Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milleniaalimiehet vs boomermiehet isänä
25.04.2025 |
Onko kukaan muu huomannut radikaalia eroa siitä, millaisia milleniaalimiehet ovat isinä verrattuna omiin isiinsä (boomermiehet)?
Synnyin 80- ja 90-luvun taitteessa ja tuntuu, että jokaisessa tuntemassani perheessä isät jakautuivat kahteen eri luokkaan: Oli etäisiä ja kiukkuisia isiä joille ei saanut olla häiriöksi tai sitten oli ns "hassu-isiä" jotka pelleilivät ja hassuttelivat lapsiensa kanssa mutta eivät ottaneet mitään todellista vastuuta. Aina perheen äiti oli se perheen ainoa todellinen vanhempi. Jos vanhemmat olivat eronneet, niin äiti oli käytännössä AINA lähivanhempi ja isän luona lapset olivat joka toinen viikonloppu. Rahaa varattiin "omiin juttuihin" joskus jopa muun perheen kustannuksella.
Nyt sitten taas kun ikätovereissani on paljon isiä joilla alkaa olla jo kouluikäisiä lapsia, ero on radikaali. Ollaan vauvasta asti täysillä mukana lapsen hoidossa. Pidetään kaikki mahdolliset vanhempainvapaat jne. Kun lapsi sairastuu, niin se ei olekaan automaattisesti äiti joka jää kotiin vaan aivan yhtä todennäköisesti isä. Mun tuttavapiirin isät ovat täysin kartalla siitä, millainen on säänmukainen vaatetus lapselle, mistä asioista lapsi on kiinnostunut ja mikä on lapsella nyt "in". Nykyisät myös nimenomaan haluavat erityistä isä-lapsi -aikaa esimerkiksi yhteisen harrastuksen muodossa. Ei siis siksi että "äiti saisi levähtää hetken", vaan siksi että he HALUAVAT viettää kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa. Neuvolatapaamisiin mennään koko perheen voimin siinä missä ennen se oli käytännössä pelkästään äiti ja lapsi. Jos ero tulee niin 50-50 vanhemmuus on todennäköisempi valinta kuin lähi- ja viikonloppuvanhempi. Ollaan valmiita satsaamaan paljon aikaa, vaivaa ja rahaa siihen että päästään menemään lapsen kanssa milloin mihinkin elämykseen.
Tuntuu, että mun vanhempien sukupolvella lapsi oli äidille elämäntehtävä ja isälle lähinnä harrastus tai "menee siinä sivussa" -pakollinen paha, kun taas nykyvanhemmilla isät ovat 100% perheessä mukana. Boomereilla isä oli hyvä jos kävi töissä ja toi rahaa taloon, milleniaalimiehet taas ottavat haltuun koko paketin.
Onko tässä luonnollinen ratkaisu syntyvyysongelmaan? Mun sukupolven naiset näkee perheen perustamisen vielä omien vanhempiensa kautta, jossa käytännössä perheen pyörittäminen oli naisten vastuulla ja siksi ei halua hankkia yhtään enempää lapsia kuin jaksaisi yksin hoitaa. Mutta sitten taas saman sukupolven miehet tuntuvat haluavan olla omille lapsilleen parempia ja läsnäolevampia isiä kuin mitä omat isänsä olivat?
Kommentit (56)
Huomaan ihan selvästi eron. Oma isäni oli etäinen, enkä muista hänen ikinä esim. leikkineen minun kanssani. Ruokaa hän taisi tehdä kaksi kertaa. Olivat siis kumpikin äidin kanssa työelämässä.
Oma mieheni on ihan eri maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Esim. 1970 syntynyt saa lapsen vuonna 1985-89?
Moniko saa 15-vuotiaana poikana lapsia
Vielä 1950-1970 oli ihan normaali synnytysikä naiselle vaikkapa 19-22 vuotta. Itse synnyin kun isäni oli 21v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. En oo 1989 syntyneenä isänä niin ankara isä mun omalle pojalle ku mun 1960 syntyny isä (joka oli armeijassa töissä) oli mulle.
Tätä mietin, että monikohan nykyisä on kärsinyt oman isänsä etäisyydestä/vastuunluistamisesta ja haluaa tarjota omille lapsilleen juuri sitä läsnäoloa, vanhemmuutta ja tukea jota ei itse saanut.
