Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milleniaalimiehet vs boomermiehet isänä
25.04.2025 |
Onko kukaan muu huomannut radikaalia eroa siitä, millaisia milleniaalimiehet ovat isinä verrattuna omiin isiinsä (boomermiehet)?
Synnyin 80- ja 90-luvun taitteessa ja tuntuu, että jokaisessa tuntemassani perheessä isät jakautuivat kahteen eri luokkaan: Oli etäisiä ja kiukkuisia isiä joille ei saanut olla häiriöksi tai sitten oli ns "hassu-isiä" jotka pelleilivät ja hassuttelivat lapsiensa kanssa mutta eivät ottaneet mitään todellista vastuuta. Aina perheen äiti oli se perheen ainoa todellinen vanhempi. Jos vanhemmat olivat eronneet, niin äiti oli käytännössä AINA lähivanhempi ja isän luona lapset olivat joka toinen viikonloppu. Rahaa varattiin "omiin juttuihin" joskus jopa muun perheen kustannuksella.
Nyt sitten taas kun ikätovereissani on paljon isiä joilla alkaa olla jo kouluikäisiä lapsia, ero on radikaali. Ollaan vauvasta asti täysillä mukana lapsen hoidossa. Pidetään kaikki mahdolliset vanhempainvapaat jne. Kun lapsi sairastuu, niin se ei olekaan automaattisesti äiti joka jää kotiin vaan aivan yhtä todennäköisesti isä. Mun tuttavapiirin isät ovat täysin kartalla siitä, millainen on säänmukainen vaatetus lapselle, mistä asioista lapsi on kiinnostunut ja mikä on lapsella nyt "in". Nykyisät myös nimenomaan haluavat erityistä isä-lapsi -aikaa esimerkiksi yhteisen harrastuksen muodossa. Ei siis siksi että "äiti saisi levähtää hetken", vaan siksi että he HALUAVAT viettää kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa. Neuvolatapaamisiin mennään koko perheen voimin siinä missä ennen se oli käytännössä pelkästään äiti ja lapsi. Jos ero tulee niin 50-50 vanhemmuus on todennäköisempi valinta kuin lähi- ja viikonloppuvanhempi. Ollaan valmiita satsaamaan paljon aikaa, vaivaa ja rahaa siihen että päästään menemään lapsen kanssa milloin mihinkin elämykseen.
Tuntuu, että mun vanhempien sukupolvella lapsi oli äidille elämäntehtävä ja isälle lähinnä harrastus tai "menee siinä sivussa" -pakollinen paha, kun taas nykyvanhemmilla isät ovat 100% perheessä mukana. Boomereilla isä oli hyvä jos kävi töissä ja toi rahaa taloon, milleniaalimiehet taas ottavat haltuun koko paketin.
Onko tässä luonnollinen ratkaisu syntyvyysongelmaan? Mun sukupolven naiset näkee perheen perustamisen vielä omien vanhempiensa kautta, jossa käytännössä perheen pyörittäminen oli naisten vastuulla ja siksi ei halua hankkia yhtään enempää lapsia kuin jaksaisi yksin hoitaa. Mutta sitten taas saman sukupolven miehet tuntuvat haluavan olla omille lapsilleen parempia ja läsnäolevampia isiä kuin mitä omat isänsä olivat?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. En oo 1989 syntyneenä isänä niin ankara isä mun omalle pojalle ku mun 1960 syntyny isä (joka oli armeijassa töissä) oli mulle.
Tätä mietin, että monikohan nykyisä on kärsinyt oman isänsä etäisyydestä/vastuunluistamisesta ja haluaa tarjota omille lapsilleen juuri sitä läsnäoloa, vanhemmuutta ja tukea jota ei itse saanut.
Vähän ounastelen, että seuraava sukupolvi tulee olemaan huomattavasti hyvinvoivempi ja terveempi tämän muutoksen myötä. Kaikenmaailman Uuno Turhapurot tai 24/7 vihaiset isät jäävät menneisyyteen ja tilalle tulee isän normit jotka eivät pakene vanhemmuuden ikäviäkään puolia vaan handlaavat ne ja aidosti haluavat luoda yhteyden lapsiinsa ihan vauvasta saakka.
