Saanko jo nyt erota?

Meneekö nykyään oikeasti noin monella huonosti?



On munkin parisuhteessa ollut tosi huonoja hetkiä, mutta niistä on selvitty ja opittu lisää toisistamme. Ei tulis mieleenkään enää tässä vaiheessa erota. Nyt eka lapsi tulossa, takana lähes 3 yhteistä vuotta. Aina joskus romantiikan saralla hiljaisempaa mutta silloin minä rupean sitä puolta piristämään ja puhun kumppanille että pitää minuakin muistaa romanttisesti :)



Kun olen meistä se romanttisempi, kaipaan huomionosoituksia ja olen kai siinä mielessä aktiivisempi kuin mieheni. Mutta silloin kun se mies puhuu hellästi minulle ja vatsassa olevalle lapsellekkin nykyään, niin on se mies vaan kullanarvoinen ja korvaamaton

Meneekö nykyään oikeasti noin monella huonosti?



On munkin parisuhteessa ollut tosi huonoja hetkiä, mutta niistä on selvitty ja opittu lisää toisistamme. Ei tulis mieleenkään enää tässä vaiheessa erota. Nyt eka lapsi tulossa, takana lähes 3 yhteistä vuotta. Aina joskus romantiikan saralla hiljaisempaa mutta silloin minä rupean sitä puolta piristämään ja puhun kumppanille että pitää minuakin muistaa romanttisesti :)



Kun olen meistä se romanttisempi, kaipaan huomionosoituksia ja olen kai siinä mielessä aktiivisempi kuin mieheni. Mutta silloin kun se mies puhuu hellästi minulle ja vatsassa olevalle lapsellekkin nykyään, niin on se mies vaan kullanarvoinen ja korvaamaton

Vauva.com katkaisee tuon viestini lopun :o Se jatkui näin:



Kun olen meistä se romanttisempi, kaipaan huomionosoituksia ja olen kai siinä mielessä aktiivisempi kuin mieheni. Mutta silloin kun se mies puhuu hellästi minulle ja vatsassa olevalle lapsellekkin nykyään, niin on se mies vaan kullanarvoinen ja korvaamaton

En näköjään pysty postamaan viestin loppua... Ei voi mitään :D

Aika jyrkkää kannanottoa tulee.



Itse myös ollut kuusi vuotta yhdessä, 3v lapsi. Ero tulossa. Mies haluaa erota, minulla ei ole asiaan sanomista.Tosin en vastustakaan, en ole ikinä tainnut oikeasti olla edes rakastunut mieheen, vaan yhdessä olen ollut enemmän järkisyistä. Nyt asiaa aikani prosessoituani sen tajuan aika hyvin.



En ymmärrä tuota kantaa, että yhdessä pitäisi olla lapsen takia vaikka mikä olisi; väitän että enemmän sekopäisiä lapsia tulee kylmistä kulissiliitoista. Älkää aliarvioiko lapsia, vaikka ei olisi väkivaltaa, alkoholia, jatkuvaa riitelyä tms "oikeita erosyitä", lapset kyllä vaistoavat kylmät välit. Toinen asia on myös se, millaisen parisuhteen mallin lapset saavat omaan elämäänsä, jos yhdessä pitää olla vaikka kaikki voivat huonosti.



Eli ap; ehkä se pariterapia viimeisenä oljenkortena voisi olla hyvä; jos ei sekään asioita muuta niin ehkä sitten on paras erota. Ainakin silloin tietäisit yrittäneesi ihan kaikkea.

Aika jyrkkää kannanottoa tulee.

Itse myös ollut kuusi vuotta yhdessä, 3v lapsi. Ero tulossa. Mies haluaa erota, minulla ei ole asiaan sanomista.Tosin en vastustakaan, en ole ikinä tainnut oikeasti olla edes rakastunut mieheen, vaan yhdessä olen ollut enemmän järkisyistä. Nyt asiaa aikani prosessoituani sen tajuan aika hyvin.

En ymmärrä tuota kantaa, että yhdessä pitäisi olla lapsen takia vaikka mikä olisi; väitän että enemmän sekopäisiä lapsia tulee kylmistä kulissiliitoista. Älkää aliarvioiko lapsia, vaikka ei olisi väkivaltaa, alkoholia, jatkuvaa riitelyä tms "oikeita erosyitä", lapset kyllä vaistoavat kylmät välit. Toinen asia on myös se, millaisen parisuhteen mallin lapset saavat omaan elämäänsä, jos yhdessä pitää olla vaikka kaikki voivat huonosti.

