Kuinka yleistä on, että lapsi "torjuu" toista vanhempaa?

Siitä asti kun meillä rintaruokinta loppui, on poika (nyt 4 v) vahvasti suosinut isää. Niinkin vahvasti, että olisi varmaan tyytyväinen, jos muuttaisin pois. Usein en saisi olla edes samassa huoneessa isän ja pojan kanssa. Nyt ollaan perhelomalla ja hankalaksi menee tehdä mitään yhteisiä aktiviteetteja, kun lapsi haluaisi isän jakamattoman huomion. Välillä ollaan vaan taivuttu lapsen tahtoon ja teen yksinäni jotain, kun ei lomalla vaan jakseta kuunnella kiukuttelua ja kitinää. 

Tilanne surettaa, koska haluaisin niin kovasti tehdä asioita pojan kanssa.. haluaisin lukea hänelle, osallistaa häntä esim. leivontaan, käydä puistoissa, leikkiä piilosta. Ja yritänkin näitä aktiviteetteja tarjota, mutta pakottaakaan en voi, kun lapsi ei halua. Poika suostuu vaikka tiskaamaan jos saa tehdä sen isin kansssa, mutta minun kanssa ei haluta edes huvipuistoon jos isä ei ole mukana! (Koettu on, viime kesänä)

Kenelläkään tuntemallani ei ole samaa tilannetta ollut. Toisen vanhemman suosimista kyllä, mutta ei kuitenkaan tällaista toiseen vanhempaan kohdistuvaa suoranaista torjumista. Tiedän kyllä että minussakin on varmaan vikaa, en ole niin hauska, heittäytyvä ja pitkäpinnainen kuin mies.