-AP
Enpä tiiä miks mu
Apinalaumoissa koiraita eivät kiinosta poikaset, kuten kuvaat vanhoja miehiä. Se on biologiaa. Heitä kiinnostaa jäkittäminen ja siittäminen. Poikaset eivät ota kontaktia näihin eikä mitään "isäpakotusta" ole. Isyys on puhdas meemi.
Sitten sellaisissa apinalaumoissa, jotka elävät ihmisten lähellä, koiraat ovat alkaneet kaappailemaan poikasia. He ovat huomanneet, että emot ja poikaset saavat turisteilta enemmän ruokaa, ja varastavat poikasen emolta tämän vuoksi. Poikaset kärsivät tästä, sillä eivät saa lajityypillistä ravintoa (emon maito) ja poikasten ylipainoisuus on yhdistetty tähän koiraiden itsekkääseen kaappauskäytänteeseen. En tiedä tarkemmin miten äidinmaito auttaa asiaa, vai onko kyse ennemminkin stressisyömisestä tai siitä, että poikanen ei opi muuta mielihyvää kuin ruuan (vs. Emon hoiva). Ihmiselläkin on todettu lasten rentoutuvan syvemmin äitiensä kanssa ja kiihtyvän miesten seurassa.
No anyways. Ihmiskoe tuo on, ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa heitetty imeväisiä ja pienokaisia miehille aiemmin.
Sammakoilla ja kaloillahan on ihan tyypillistä, että emo häipyy ja koiras vahtii poikasten sekoilua (ei hoivaa). Linnuilla hoiva on sukupuoletonta (ei nisiä). Nisäkkäillä aina emo hoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne entisaikojen isätkään nyt niin kauheita olleet. Aika oli ihan toinen ja se pitää ymmärtää. Ollaanhan me nyt paljon varakkaampia, etuudet on parempia jne.
Varmasti ollaan keskimäärin osallistuvampia isiä, mutta en tiedä vaadimmeko lapsilta riittävästi nykyään. Liikaa tulee myös tasoiteltua lasten tietä.
Olen iloinen, jos kehitys on mennyt siihen suuntaan, että miehetkin ovat kiinnostuneita lapsistaan, haluavat hoitaa ja tietää heidän jutuistaan. Tervettä siihen, mitä itse on saanut lapsena - isä aina töissä, etäinen ja lapsena jäi vieraaksi.
🎶🎶💃🏽😼🍖🍲🕺🎶🎶
kats fleysh zup!
kats fleysh zup!
alemen lib kats fleysh zup!
🎶🎶💃🏽😼🍖🍲🕺🎶🎶
Syntyvyyden lasku kertoo hyvää kieltä siitä, että lapset syntyvät vanhemmille jotka ihan oikeasti haluavat niitä. Ennen niitä tehtiin vain velvollisuudesta, loppupeleissä hyvin harva taisi ihan oikeasti haluta olla äiti tai isä. Ei minunkaan vanhemmat oikeasti halunneet lapsia ja kyllä se on jättänyt arvet. Niin syvät, että itse älyän pysyä lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän muutokseen voi vaikuttaa sekin, että miehet saavat nykyään näyttää "pehmeämmän" puolensa ja puhua tunteista. Ymmärretään, että miehenkin geeneissä jo biologinen perusta lapsen hoivaamiseen.
Vielä 90-luvun alussa maalla ei tullut kuulonkaan, että mies osallistuisi lapsenhoitoon ilman leimautumista neidiksi. Oma isäni pelkäsi tätä pikkupaikkakunnalla. Ei ikinä käynyt kanssani vaunulenkillä tai pitänyt minua sylissä muiden kuin äitini nähden, eikä osallistunut esim. päiväkotien ja koulujen juhliin ja vanhempainiltoihin, kuten eivät muutkaan alueen isät. Eikä pitänyt isyyslomia. Kyllä hän minulle näytti kotona hellän puolensa ja pystyin puhumaan hänelle asioista luottamuksellisesti. Mutta ulospäin hän oli tyypillinen, juro ja tunteettoman oloinen mies.
Jälkikäteen kun tätä miettii, niin on meillä ollut sairas yhteiskunta.
Alueellisia eroja.