Vähän ounastelen, että seuraava sukupolvi tulee olemaan huomattavasti hyvinvoivempi ja terveempi tämän muutoksen myötä. Kaikenmaailman Uuno Turhapurot tai 24/7 vihaiset isät jäävät menneisyyteen ja tilalle tulee isän normit jotka eivät pakene vanhemmuuden ikäviäkään puolia vaan handlaavat ne ja aidosti haluavat luoda yhteyden lapsiinsa ihan vauvasta saakka.
-AP
Enpä tiiä miks mulle vastasit ku mun isä ollu etäinen eikä vastuun
Isäsi oli aloituksessa mainittu kiukkuisen tyypin isä. Sellainen jota ei saanut häiritä, jolle lapset ja lasten elämä oli lähinnä ärsyttävää, mitätöntä, ei-tärkeää. Sellaiset isät jotka kokivat että he tekevät suuren uhrauksen kun "sietävät" perhe-elämää" ja joilla oli omasta mielestään oikeus huutaa ja räyhätä jos lapset olivat liikaa vaivaksi, liian vähän hyödyksi tai ylipäätään liikaa olemassa.
Olenko pahasti väärässä, jos väitän että itse ET halua olla tällainen isä omalle lapsellesi, vaan olet valmis näkemään vaivaa, sietämään epämukavuutta ja tekemään uhrauksia jotta oma lapsesi saisi tuntea olevansa tärkeä, merkityksellinen ja että hänen persoonansa ja mielenkiintonsa itseasiassa kiinnostavat sua? Koska itse huomaan omassa ympäristössäni miten menneen maailman isät pitivät itseään kaiken keskipisteenä potkien lapsiaan (henkisesti) syrjään, kun taas nykyisät ajattelevat enemmän lapsiaan kuin itseään.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Esim. 1970 syntynyt saa lapsen vuonna 1985-89?
Moniko saa 15-vuotiaana poikana lapsia
Osa saa. Osa voi saada vahingossa jo 14-vuotiaanakin. Vastasin tuohon aiempaan viestiin.
Ennen lapsia saatiin jopa niinkin aikaisin kuin 19-vuotiaana, eikä yritetty keinotekoisesti, kuten ilmeisesti nykyisin, yli 40-vuotiaina. Eikö olekin kauheaa!
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Eikö ihminen tule sukukypsäksi jotain 12-14 vuotiaana? En ole mikään biologi tai matemaatikko, mutta mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli ns. kiltti ja kunnollinen mies, mukava ihminen, mutta ei hän oikein osallistunut lasten elämään vaikka kotona joka päivä olikin.
Tämä varmaan johtui siitä että päivät oli duunissa ja illat hoiti maatilan hommia yksin, ei siinä aikaa hirveesti lapsijuttuihin jää.
Itsestäni isänä tunnistan välillä samoja piirteitä, joudun toisinaan muistuttamaan itseäni että lasten elämään tulee olla osallisena eikä ihmisellä saa olla "niin" kiire, että siitä luistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Eikö ihminen tule sukukypsäksi jotain 12-14 vuotiaana? En ole mikään biologi tai matemaatikko, mutta mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa.
Oli se kyllä poikkeuksellista 50-60-luvullakin. 16-18v isiä kyllä oli jonkin verran. Äidit usein alaikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höps että muka ei miehiä päästetty synnytyslaitoksiin. Päästettiin mutta moni mielummin lätki korttia tai nukkui nokosia kotona synnytyksen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on radikaali ero. Oma isäni ei hoitanut lapsia, tehnyt kotitöitä, ruokaa tai muitakaan naisten töitä. Toi paljon rahaa taloon ja halusi, että ollaan hiljaa ja kiltisti. Nykymiehet, jotka vaunuttelevat piltteineen etelä-Helsingissä trendivaatteissaan, ovat aika eri planeetalta.
40-luvulla syntynyt isäni kyllä hoiti ja vahti lapsenlapsiaan 2000-luvun alussa. Lähti myös vaunulenkille.
Oma isäni on kyllä aina ollut innoissaan lastenlapsistaan. Ostellut ja rakentanut heille kaikkia härpäkkeitä. Ei hän meillekään huono isä ollut, mutta ajoittain ankara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on vieraannuttamisen vastainen päivä. Edelleen moni nainen kokee osallistuvan isän uhkana omalle huonolle vanhemmuudelleen ja päätyy sossujen avustuksella vieraannuttamaan lasta. Älkää uskoko vieraannuttajan puheita laspensa hylänneistä iseistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. En oo 1989 syntyneenä isänä niin ankara isä mun omalle pojalle ku mun 1960 syntyny isä (joka oli armeijassa töissä) oli mulle.
