Saanko jo nyt erota?

Aikuinen voi odottaa oman onnellisuutensa kanssa ne vuodet, kun lapsi kasvaa, jos vanhempien suhteessa ei ole päihteiden väärinkäyttöä tai henkistä tai fyysistä väkivaltaa.



Kun lapsia hankkii, täytyy olla vastuullinen ja asettaa oma onnellisuutensa vähemmän tärkeään asemaan kuin lasten etu.

Pariterapiaa ei olla kokeiltu, enkä minä sellaiseen pystyisikään, käyn kyllä yksin terapeutin luona juttelemassa. Olen koettanut "herätellä" rakkautta, mutta sitä tunnetta ei vain enään ole olemassa. :( Kaiken kokeman jälkeen en enään edes arvosta miestäni niin kuin pitäisi ja vihaan itsessäni sitä, että olen nykyään näin "tunnekylmä" miestäni kohtaan. :(



Miehen kanssa on tapeltu viimeaikoina aika paljon, varmaan osittain siksikin, että olemme molemmat niin väsyneitä sairauden vuoksi. Mutta en pidä siitä, että lapsemme näkee vanhempien kireät välit ja ehkä joskus kuulee riitelynkin.



Mutta onko tosiaan niin, että en saa erota, jotta lapseni ei olisi erolapsi? Eikö minulla enään ole oikeutta raukkauteen, ilman että olen itsekäs? Onko lapselle todella parempi kasvaa perheessä jossa vanhempien välit on kireät kuin erota? Voihan erosta huolimatta lapsella olla elämässään äiti ja isä.

ap

pitää kummatkin vanhemmat ja saa kaksi kotia ja sinä saat joka toisen viikon ihan itsellesi. Aivan kuin eläisit nuoruuden sinkkuelämää joka toinen viikko. Lapsi nauttii kun saa vanhempien jakamattoman huomion joka toinen viikko. Lisäksi hän saa myöhemmin avaruutta arvoihinsa ja elämäänsä kun saa sisarpuolia ja uusia isä-ja äitipuolia ja isovanhempia.

Sinuna eroaisin. Sinulla on yksi ainoa elämä elettävänä. Ja lapset sopeutuu aina. Lapsi on onnellinen kun äitikin on. Et kai anna lapsen pilata elämääsi. Ei lapsi nauti siitä jos äiti on uhrannut elämänsä hänen takiaan ja pysynyt isin kanssa väkisin naimisissa jos olisi ollut mahdollisuus kokea ainoa oikea ja uusi, aito rakkaus.

Kysymys on siitä mitä oikeastaan haluat omalletunnollesi. Kyllähän tuokin aika törkeää on erota juuri kun miehesi on tervehtynyt. Eihän suhde yleensä voi hyvin jos toinen sairastaa. Se tarvitsee aikaa toipuakseen. Toisekseen teillä on lapsi. Itse olen aina kuullut että miksi on tehnyt lapsia suhteeseen jossa ei aio olla ja jos ei miestä rakasta? Niin..

Lapsi ei valinnut teitä vanhemmikseen kyllä hän varmaan haluaisi että hänellä olisi ydinperhe niinkuin muillakin.

Toisekseen et välttämättä löydä ketään tilalle tai parempaa. Mieti sitä, olisit siis mielummin yksin lapsen kanssa? Oletko vain väsynyt miehesi sairastelun jälkeen? Jospa hän kantaisikin nyt enempi vastuuta kun parantunut.

Itse olen perheestä jossa välillä toivon että vanhempani olisivat eronneet, ainaista riitelyä mitä jouduin selvittelemään välissä. Olisin ansainnut parempaa!! Olen kateellinen niille joilla perheessä ei ollut samanlaista. Olisi vaikka kaksi hyvää kotia jossa sinua rakastettaisiin ja et olisi pelinappulana välissä. Olisi terveen parisuhteen malli.

Mutta nyt vanhempani ovat edelleen yhdessä vaikeuksista huolimatta. Ovat onnellisia ja tottuneet jo toisiinsa. Minun lapsillani on ihana mummola. Toisin kuin miehellä jonka vanhemmat ovat eronneet. Hänen äitinsä joskus haikaili että ei olisi eronnut että lapsilla olisi yksi mummola johon tulla. Uusi mies ei ole yhtään parempi ja valittaa siitäkin. Entisen kauniin talonsa menetti uudelle naiselle ja itse asuu vuokralla kerrostalossa. Ei oikeastaan elä omaa elämää vaan elää aikuisten lastensa kautta ja tukee heitä rahallisesti koko ajan ja käy vaan töissä.

Ja eikö olisi aika epäreilua erota jos osa riidoista johtuu siitä, että olette väsyneitä?



Miettikää vielä, mikä kiire teillä on?



Tuossa tilanteessa olisi parasta lähteä lomalle toisesta, vaikka kuukaudeksi ja olla pitämättä mitään yhteyttä. Sellainen selkiyttää ajatuksia.