Lapsi tahtoisi soittaa.

reilulla 100 eurolla. Lisäksi ääni ei ole kovin kova, joten harjoittelu sujuu naapureita häiritsemättä. Lisäksi jo aika pienellä soittotaidolla voi olla oikeasti hyödyksi (säestää yhteislauluja), toisin kuin monen muun soittimen kanssa. Virityksen avuksi kannattaa hankkia viritysmittari (maksaa reilun kympin).



Terv. kolmen musiikkiopistossa soittavan lapsen äiti

Vielä halvempi ja pienempi kuin kitara.

(yleensä tarkoittaa soitinliikkeestä hankittuja urkuja). Yksi tärkeä juttu on se, että hyvissä uruissa volyymi vaihtelee koskettimen painalluksen keveyden tai raskauden mukaan eikä ole aina samanvahvuinen niin kuin halpisuruissa on (niissä soittoon ei tule yhtään eloa ja nyansseja ja on aina vain alkeellista pimputusta). Urkujen on myös oltava tarpeeksi tukevat, mitä pöydällä pidettävät eivät aina ole.

Muita mahdollisia soittimia ovat tietysti kitara (siis juniorikokoa, ei kannata säästääja ostaa "valmiiksi" liian suurta) ja nokkahuilu (myöhemmin innostuksen riittäessä poikkihuilu) sekä kantele. Soitin kannattaa ostaa asiantuntijaliikkeestä joka tapauksessa, ei marketeista, ja huoltoon + viritykseen on syytä uhrata myös aikaa, jos soitosta haluaa nauttia pitempäänkin.

Multa saatto mennä ohi että minkä ikäinen teillä lapsi on, mutta kantele (siitä on siis isompiakin versioita kuin se perus 5-kielinen) voisi olla hyvä vaihtoehto.



Kerrostaloon esimerkiksi se sopii sillä että ääni on pehmeä eikä häiritse naapureita.



Ja toisaalta taas sitten jos haluaa rokimman soittimen niin kanteleen saa sähköistettynäkin... :)



Jos ostatte minkä tahansa itse viritettävän soittimen, niin satsatkaa kerralla laatuun tai jättäkää soitin ostamatta. Jos ostaa heikkolaatuisen ja huonosti viritettävän soittimen lapsen innostus saattaa laantua hyvin lyhyessä ajassa ja soittimesta tulee vain tilaa viepä rahan haaske. Kunnollinen soitin ei menetä arvoaan ellei sitä riko, ja ne saa kyllä sitten kaupaksi jos lapsi jostain syystä lakkaisi soittamasta.

opettajista ei ota, jollei ole akustista pianoa. Joskus hyvä digitaalinen piano käy, mutta nekin on kalliita. Kosketinten pitäisi olla pianon tuntuiset.

Multa saatto mennä ohi että minkä ikäinen teillä lapsi on, mutta kantele (siitä on siis isompiakin versioita kuin se perus 5-kielinen) voisi olla hyvä vaihtoehto.

Kerrostaloon esimerkiksi se sopii sillä että ääni on pehmeä eikä häiritse naapureita.

Ja toisaalta taas sitten jos haluaa rokimman soittimen niin kanteleen saa sähköistettynäkin... :)

Jos ostatte minkä tahansa itse viritettävän soittimen, niin satsatkaa kerralla laatuun tai jättäkää soitin ostamatta. Jos ostaa heikkolaatuisen ja huonosti viritettävän soittimen lapsen innostus saattaa laantua hyvin lyhyessä ajassa ja soittimesta tulee vain tilaa viepä rahan haaske. Kunnollinen soitin ei menetä arvoaan ellei sitä riko, ja ne saa kyllä sitten kaupaksi jos lapsi jostain syystä lakkaisi soittamasta.

Tuli kanteleen soitosta mieleen... Aivan järkky mukula pikku kakkosessa! Sen takia meillä ei lapsi tule koskaan soittamaan kanteletta.

Muistan vaan kämppikseni joka soitti konserttikannelta opiskeluaikana soluhuoneessaan. Nautin joka sävelestä kun se oli niin pehmeä-ääninen soitin. Ei haitannut vaikka olisi soittanut keskellä yötä...



Kanteleella voi soittaa mitä vaan, tässä esimerkki:

meille ostettiin kitara. En odottanut innostuksen kestävän kauaa, mutta yllättäen hän on jaksanut harjoitella päivittäin. Kitara on tosiaan suht halpa eikä vie paljon tilaa kuten piano.

ja helpompi päästäkin, kun pianotunneille.

Ja soittimia saa lainaksi musiikkiopistolta.

Kitara-, viulu- ja pianotunneille on tosi paljon hakijoita!

Pääsi kokeilemaan soittamista yksityiselle opelle. Ja opelta sai vuokrattua soittimen.



Lapsi kuitenkin innostui niin paljon että ostettiin oma, joita saa hyvin käytettynä.



Vie vähän tilaa, ja sillä voi soittaa kaikenlaista musiikkia.

Yamahankin saa noin tonnilla.

Ja nuo typerät puupiano inisijät voit unohtaa. Eivät ole nykyaikaista digipianoa nähneetkään.

Esim. musiikkiopistoissa pääosa opetuksesta tapahtuu digeillä;-)