyään näkee ihan yleisesti vaikka leikkipuistoissa isiä lapsensa tai lastensa kanssa, ja myös vievät näitä päiväkotiin joka aamu jne.
Samaahan se toki on edelleen äärikonservatiivisissa maissa, mutta minusta se on vain positiivinen muutos.
Kun mietin omia työkaverimiehiä jotka ovat isisä (kolmenkympin molemminpuolin), niin se osallistuminen on jotain mitä olisi pidetty varmaan luonnottomana niihin aikoihin kuin itse olin lapsi. Yhden työkaverin vaimo sai synnytyksessä pahoja fyysisiä ja henkisiä vauroita ja sairastui pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hän jäi töistä pois pitkäksi aikaa ja otti kopin sekä vauvan ETTÄ vaimon hoitam
turha sun on syyttää miehiä siitä. Ei niitä päästetty sinne.
Vierailija kirjoitti:
Aivan. En oo 1989 syntyneenä isänä niin ankara isä mun omalle pojalle ku mun 1960 syntyny isä (joka oli armeijassa töissä) oli mulle.
Tätä mietin, että monikohan nykyisä on kärsinyt oman isänsä etäisyydestä/vastuunluistamisesta ja haluaa tarjota omille lapsilleen juuri sitä läsnäoloa, vanhemmuutta ja tukea jota ei itse saanut.
Vähän ounastelen, että seuraava sukupolvi tulee olemaan huomattavasti hyvinvoivempi ja terveempi tämän muutoksen myötä. Kaikenmaailman Uuno Turhapurot tai 24/7 vihaiset isät jäävät menneisyyteen ja tilalle tulee isän normit jotka eivät pakene vanhemmuuden ikäviäkään puolia vaan handlaavat ne ja aidosti haluavat luoda yhteyden lapsiinsa ihan vauvasta saakka.
-AP
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Esim. 1970 syntynyt saa lapsen vuonna 1985-89?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. En oo 1989 syntyneenä isänä niin ankara isä mun omalle pojalle ku mun 1960 syntyny isä (joka oli armeijassa töissä) oli mulle.
Tätä mietin, että monikohan nykyisä on kärsinyt oman isänsä etäisyydestä/vastuunluistamisesta ja haluaa tarjota omille lapsilleen juuri sitä läsnäoloa, vanhemmuutta ja tukea jota ei itse saanut.
Vähän ounastelen, että seuraava sukupolvi tulee olemaan huomattavasti hyvinvoivempi ja terveempi tämän muutoksen myötä. Kaikenmaailman Uuno Turhapurot tai 24/7 vihaiset isät jäävät menneisyyteen ja tilalle tulee isän normit jotka eivät pakene vanhemmuuden ikäviäkään puolia vaan handlaavat ne ja aidosti haluavat luoda yhteyden lapsiinsa ihan vauvasta saakka.
-AP
Enpä tiiä miks mulle vastasit ku mun isä ollu etäinen eikä vastuunluistaja. Vaan semmonen et tulee huutoa jos et ala-asteikäsenä lapsena pilko 8h halkoja päivässä.
50-luvun lopulla syntynyt isäni ei ollut meidän sisarusten elämässä juuri mukana. En muista että hän olisi koskaan lukenut iltasatua ja muistan vain pari kertaa koko lapsuudesta että on leikkinyt kanssamme. Haki kyllä usein päiväkodista.
Kotona oli monesti juuri tuollainen aloituksessa mainittu kiukkuinen isä ja meidän lasten olisi varmaan pitänyt olla sekä näkymättömiä että täysin äänettömiä.
Mieheni taas on aivan loistava isä lapsillemme. Osallistuu, viettää mielellään lasten kanssa aikaa, vaihtaa vaipat, leikkii ja harrastaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Esim. 1970 syntynyt saa lapsen vuonna 1985-89?
Moniko saa 15-vuotiaana poikana lapsia
Alue: Aihe vapaa
Naiset sitävastoin haluavat nykyään voimaantuneen mukavaa kiiltokuvaelämää jossa lapset ovat instaan laitettavia valokuvamalleja tai omaan sisustus- tai lomaidylliin aseteltavia nukkeja kun halutaan kohottaa omaa statusta muiden naisten silmissä. Oma mies on lähinnä lasten kaitsija, apupoika, orja ja mahdollistaja, ja kun oman lisääntymisiän loppu lähenee niin siitä miehestä aletaan hakea vimmalla vikoja jotta saataisiin oikeutus erolle ja paremman elämän hakemiselle.