Uudellamaalla 90 luvun alussa valtaosa vanhemmista meidän ala-asteen vanhempainilloissa oli isiä, omani mukaan lukien. Lisäksi vanhempainyhdistyksessä oli isien vahva edustus. Tämä näkyi toiminnassa, grillattiin makkaraa, pelattiin lätkää, fudista, curlingia, käytiin kalassa ym "miehekästä" iltatoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyyden lasku kertoo hyvää kieltä siitä, että lapset syntyvät vanhemmille jotka ihan oikeasti haluavat niitä. Ennen niitä tehtiin vain velvollisuudesta, loppupeleissä hyvin harva taisi ihan oikeasti haluta olla äiti tai isä. Ei minunkaan vanhemmat oikeasti halunneet lapsia ja kyllä se on jättänyt arvet. Niin syvät, että itse älyän pysyä lapsettomana.
Minusta taas tuntuu, että nykyaikana lapsia tehdään parisuhteen laastariksi, ohistuskaistaksi sossujonoihin ja välineeksi tiellä sometähteyteen.
Ne ketkä oikeasti haluavat lasta, tekevät niitä myöhemmin, koska haluavat että elämän realiteetit, parisuhde, talous ym ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyyden lasku kertoo hyvää kieltä siitä, että lapset syntyvät vanhemmille jotka ihan oikeasti haluavat niitä. Ennen niitä tehtiin vain velvollisuudesta, loppupeleissä hyvin harva taisi ihan oikeasti haluta olla äiti tai isä. Ei minunkaan vanhemmat oikeasti halunneet lapsia ja kyllä se on jättänyt arvet. Niin syvät, että itse älyän pysyä lapsettomana.
Olen samaa mieltä.
Ennen lapsia hankittiin koska niin kuului tehdä ja niihin suhtauduttiin pakollisena pahana ja jos oltiin optimistisia, niin ajateltiin että no ne lapset menee siinä muun elämän sivussa. Musta tuntuu että oman lapsuusajan isät oli aika vastahakoisia perhe-elämän suhteen. Oli ihan tyypillistä luoda narratiivia jossa nainen painosti/pakotti vastahakoisen miehen lapsenhankintaan. Lisäksi televisiosarjojen vakihuumoria oli isien uusavuttomuus ja äitien rasittuneisuus perheen pyörittämisen suhteen. Ajatelkaa nyt esimerkiksi sarjaa Malcolm in the Middle (Veljeni on nero) jossa isä kohelsi ja äiti oli tiukkapipo. Isien avuttomuus lasten hoitamisessa ja itsekkyys perheen kustannuksella oli todella tyypillistä komedian ainesta.
Sitten taas katson kaveripiirieni isiä ja ero on kuin yö ja päivä. Lapsia on hankittu koska niitä on haluttu. Isyyteen on valmistauduttu henkisesti koko raskausaika. Halu panostaa lasten elämänlaatuun on suuri. Omat tarpeet laitetaan epäröimättä syrjään lasten hyvinvoinnin eteen. Vitsit "avuttomasta isistä" tuntuvat typeriltä koska niitä avuttomia isiä ei tosielämässä näy. Sen sijaan näkyy vastuunsa kantavia, kyvykkäitä vanhempia. Kiukkuisen ja etäisen on korvannut kärsivällinen läsnäolo. Mutta samalla nykymiehet osaavat myös kasvattaa: päivärytmistä pidetään kiinni, osataan sanoa lapselle myös ei ja asettaa säännöt sekä raamit. Osataan olla auktoriteetteja ilman karjumista.
Mun tuntemissani isissä on ainoastaan YKSI (kaverini ex) joka toteuttaa tuota aiemman sukupolven isänmallia ja hän on todellakin outolintu tässä ikäluokassa. Ja halveksittu sellainen. Edes hänen kaverinsa eivät arvosta tai kunnioita häntä koska hän on niin kyvytön lapsensa suhteen. Hän on ainoa tuntemistani erovanhemmista joka on vähänlaisesti tekemisissä lapsensa kanssa ja jossa äiti joutuu jopa isäviikonloppuina huolehtimaan lapsen vaatteet ym. koska isä ei osaa hankkia luokseen lapselle edes hammasharjaa. Kaikissa muissa tuntemissani tapauksissa vaikka parisuhde ei olisi toiminut, niin vanhemmuus on silti hoidettu ja lapsen hyvinvointi priorisoitu eikä äitien ole tarvinnut hetkeäkään miettiä miten lapsi pärjää isän luona tai onko siellä kaikki tarvittava.