Tätä mietin, että monikohan nykyisä on kärsinyt oman isänsä etäisyydestä/vastuunluistamisesta ja haluaa tarjota omille lapsilleen juuri sitä läsnäoloa, vanhemmuutta ja tukea jota ei itse saanut.
Vähän ounastelen, että seuraava sukupolvi tulee olemaan huomattavasti hyvinvoivempi ja terveempi tämän muutoksen myötä. Kaikenmaailman Uuno Turhapurot tai 24/7 vihaiset isät jäävät menneisyyteen ja tilalle tulee isän normit jotka eivät pakene vanhemmuuden ikäviäkään puolia vaan handlaavat ne ja aidosti haluavat luoda yhteyden lapsiinsa ihan vauvasta saakka.
-AP
Enpä tiiä miks mu
Niin ei ollu ollenkaan tollanen ku sanoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Esim. 1970 syntynyt saa lapsen vuonna 1985-89?
Moniko saa 15-vuotiaana poikana lapsia
Osa saa. Osa voi saada vahingossa jo 14-vuotiaanakin. Vastasin tuohon aiempaan viestiin.
Ennen lapsia saatiin jopa niinkin aikaisin kuin 19-vuotiaana, eikä yritetty keinotekoisesti, kuten ilmeisesti nykyisin, yli 40-vuotiaina. Eikö olekin kauheaa!
No kuka sai, kuka ei. Mun mummo sai niiden esikoisen 50-luvun lopulla 26-vuotiaana ja vaari oli sillon 29.
Eron tekee osaltaa varmaan sekin että nainen yhä useammin tienaa työstään saman verran tai jopa enemmän kuin mies. Palkkaerojen ollessa kapeita, on siinä suhteessa sama kumpi on enemmän läsnä lapsella (esim. lapsen sairastaessa jne.).
Miehen työ ei ole enää niin isossa roolissa kuin ennen, joten ei ole mitään väliä kumman ura ns. kärsii lasten takia. Puolisot ovat keskenään samanarvoisia. Koko ajan on enenevissä määrin niinkin että mies on vaikkapa työttömyyden takia kotona lasten kanssa, jolloin naisen uraan panostaminen on pakollista.
Tietysti miehet ovat keskimäärin muuttuneet myös luonteeltaan sellaisiksi, että lapset ja lasten kasvatus ylipäänsä kiinnostaa heitä. Ne joita ei kiinnosta, eivät välttämättä enää hanki lapsia. Ennen se oli normi, että lapsia hankittiin vaikkei miestä lapset niin kiinnostaisikaan. Perheellisyys nosti miehen statustakin, joten perhe hankittiin kiinnosti lapset tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 90-luvun alussa ja kyllä 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa oli toisenlaisiakin isejä kuin nuo vaihtoehdot. Oma isäni oli hyvä ja vastuullinen vanhempi siinä missä äitikin ja heillä oli äidin kanssa toimiva yhteishuoltajuus. Noista esimerkeistä tunnistan ehkä parin kaverin vanhempia, mutta edes omat isovanhempani ei olleet tuollaisia.
Isän kanssa oli ihan sitä tavallista arkea, isä auttoi läksyissä, vei harrastuksiin, puhui paljon lasten kanssa ja oli kiinnostunut meidän asioista, teki kotitöitä siinä missä äitipuolikin. Kun pikkusisarukseni syntyivät ollessani ala-asteella niin kyllä siinä lastenhoidossa tarvittiin molempia kun oli vauva ja 1v. Lomilla oltiin mökillä ja käytiin matkoilla.
Tietty varmaan paljon vaikuttaa se millaisen vanhemmuuden mallin on saanut sieltä omasta lapsuudenperheestä omilta vanhemmiltaan, mutta kyllä niitä ihan omiakin valintoja pitää tehdä.
Maailma on muuttunut. Tietysti vanhemmuus sen mukana. Ennen moni muukin asia oli toisin.
