Joku hourii täällä jostain "murrosiän myllerryksestä". Mitä silläkin tarkoitetaan?
Toki silloin on miljoona ovea auki ja elämä on ihanaa, mutta haistan tuossa ilmauksessa itsesäälin. Että joku kehtaa, sehän on parasta aikaa!
Kommentit (12)
Siinä iässä voi tehdä kömmähdyksiä, jotka vaikuttavat loppuelämään huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä voi tehdä kömmähdyksiä, jotka vaikuttavat loppuelämään huonosti.
Jos ei esim. panosta koulunkäyntiin, se on yksinomaan oma syy.
Ihan normaalia ne murrosiän myllerrykset on, niissä ei ole mitään erikoista eikä epänormaalia, vaan yksi kehitysvaihe muiden joukossa. Toisille se on rajumpaa kuin toisille, eikä murrosiän myllerrykset tarkoita myöskään mitään riehumista ja rikkomista. Älykkäät lapset kyllä myös kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä voi tehdä kömmähdyksiä, jotka vaikuttavat loppuelämään huonosti.
Jos ei esim. panosta koulunkäyntiin, se on yksinomaan oma syy.
Ei ne murrosiän myllerrykset välttämättä mitenkään koulunkäyntiin liity, vaan ihmisen sisäiseen maailmaan.
Omassa murrosiässä ei kyllä ollut mitään myllerryksiä. Oli jopa tylsä teini-ikä, vaikka se ei välttämättä ole loppunut vielä vaikka olen täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä voi tehdä kömmähdyksiä, jotka vaikuttavat loppuelämään huonosti.
Jos ei esim. panosta koulunkäyntiin, se on yksinomaan oma syy.
Ei ne murrosiän myllerrykset välttämättä mitenkään koulunkäyntiin liity, vaan ihmisen sisäiseen maailmaan.
Woketus? Ei ole kotona opetettu, että kaikkeen ei kannata hurahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa murrosiässä ei kyllä ollut mitään myllerryksiä. Oli jopa tylsä teini-ikä, vaikka se ei välttämättä ole loppunut vielä vaikka olen täysi-ikäinen.
Jos on aivan todella äärimmäisen tasainen ja hillitty luonne, niin ei välttämättä olekaan mitään myllerryksiä.
Murrosiän tunnemyllerrys on kuitenkin ihan normaali, tunnistettu ilmiö josta voi lukea faktoja jos kiinnostaa.
No mulla se oli sitä, että ahdisti ihan pirusti, ei tiennyt mitä halusi mutta jotain oli vailla, ei tiennyt miksi haluaa isona vai haluaako tulla isoksi koskaan, yhteiskunta pytytti, vanhemmat pytytti, koulu pytytti, pojat pytytti... Tulihan siinä vähän kapinoitua haistattamalla koululle, lyömällä opinnot lekkeriksi ja lintsaamalla, karkailemalla kotoa, ryyppäämällä erinäisissä bileissä ja kaupungilla jne. Onneksi meni muutamassa vuodessa ohi tuollainen myllerrys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä voi tehdä kömmähdyksiä, jotka vaikuttavat loppuelämään huonosti.
Jos ei esim. panosta koulunkäyntiin, se on yksinomaan oma syy.
Ei ne murrosiän myllerrykset välttämättä mitenkään koulunkäyntiin liity, vaan ihmisen sisäiseen maailmaan.
Woketus? Ei ole kotona opetettu, että kaikkeen ei kannata hurahtaa.
Mitä sä selität? Kuulostat joltain aivopestyltä lampaalta, joka suu vaahdossa hokee muiden kaltaistensa kanssa wokea aina kun joku asia menee yli oman ymmärryskyvyn.
Tunne-elämältään latteille ihmisille tämäkin voi olla uutta. Saavat stimulaatiota vain vihasta, jota kokea milloin mitäkin vastakkaiseksi koettua ilmiötä kohtaan (tällä hetkellä se on woke).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa murrosiässä ei kyllä ollut mitään myllerryksiä. Oli jopa tylsä teini-ikä, vaikka se ei välttämättä ole loppunut vielä vaikka olen täysi-ikäinen.
Jos on aivan todella äärimmäisen tasainen ja hillitty luonne, niin ei välttämättä olekaan mitään myllerryksiä.
Murrosiän tunnemyllerrys on kuitenkin ihan normaali, tunnistettu ilmiö josta voi lukea faktoja jos kiinnostaa.
En kyllä omaa tasaista ja hillittyä luonnetta, en vaan osallistunut melkein mihinkään stereotyyppisiin teinijuttuihin. Viihdyin yksin.
Se tarkoittaa sitä, että vihvas-henkiset kakarat saavat anteeksi kaiken riehumisen, rikkomisen ja isommilleen vtuilun. Pitää vaan ymmärtää. Samaan aikaan oikeistolaisten kakarat keskittyvät urheiluharrastuksiin ja koulunkäyntiin.