Jotain on kuitenkin mennyt pieleen. Juuri eilen kerrottiin, että nykylapset eivät kestä pettymyksiä, ovat levottomia, eivät osaa keskittyä.
Ehkä se lähes kaiken salliminen on mennyt liian pitkälle. Ja mikä kiinnitti huomiota viime lauantaina Tintin tangossa oli kahdessa eri pöydässä olevat isä ja alle kouluikäinen lapsi. Koko ajan, kun istuivat ja söivät, sekä isä että lapsi olivat puhelimillaan. Eivät puhuneet muuta kuin, että joko lähdetään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tuo milleniaaliisukkius näyttää kiinnostavalta vain kaukaa. Edelleen perheet ovat helvettejä ja lapset ongelmaisia. Mitä on tapahtunut esim. pululinnulle, jota pidettiin ihmisen omana ja sitten hylättiin, kun tuli parempia leikkikaluja? Sama tulee tapahtumaan miesten lapsille.
Myös lasten itsenäisyyttä on hyvä miettiä. Tiedän harrastukseni puolesta paljon isejä, jotka harrastavat lastensa kanssa kaupungeissa. Muistan omalta osaltani miten ahdistavaa se oli, kun isä halusi "harrastaa" omia juttujaan lasten kanssa. Veljen kanssa tilanne oli siedettävä, kun sain kunnian olla yksin koin tilanteet todella stressaavina ja ahdistavina.
Nykyään nuo isämiehet harrastavat jopa tyttölastensa kanssa. Naisista tulee lihaskimppuja ja maskuliinisia harrastuksia. Tuolle ilmiölle on ihan nimikin, "white dad factor", joka viittaa siihen että valkoinen mies pakottaa tyttölapsensa urheilemaan. Ei kunnioita näiden naiseutta, ymmärtääkö sitä edes.
Koko ajatus siitä, että vanhempien pitäisi hengailla lasten kanssa, on tärähtänyt.
Vanhempien tulee olla kuin puut linnuille. Ei iso lintu ole pienelle linnulle mitään muuta kuin uhka.
Hyvä kehityssuuntahan tuo on. Eli asiat menee kuitenkin parempaan suuntaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntynyt voi olla 80-luvulla syntyneen vanhempi?
Esim. 1970 syntynyt saa lapsen vuonna 1985-89?
Moniko saa 15-vuotiaana poikana lapsia
Vielä 1950-1970 oli ihan normaali synnytysikä naiselle vaikkapa 19-22 vuotta. Itse synnyin kun isäni oli 21v.
Miten se liittyy tuohon 15-vuotiaaseen?
Vierailija kirjoitti:
Apinalaumoissa koiraita eivät kiinosta poikaset, kuten kuvaat vanhoja miehiä. Se on biologiaa. Heitä kiinnostaa jäkittäminen ja siittäminen. Poikaset eivät ota kontaktia näihin eikä mitään "isäpakotusta" ole. Isyys on puhdas meemi.
Sitten sellaisissa apinalaumoissa, jotka elävät ihmisten lähellä, koiraat ovat alkaneet kaappailemaan poikasia. He ovat huomanneet, että emot ja poikaset saavat turisteilta enemmän ruokaa, ja varastavat poikasen emolta tämän vuoksi. Poikaset kärsivät tästä, sillä eivät saa lajityypillistä ravintoa (emon maito) ja poikasten ylipainoisuus on yhdistetty tähän koiraiden itsekkääseen kaappauskäytänteeseen. En tiedä tarkemmin miten äidinmaito auttaa asiaa, vai onko kyse ennemminkin stressisyömisestä tai siitä, että poikanen ei opi muuta mielihyvää kuin ruuan (vs. Emon hoiva). Ihmiselläkin on todettu lasten rentoutuvan syvemmin äitiensä kanssa ja kiihtyvän miesten seurassa.
No anyways. Ihmiskoe tuo on, ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa heitetty imeväisiä ja pienokaisia miehille aiemmin.
Sammakoilla ja kaloillahan on ihan tyypillistä, että emo häipyy ja koiras vahtii poikasten sekoilua (ei hoivaa). Linnuilla hoiva on sukupuoletonta (ei nisiä). Nisäkkäillä aina emo hoivaa.
