Tiedätkö heti, pidätkö jostain miehestä?

Kyllä minä nyt jostain pidän, voin sen sinulle heti kertoa.

En. Suhtaudun peruspositiivisesti kaikkiin, mutta möläyttely ja muu törppöys lopettavat sen pysyvästi. Toisin päin se ei toimi koskaan.

Huomasin, että en. Nykyinen mieheni ei viehättänyt minua aluksi lainkaan. Jatkoimme yhteydenpitoa ja tapailimme, mutta ei vain sytyttänyt, monesti mielessäni ajattelin, että "ei, ei, ei". Hän oli aivan ihastunut minuun jo ensi tapaamisesta lähtien eikä antanut asian olla. Pikkuhiljaa lämpenin lopulta hänelle, kun tutustuin häneen syvällisemmin ja huomasin millainen herrasmies hän on. Hän sai minussa aikaan turvallisuuden tunteen. Opin, että jaamme samat arvot ja haaveet. Sitten huomasin olevani ihastunut ja nyt en halua koskaan luopua hänestä. Rakastan häntä valtavasti ja silmissäni hän on ihanin ja komein mies. 

Ei sitä voi tietää. Vetovoiman voi tuntea, mutta sekin yleensä raukeaa kuin taika siinä vaiheessa kun toinen avaa suunsa.

Huomaan sen parin tapaamisen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että en. Nykyinen mieheni ei viehättänyt minua aluksi lainkaan. Jatkoimme yhteydenpitoa ja tapailimme, mutta ei vain sytyttänyt, monesti mielessäni ajattelin, että "ei, ei, ei". Hän oli aivan ihastunut minuun jo ensi tapaamisesta lähtien eikä antanut asian olla. Pikkuhiljaa lämpenin lopulta hänelle, kun tutustuin häneen syvällisemmin ja huomasin millainen herrasmies hän on. Hän sai minussa aikaan turvallisuuden tunteen. Opin, että jaamme samat arvot ja haaveet. Sitten huomasin olevani ihastunut ja nyt en halua koskaan luopua hänestä. Rakastan häntä valtavasti ja silmissäni hän on ihanin ja komein mies. 

Eli ei kannata uskoa, kun nainen sanoo "ei". Sitkeästi kun yrittää, niin "ei" muuttuu "kylläksi". Kilttiksilläkin on vielä toivoa, kun on riittävän sinnikäs 🤗

Ei todellakaan ole ok vainota ja järjestää itseään väkisin toisen elämään. Vaikka pahinta on jos ei ymmärrä sanaa ei. 

Parasta kun menette kiltusti asekaupoille ja vankilassa voitte ruveta toyboyksi tatuoidulle homolle. Moni adhd on kaksineuvoinen suuntautumusessaan.

En usko ensivaikutelmaan. Toki joistain tulee parempi vaikutelma kuin toisista mutta tämä voi kääntyä hyvin nopeasti joten en anna sen enää vaikuttaa ajatuksiini. Sama pätee myös naisiin. Kaksi naista joita inhoan elämässäni eniten, ovat molemmat sellaisia joista ensivaikutelman perusteella ajattelin, että meistä varmaan tulee tosi hyviä ystäviä. Muutama tapaaminen lisää ja huomasin että ollaan täysin eri planeetoilta enkä pysty arvostamaan kummankaan toimintatapoja yhtään.

Kyllä sen tietää heti pitääkö sen vertaa että haluaa tutustua paremmin. 

Huomaan heti onko vetovoimaa omalta puoleltani vai ei. Tilanne ei ole koskaan muuttunut jälkikäteen. Toki voin hänestä kovasti alkaa pitämään (ystävänä) myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että en. Nykyinen mieheni ei viehättänyt minua aluksi lainkaan. Jatkoimme yhteydenpitoa ja tapailimme, mutta ei vain sytyttänyt, monesti mielessäni ajattelin, että "ei, ei, ei". Hän oli aivan ihastunut minuun jo ensi tapaamisesta lähtien eikä antanut asian olla. Pikkuhiljaa lämpenin lopulta hänelle, kun tutustuin häneen syvällisemmin ja huomasin millainen herrasmies hän on. Hän sai minussa aikaan turvallisuuden tunteen. Opin, että jaamme samat arvot ja haaveet. Sitten huomasin olevani ihastunut ja nyt en halua koskaan luopua hänestä. Rakastan häntä valtavasti ja silmissäni hän on ihanin ja komein mies. 

