Olen nainen jonka ympäriltä tuolit viedään

Eikö puheenvuorojasi kommentoida? Oletko itse aloitteellinen vai odotatko vain, että joku tulee pyytämään sinua mukaan ja kyselemään mielipiteitäsi? Odotatkohan liikaa kaveruutta työpaikalta?

Tänään oli kangasnäytteitä uusista verhoista. hlö x kysyi kaikilta muilta kahvipöydässä mielipidettä parhaasta, mut unohti...

Yritän kommentoida ja osallistun keskusteluun, mutta jotenkin aina unohdun...saan kutsun alusvaatekutsuille samana päivänä, kun sähköposti oli unohtunut laittaa mulle. Kun asiakas tuo pullaa töihin, mulle unohtuu antaa. Kun saadaan näytteitä edustajilta, ....arvaatte kyllä. Mitäänsanomaton.

Mikset mennyt siihen vaan mukaan katsomaan niitä kankaita.

Ei kai kenellekään muullekaan kanneta pullapalaa nenän alle? Odotitko, että kaikkien kaste kääntyy sinun uteliaan nälkäisenä: kerro mitä SINÄ ajattelet tästä kankaasta, kerro oi!



Näin lyhyen kuvauksen perusteella tulee sellainen olo, että vetäydyt itse syrjään ja katselet sieltä katkerana. Ihmisten pitäisi anella sinua seuraasi, muuten olet hyljätty ja yksinäin, oih.

Jännä asenne nelosella, kuulostaa just sellaselta, jollaisia sun työkaverit on.

Jotkut on taitavia sulkemaan toisen pois keskustelusta. Kysymykset voidaan kysyä suoraan tyyliin "mikä kangas on sun suosikki, K?, entä sun, J? Ja sun U?" Ja siltä yhdeltä ei kysytä.

Yritä nousta niitä ylemmäs, suorista selkäsi, älä anna nujertaa.

Olen ottanut itse uuden asenteen.

Sanon itse ensin mikä kangas minua miellyttäisi ja koetan ilmaista mielipiteeni joskus vaikkei sitä kysytä. Voithan myös suoraan sanoa muka vitsinä etteikö minun mielipide sitten kiinnosta lainkaan vai..

Perkele anna olla jos ei yhteistyö onnistu, mutta kokeile ensin ja ehdota itsekin joskus jotakin.

Jos siis asiakas tuo kassillisen viineripusseja kiitokseksi tai myyntiedustaja näytepulloja alan tuotteista, enkä juuri sillä hetkellä ole yleisissä tiloissa, en koskaan saa näitä tuotteita. Muiden pukukoppien edessä saattaa olla pussukka, ei minun.

En siis odota kenekään paapovan, syöttävän pullaa tai palvelevan. Ei herranjestas sentään.

Itse olen ihminen, joka sanoo aina mielipiteensä, kysyttiin sitä tai ei. Avaan myös suuni ehkä liiankin helposti, olen se, joka nostaa kissan pöydälle, siis työpaikalla. Meillä on myös sinunkaltaisia hiljaisia ja hieman arempia ihmisiä, mutta pyrin aina kysymään myös heidän mielipidettään, jos siis porukalla keskustellaan jostain esim. työasiasta. Olen huomannut, että nämä hiljaisemmat ihmiset alkaa minunlaiseni rääväsuun kanssa juttusille vasta kun ollaan tunnettu pidemmän aikaa, joillain meni jopa 3 vuotta ennen kuin oma-aloitteisesti minulle alkoivat puhua, nyt ollaan jo ihan hyviä (työ)kavereita. Ja täytyy myöntää, että ensin kuvittelin näiden ihmisten olevan töykeitä, ja että he eivät pidä minusta koska ei minulle puhu, sitten kun alkoivat puhimaan tajusin, että olivat vaan ujoja ja että joillakin tutustuminen kestää kauemmin kuin toisilla.



Ja meillä ei kyllä hiljaisia syrjitä, kaikki saa osansa kakuista yms. Kurjaa jos sinun työpaikallasi sinua syrjitään, vain koska olet hiljainen. Oletko kuinka kauan ollut samassa työpaikassa? Sitkeästi vaan esität mielipiteitäsi ja kyselet omien pulliesi perään, ala pitämään puoliasi. Jotkut joutuvat valitettavasti sen oman paikkansa väkisin ottamaan, mutta sitkeys palkitaan. Oletko myös ulkoiselta olemukseltasi "hiirulainen"? Mitäs jos menisit vaikka kampaajalle ja laittaisit jonkin ihan uuden kampauksen? Ja vaateostoksille, kaupoissa saa kyllä apua vaatevalintoihin myyjältä. Toki ei kannata lookiaan muuttaa sellaiseksi, missä itse ei viihdy. Valitettavasti se on niin, että jos näyttää seinäkukkaselta niin sellaisena myös kohdellaan helposti, vaikka ei tietenkään saisi.

Itselläni on ollut työelämässä jossain määrin samanlaista ongelmaa. Olen luonteeltani rauhallinen ja aluksi melko hiljainen, ennenkuin opin tuntemaan ihmisiä paremmin - tosin silloinkaan en ole mikään suunsoittaja. Yritän huomioida aina toiset ihmiset ja olla kohtelias. En ole kuulunut työpaikan itsestään melua pitävään "pääjengiin" varmaan koskaan, mutta olen löytänyt seuraa muista itseni kanssa samanhenkisistä. Nykyään on meno vähän sellainen että itsekkyys, piittaamattomuus ja röyhkeys rulaavat, kun taas kohteliaisuus ja toisista välittämäninen eivät ole niinkään arvossa.



Toinen asia sitten on se, että ehkä toiset ihmiset arastelevat sinua, jos olet kovin syrjäänvetäytyvä ja vähäpuheinen. Ehkä olet sisäistänyt näkymättömän naisen roolin niin vahvasti että annat toisille ihmisille tiedostamattasi sellaisia merkkejä että sinua ei tarvitse huomioida. On vaikea joskus arvioida itseään ja käytöstään realistisessa valossa, kun ne omat tuntemukset ja tulkinnat sosiaalista tilanteista ovat niin voimakkaita. Ehkä voisit ottaa osaa keskusteluun omaaloitteisesti ja kysellä tavaroiden perään, sitten toisetkin heräisivät huomaamaan että sinäkin olet olemassa ja että olet kiinnostunut asioista ja haluat olla mukana.Tiedän että tämä voi olla haastavaa jos sinulla on jo pitkään ollut tuollainen tilanne työpaikalla - jotenkin roolit istuvat niin vahvassa.



Onko sinulla ystäviä työn ulkopuolella? Koetko olevasi näkymätön joka paikassa? Mitä olet valmis tekemään tilanteen muuttamiseksi?

olla innokas ja aktiivinen ja sanoa mielipiteitäsi!