Eli ap; ehkä se pariterapia viimeisenä oljenkortena voisi olla hyvä; jos ei sekään asioita muuta niin ehkä sitten on paras erota. Ainakin silloin tietäisit yrittäneesi ihan kaikkea.

Ero ei koskaan ole helppo ja sitä pitää kaikkien yrittää välttää. Kaikkein vaikein se on lapsille koska he eivät koskaan saa enään ydinperhettä vaikka äiti tai isä löytäisi uuden rakkauden niin heidän perheensä ei koskaan enään olisi heille se ydinperhe. Tietty hyviä uusperheitäkin voi olla mutta niissäkin vaikeuksia.

Itse uskon sanontaan jonka olen kuullut että sitten kun olet valmis eroamaan niin tiedät sen.

Onko se niin pahaa olla tottumuksesta yhdessä? Oletko katkera? Mikä teillä söi sen rakkauden? Sujuuko seksi?



Kun teillä on kuitenkin se lapsi... Ydinperhe on todellinen voimavara sille lapselle.

En tosin sano, ettettekö voisi myös palauttaa välillenne sitä rakkautta jota kuitenkin ilmeisesti on joskus ollut. Se ei kuitenkaan tapahtu odottamalla ja antamalla ajan kulua, vaan jotain pitäisi tehdä, ihan ajatuksella ja molempien.

Teillä on yhteinen lapsi, joka tarvitsee arkeensa sekä isän että äidin.

olla onnettomassa parisuhteessa! vaikka joo ydinperhe on tärkeä lapsien kannalta, niin kyllä se lapsikin huomaa jos äidillä ja isällä ei ole kaikki kunnossa. Minulla sama tilanne (mieheni ei kuitenkaan ole sairastanut mitään). rakkaus on vaan kuollut ja tottumuksesta tässä ollaan yhdessä. Tsemppiä päätöksiin, onnellinen elämä vai onneton parisuhde ja sitäkautta onneton elämä? siinä on vaihtoehdot.

mies myöntäisi ettei ole rakkautta, koska sitä hänen puoleltaan on?



Rakastaminen on tottumista. Rakkaus menee nopeasti ohi.



Sinun tehtäväsi on nyt miettiä miksi et rakasta miestäsi. Mikä vika hänessä on? Kuvitteletko että jonkun toisen kanssa olisi parempaa.



Et taida oikein tuntea itseäsi. Vasta sitten voi rakastaa toista, kun tuntee toisen.

Teillä on yhteinen lapsi, joka tarvitsee arkeensa sekä isän että äidin.

Asioita voi ratkoa monella tavalla, miettisin kuitenkin minkälaisen tulevaisuuden tuo ratkaisu tekee lapselle? Hirveä turvattomuuden tunne yms. En eroaisi. Lapsi ei saa kärsiä.

Minusta te ette todellakaan ole yrittäneet kaikkea! Teillä on rankat ajat takana, ensin pikkulapsi aika ja sitten miehen sairaus. Teillä ei tunnu olevan mitään isa oikeampaa ongelmaa joten en usko ettei ne tunteet olisi herätettävissä kun niitä kerran on ollut. Rakastaminen on tahtomista ja jokaisessa suhteessa tulee parempia ja huonompia aikoja! Tämä on kuitenkin lapsesi ainoa mahdollisuus ehjään perheeseen. Menkää parisuhdeterapiaan tai mene sinne yksin selvittämään omia ajatuksiasi. Tee kaikkesi ja jos mikään sittenkään ei auta niin hae sitten eroa. Eräänä päivä vuosia sitten minäkin olin tuossa tilanteessa sillä erotuksella että eroa en edes suunnitellut jo lapsienkin takia kun mitään oikeita onelmia ei ollut. Kuvittelin etten rakasta miestäni enää eikä minua häiritsisi jos hän olisi jonkun muun kanssa. Eräänlainen pysähdys tuli minulle kuitenkin onneksi ajoissa ja tänä päivänä tajuan rakastavani miestäni enemmän kuin koskaan! Pelottaa ajatella että olisin voinut tämän kaiken menettää ja lapseni olisivat menettäneet perheensä. Nyt vaan joutuvat nolostelemaan kuhertelevia vanhempiaan ;)

en lapsen vuoksi eroaisi. Niin paljon olen erolapsia vierestä seurannut, että olen päättänyt pysyä suhteessa lapsen isän kanssa, jos se vaan on lapsen edun mukaista. Jos taas on lapsen edun mukaista erota, eroan.