Mulla oli 80-luvulla paikalla oleva isä (eläkkeellä), mutta nukahti joskus kotona arkisin yhtäkkiä sohvalle, saattoi olla myös uniapneaa. Kuoli kun olin 10v. Äiti kävi töissä, oli jopa illalla poissa usein. En muista että olisi liikaa hassutellut isä vaikka oli huumorintajuinen, ehkä oli sopivasti jutteleva. Mutta suuttuneena oli oksat pois. 1920-luvulla syntynyt. Onko se superboomeri sukupolvea, no ei vaan.
Tähän muutokseen voi vaikuttaa sekin, että miehet saavat nykyään näyttää "pehmeämmän" puolensa ja puhua tunteista. Ymmärretään, että miehenkin geeneissä jo biologinen perusta lapsen hoivaamiseen.
Vielä 90-luvun alussa maalla ei tullut kuulonkaan, että mies osallistuisi lapsenhoitoon ilman leimautumista neidiksi. Oma isäni pelkäsi tätä pikkupaikkakunnalla. Ei ikinä käynyt kanssani vaunulenkillä tai pitänyt minua sylissä muiden kuin äitini nähden, eikä osallistunut esim. päiväkotien ja koulujen juhliin ja vanhempainiltoihin, kuten eivät muutkaan alueen isät. Eikä pitänyt isyyslomia. Kyllä hän minulle näytti kotona hellän puolensa ja pystyin puhumaan hänelle asioista luottamuksellisesti. Mutta ulospäin hän oli tyypillinen, juro ja tunteettoman oloinen mies.
Jälkikäteen kun tätä miettii, niin on meillä ollut sairas yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Tähän muutokseen voi vaikuttaa sekin, että miehet saavat nykyään näyttää "pehmeämmän" puolensa ja puhua tunteista. Ymmärretään, että miehenkin geeneissä jo biologinen perusta lapsen hoivaamiseen.
Vielä 90-luvun alussa maalla ei tullut kuulonkaan, että mies osallistuisi lapsenhoitoon ilman leimautumista neidiksi. Oma isäni pelkäsi tätä pikkupaikkakunnalla. Ei ikinä käynyt kanssani vaunulenkillä tai pitänyt minua sylissä muiden kuin äitini nähden, eikä osallistunut esim. päiväkotien ja koulujen juhliin ja vanhempainiltoihin, kuten eivät muutkaan alueen isät. Eikä pitänyt isyyslomia. Kyllä hän minulle näytti kotona hellän puolensa ja pystyin puhumaan hänelle asioista luottamuksellisesti. Mutta ulospäin hän oli tyypillinen, juro ja tunteettoman oloinen mies.
Jälkikäteen kun tätä miettii, niin on meillä ollut sairas yhteiskunta.
Kyllä sitä saattoi tuohon aikaan leimautua neidiksi tai hintiksi kaupungissakin. Ei niitä vaunuja työntäviä isejä juuri ollut Stadissakaan aivan ysärin alussa. Eikä niitä loppupeleissä ole paljoa nykyäänkään: jo sitä katsoen, että alle 1-vuotiaiden isäthän tekevät eniten töitä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Tähän muutokseen voi vaikuttaa sekin, että miehet saavat nykyään näyttää "pehmeämmän" puolensa ja puhua tunteista. Ymmärretään, että miehenkin geeneissä jo biologinen perusta lapsen hoivaamiseen.
Vielä 90-luvun alussa maalla ei tullut kuulonkaan, että mies osallistuisi lapsenhoitoon ilman leimautumista neidiksi. Oma isäni pelkäsi tätä pikkupaikkakunnalla. Ei ikinä käynyt kanssani vaunulenkillä tai pitänyt minua sylissä muiden kuin äitini nähden, eikä osallistunut esim. päiväkotien ja koulujen juhliin ja vanhempainiltoihin, kuten eivät muutkaan alueen isät. Eikä pitänyt isyyslomia. Kyllä hän minulle näytti kotona hellän puolensa ja pystyin puhumaan hänelle asioista luottamuksellisesti. Mutta ulospäin hän oli tyypillinen, juro ja tunteettoman oloinen mies.
Jälkikäteen kun tätä miettii, niin on meillä ollut sairas yhteiskunta.
Totta! Toki tälle miesten käytökselle on aivan valtavan pitkälle ulottuvat historialliset syyt. Mutta samaa perinnettä vaan jatkettiin, vaikkei etäiselle isälle ollut enää mitään perusteluja. Nyt lopulta kulttuuri muuttuu. Vaikkakin jotkut yksittäiset isät elävät edelleen kylmän sodan aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Tuollaisia vaareja pitäisi olla enemmän.