Mietin aina, eikö miehiä yhtään ärsytä ja hävetä tällaiset jotka pokkana selittävät että eivät osaa/pysty/voi hoitaa omia lapsiaan koska apinatkaan ei tee niin. Näiden urpojen ei kyllä kuulukaan hankkia lapsia.
Tosimies ei vänkää olevansa apinaa avuttomampi, vaan käärii hihat ja hoitaa homman. Onneksi nykyisissä tosiaan on oikeita miehiä jotka ei epäröi hetkeäkään vaan tyhjien sanojen sijaan aidosti toimivat perheensä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuuluu suuriin ikäluokkiin sanan varsinaisessa merkityksessä ja oli aina todella osallistuva myös kotona ja meidän lasten kanssa. Isäni on viettänyt kanssani todella paljon aikaa, harrastanut yhdessä, neuvonut ja pitänyt huolta.
Valitettavasti miehestäni ei voi puhua edes samana päivänä. Hän kyllä kovasti halusi perheen, mutta oli aivan liian mukavuudenhaluinen ja itsekäs siihen lapsiperhearkeen. Ei tuollaista pelien näpyttelijää voi edes oikein pitää miehenä, valitettavasti hän ei koskaan oikein kunnolla kasvanut aikuiseksi. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ollaan erottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apinalaumoissa koiraita eivät kiinosta poikaset, kuten kuvaat vanhoja miehiä. Se on biologiaa. Heitä kiinnostaa jäkittäminen ja siittäminen. Poikaset eivät ota kontaktia näihin eikä mitään "isäpakotusta" ole. Isyys on puhdas meemi.
Sitten sellaisissa apinalaumoissa, jotka elävät ihmisten lähellä, koiraat ovat alkaneet kaappailemaan poikasia. He ovat huomanneet, että emot ja poikaset saavat turisteilta enemmän ruokaa, ja varastavat poikasen emolta tämän vuoksi. Poikaset kärsivät tästä, sillä eivät saa lajityypillistä ravintoa (emon maito) ja poikasten ylipainoisuus on yhdistetty tähän koiraiden itsekkääseen kaappauskäytänteeseen. En tiedä tarkemmin miten äidinmaito auttaa asiaa, vai onko kyse ennemminkin stressisyömisestä tai siitä, että poikanen ei opi muuta mielihyvää kuin ruuan (vs. Emon hoiva). Ihmiselläkin on todettu lasten rentoutuvan syvemmin äitiensä kanssa
Miehellä ei ole hoivavaistoa. Katso mitä he tekevät eläinteollisuudessa: hanhille tungetaan putkella kurkkuun ruokaa (pakkoruokinta) ja sikoja lihotetaan häkeissä, joissa eivät mahdu edes kääntymään.
Jos haluat miehen "emoksi" niin tämä on kohtalosi.
Kyllä se on ihan jumalan suunnitelma, että naiset huolehtivat jälkikasvusta. Ja sitä ei parane alkaa rikkomaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Ennen kunnioitettiin naiseutta ja äitiyttä, nykyään on painostus lain taholta ja viranomaisilta että naisella ja miehellä ei ole eroa.
Ruotsissa tämä tehtiin jo ja kommentti oli, että oletettavasti onnettomuudet lisääntyvät. Sieltä voi katsella muita seurauksia.
Siitä huolimatta, että mieskin voi esim. Ruokkia koiraa, tai lasta, he ovat erilaisia vastuuhenkilöitä. Hoivavaisto on naisten biologiaa, sidoksissa estrogeeniin. Eri aivoalueet aktivoituvat sekä aikuisella että lapsella, kun vauvaa käsittelee eri sukupuoli, tai oma emo.
Pidän naisia, jotka ihailevat "isimiehiä", vajaaälyisinä. Miehiä nyt pidän vajaaälyisinä 100%.
Edelleen hyvä mies huolehtii perheen taloudesta ja vaimonsa hyvinvoinnista, sekä leikittää lasta. Tarvittaessa käyttää uhkaavaa äänensävyä. Mutta ei syrjäytä äitiä, asetu emo2 asemaan, jne. Se on äitiydessä loisimista lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.