Itse joudut tietysti tekemään tämän päätöksen, mutta sinuna yrittäisin vielä. Ootteko ajatelleet pariterapiaa? Se yhteinen kipinä voi vielä löytyä, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan!

Teillä on yhteinen lapsi, joka tarvitsee arkeensa sekä isän että äidin.

voivat pysyä lapsen arjessa vaikka eroaisivatkin.

joku sanoi että olisi itsekästä erota jos ei enää rakasta puolisoaan, koska kuvioissa on lapsi. eli kun lapsi putkahtaa maailmaan, ei nainen saa enää tässä elämässä yrittää tehdä itseään onnelliseksi? ainoastaan tehdä niin kuin lapselle ja tämän isälle on parasta ja kunhan he ovat onnellisia?

pitää kummatkin vanhemmat ja saa kaksi kotia ja sinä saat joka toisen viikon ihan itsellesi. Aivan kuin eläisit nuoruuden sinkkuelämää joka toinen viikko. Lapsi nauttii kun saa vanhempien jakamattoman huomion joka toinen viikko. Lisäksi hän saa myöhemmin avaruutta arvoihinsa ja elämäänsä kun saa sisarpuolia ja uusia isä-ja äitipuolia ja isovanhempia.



Sinuna eroaisin. Sinulla on yksi ainoa elämä elettävänä. Ja lapset sopeutuu aina. Lapsi on onnellinen kun äitikin on. Et kai anna lapsen pilata elämääsi. Ei lapsi nauti siitä jos äiti on uhrannut elämänsä hänen takiaan ja pysynyt isin kanssa väkisin naimisissa jos olisi ollut mahdollisuus kokea ainoa oikea ja uusi, aito rakkaus.

joku sanoi että olisi itsekästä erota jos ei enää rakasta puolisoaan, koska kuvioissa on lapsi. eli kun lapsi putkahtaa maailmaan, ei nainen saa enää tässä elämässä yrittää tehdä itseään onnelliseksi? ainoastaan tehdä niin kuin lapselle ja tämän isälle on parasta ja kunhan he ovat onnellisia?

mutta olen sitä mieltä, että niin kauan kuin lapsi on lapsi (eli ei aikuinen) niin hänen onnensa menee vanhempien onnen edelle. Miehen onni sen sijaan ei mene vaimon onnen edelle, vaan ne ovat keskenään yhtä tärkeitä.

Teillä on yhteinen lapsi, joka tarvitsee arkeensa sekä isän että äidin.

voivat pysyä lapsen arjessa vaikka eroaisivatkin.

joku sanoi että olisi itsekästä erota jos ei enää rakasta puolisoaan, koska kuvioissa on lapsi. eli kun lapsi putkahtaa maailmaan, ei nainen saa enää tässä elämässä yrittää tehdä itseään onnelliseksi? ainoastaan tehdä niin kuin lapselle ja tämän isälle on parasta ja kunhan he ovat onnellisia?

niin yhdessä pysymisesssä ei ole mitään huonoa. Onnelliseksi voi tehdä moni muukin asia kuin vasta syttynyt rakkaus.

Katkeroituminen ja kyynisyys ovatkin sitten vaikeampia juttuja...

Liian heppoisin perustein olet eroamassa, et vaan kykene olemaan toisen kanssa kun se alkukipinä puuttuu (se ei ole rakkautta vaan alkuhuumaa). Ei kenenkään muun kanssa olisi paremmin.

ollut aidosti rakastunut mieheesi? Jos olet, miten kuvittelet että se elämä muuttuisi toiseksi jonkun muun kanssa? Rakastumisen huuma menee ohi toisenkin kanssa ajan myötä. Mietin itsekin eroa kun meillä oli parisuhteessa kriisin tynkää (pikkulapsiaikaa eletään) mutta sitten vedin ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja aloin miettimään mitä se eroaminen todellisuudessa ois - lapsi seilais kahden kodin välillä, joissa ois molemmissa rahat tiukoilla, yhteinen koti menis myyntiin, kaikki aika menis hoitoasioiden järjestämiseen, omaa aikaa olis vieläkin vähemmän kuin nyt. En sitäpaitsi halua olla lapsestani viikkoa erossa, jos vuoroviikkoa olis miettiny. Ja tosiaan, kyllä tottumus toiseenkin voi olla vain voimavara, se turvallinen hyvä puoliso siinä rinnalla. Seksikin alkaa taas sujua kun hoksaa nää jutut :) Mutta mulla kyllä on se että olen aikoinaan lujasti rakastunut mieheeni, en mennyt vääristä syistä yhteen.