Eli ei kannata uskoa, kun nainen sanoo "ei". Sitkeästi kun yrittää, niin "ei" muuttuu "kylläksi". Kilttiksilläkin on vielä toivoa, kun on riittävän sinnikäs 🤗

Kyllä, jos naisella ei ole vientiä. Mitäänsanomattoman näköisellä naisella usein ei ole, mutta silti he saattavat olla kranttuja. Tällainen nainen kuitenkin pehmenee lopulta, kun biologinen kello tikittää liian kovaa ja suostuu kilttiksen lasten äidiksi. 

Kyllä, jos saatavilla on tietoakin. Ja myöhemmin uusi arvio kun oikea luonne tulee esille. 

En. Se vaatii tutustumista. Toki sellaisen huomaa, haluaako jatkaa tutustumista vai ei. Minusta vie aikaa, että oppii tuntemaan jonkun paremmin. Nykyajan deittikulttuuri ei mitään aikaa anna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että en. Nykyinen mieheni ei viehättänyt minua aluksi lainkaan. Jatkoimme yhteydenpitoa ja tapailimme, mutta ei vain sytyttänyt, monesti mielessäni ajattelin, että "ei, ei, ei". Hän oli aivan ihastunut minuun jo ensi tapaamisesta lähtien eikä antanut asian olla. Pikkuhiljaa lämpenin lopulta hänelle, kun tutustuin häneen syvällisemmin ja huomasin millainen herrasmies hän on. Hän sai minussa aikaan turvallisuuden tunteen. Opin, että jaamme samat arvot ja haaveet. Sitten huomasin olevani ihastunut ja nyt en halua koskaan luopua hänestä. Rakastan häntä valtavasti ja silmissäni hän on ihanin ja komein mies. 

Eli ei kannata uskoa, kun nainen sanoo "ei". Sitkeästi kun yrittää, niin "ei" muuttuu "kylläksi". Kilttiksilläkin on vielä toivoa, kun on riittävän sinnikäs 🤗



Ei hän SANONUT ÄÄNEEN EI, vaan ajatteli. Jos joku sanoo ei, niin usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että en. Nykyinen mieheni ei viehättänyt minua aluksi lainkaan. Jatkoimme yhteydenpitoa ja tapailimme, mutta ei vain sytyttänyt, monesti mielessäni ajattelin, että "ei, ei, ei". Hän oli aivan ihastunut minuun jo ensi tapaamisesta lähtien eikä antanut asian olla. Pikkuhiljaa lämpenin lopulta hänelle, kun tutustuin häneen syvällisemmin ja huomasin millainen herrasmies hän on. Hän sai minussa aikaan turvallisuuden tunteen. Opin, että jaamme samat arvot ja haaveet. Sitten huomasin olevani ihastunut ja nyt en halua koskaan luopua hänestä. Rakastan häntä valtavasti ja silmissäni hän on ihanin ja komein mies. 

Eli ei kannata uskoa, kun nainen sanoo "ei". Sitkeästi kun yrittää, niin "ei" muuttuu "kylläksi". Kilttiksilläkin on vielä toivoa, kun on riittävän sinnikäs 🤗

Kyllä, jos naisella ei

NO HYI

Toki tiedän aina sen hetken perusteella, pidänkö vai en. Mitä enemmän tutustuu, sitä enemmän tietää, mitä mieltä toisesta on.

Näen heti, pidänkö ihmisestä. Olen erehtynyt vain pari kertaa. Myös seksuaalisen vetovoiman huomaa heti, mutta se on aivan eri juttu. 

Mä huomaan jotenki ihan ensihetkellä tän niistä ihmisistä joihin tulen kunnolla ihastumaan ja rakastumaan. Kolme kertaa näin elämässä käynyt ja se on iskenyt kun salama aivan samantien. Yksi lause ja tervehdys siinä vaan ja joku kädenpuristus (nämä olleet siis töissä tai kavereiden kaveri) ja homma on mun puolelta ollu selvää, että siis tykkään tyypistä ja se viehättää mua todella paljon. Tästä on tietysti ollut todella pitkä matka itse suhteeseen mutta näin on aina käynyt. On käynyt myös hyvin selväksi että vastapuoli on tykästynyt jos ei nyt noin dramaattisesti niin kuitenkin selkeästi samaan aikaan. 

 

Useinkaan en tiedä. Luonne on minulle hyvin tärkeä ja sen selvittäminen vaatii tutustumista. Tosin jos mies on jo heti kättelyssä tökerö ja asenneongelmainen, ei se vastenmielisyys muutu pitämiseksi ajankaan kanssa.