mitä tykkäätte vanhoista tatuoinneistanne?
Mitä mieltä olette vanhoista tatuoinneistanne? Vieläkö kymmenen vuotta vanha kuva antaa saman fiiliksen kuin sitä ottaessa? Miltä tuntuu olla sellaisen kanssa?
Kommentit (24)
Otin 19v tatuoinnin olkapäähän, tykkään siitä yhä nyt näin yli nelikymppisenä.
Se on pieni koirantassu ja siitä on pieniä sydämiä muutama sekä koirani nimi.
Otin sen muistoksi kun rakas koiravanhuksemme nukkui pois. Pitkän elämän se eli, melkein 16 vuotta.
Ei kaduta, koska tatuointi liittyy asiaan jonka johdosta olen yhä elossa (ja lapsillani on yhä äiti).
Ap sen sijaan voisi tukehtua itseensä.
kyllästyin ja kävin laserin alla 8 krt ( 280e per kerta) .
Ei näy mitään enää.
Eihän tuo maksa sen enempää kuin lihavien hetkuttelut .
Mulla on ollut yli yhdeksän vuotta tatuointi. Huomaan sen päivittäin mutta olen tottunut olemaan tatuoitu. Enkä ole sitä poistattamassa. Enemmän tuntuisi oudolta olla ilman.
Ei anna samaa fiilistä vaan paljon lämpimämmän. Olen tosin katsonut että pitäisi laittaa uutta väriä.
Tatuoinnin tekijä oli ystäväni, joka myöhemmin teki itsemurhan. Sen jälkeen olen ollut entistä onnellisempi että mussa on muisto hänestä.
Pitikö tän nyt provota jotenkin?
Edelleen pidän. Yksi harmittaa kun menin teininä väärälle tatskaajalle. Ei se silti juuri silmään pistä, kun ei ole ainoa vaan sekoittuu muiden joukkoon. Välillä muistan sen olemassaolon.
Lisääkin tulossa, eli hulluus jatkuu 👍
Minulla on useita tatuointeja jotka otin nelikymppisenä 90-luvun lopulla. Ne ovat edelleen hyvässä kunnossa ja osa minua.
Vanhin tatuointini on 40 vuotta vanha, ja sen jälkeen on niitä tullut 10 lisää. Kaikki ovat edelleen minulle mieleisiä muistoja, en halua peittää enkä värittää niitä uudelleen, koska ne ovat osa historiaani ja osa minua.
Eipä ruommoinen 10 vuodessa miksikään mene, kerran ei ole mennyt 20 vuodessakaan. Edelleen hyvät ja lisää olis tulossa, kun niitä ei teetä linnassa vaan oikeilla artisteilla.
Vanhin tatska kohta 20 vuotta vanha. Ne edustavat eri elämänvaiheita ja muistuttavat niistä kivasti.
Onneksi ei ole koskaan ollut ainuttakaan _tatskaa-.
Olen aina pitänyt niitä vähän halpoina.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole koskaan ollut ainuttakaan _tatskaa-.
Olen aina pitänyt niitä vähän halpoina.
Eikä muita vanhoja virheitä parane muistella.
Mulla on yksi huonosti tehty tatuointi, jonka teki aikanaan kaverini. Tyylillisesti se on yhä kaunis mielestäni, mutta näkyvin osa näyttää aika rumalta. Ajattelen, että se kertoo eletystä elämästäni, en jaksa katua sitä. Ammattilaisten tekemiä tatuointeja minulla myös on, niistä kaikista pidän. Ja tosiaan, ei niitä oikein enää noteeraa.
Käsinhakattu harmittaa. Mutta 80 ja 90 luvut on ollu ja menny, siinähän ovat kuin arvet.
Olin ammattimuusikko 90-luvun. On pari pientä tatuointia. Ei harmita yhtään, muistoja siitä ajasta.
Ei kiinnosta, en tule sitä enää huomioinneeksi.