Lue keskustelun säännöt.
Oletko tyytyväinen elämääsi?
30.03.2025 |
Kaipaatko muutosta?
Jos, niin miksi et tekisi.Kaikki lähtee itsestä.
Ei sinun ongelmat ole muiden syytä, eikös?
Kommentit (45)
Kaipaan PALJONKIN muutosta, silti olen tyytyväinen ja hieman ihmeissänikin siitä mihin olen omalla rohkeudellani elämässä päätynyt. Nyt sitä samaa rohkeutta tarvittaisiin ihmissuhteissa, se on mun tämänhetkinen tavoite elämässä, uskaltaa heittäytyä ja katsoa mihin asiat etenevät. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että elämässäni olisi mitään merkittävän luokan ongelmia. On olemassa minunlaisiani, jotka elävät varsin tasaista elämää päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista valtaa eikä voimaa, että voisi kääntää kelloa (oikeastaan kalenteria) kulkemaan takaperin.
Ei toki ole muillakaan.
Olisi kyllä enemmän kuin mahtavaa jos saisi takaisin 80-90-lukujen vaihteen ja voisi aloittaa elämän ihan uusiksi ennen teini-ikää.
Viet sanat suustani.
Vuosimallia 83
En, mutta eeen kyllä muitakaan syytä.
Juuri tässä ollut teeman äärellä eli vihaan elämääni ja mitä voin tehdä nyt heti parantaakseni kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
En koe, että elämässäni olisi mitään merkittävän luokan ongelmia. On olemassa minunlaisiani, jotka elävät varsin tasaista elämää päivästä toiseen.
Mä oon taas viimeisen vuoden aikana tajunnut että elämä on liian lyhyt siihen että eläisi vaan elämää jossa rutiinit seuraavat toisiaan. Onneksi mulla ei oo lapsia ni voi periaatteessa tehdä helpommin kaikkia irtiottoja ja mielen muutoksia. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, erittäinkin. Elämäni ei ole sellainen tyypillinen työtä ja lapsia -elämä mitä joskus kuvittelin, mutta olen onnellinen lähes joka päivä.
Toisinaan, kai sitä pitää olla kun rahaa on. Parasosaisiahan tässä ollaan, suurimman 10% tuloluokassa ja omaisuusluokassa olen. Ei voi valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elämääni tyytyväinen, mutta yhteiskunta on minusta täysin kelvoton nykyisin. Ilman sitä olisi hyvä.
En, liikaa traumoja. Mutta onneksi sentään jotkut elämän perusasiat on kuin ihmeen lailla kunnossa, niin kyllä sitä tässä pärjäilee joten kuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka pääsin tai jouduin tk eläkkeelle, niin siltikin...
Vierailija kirjoitti:
Toisinaan, kai sitä pitää olla kun rahaa on. Parasosaisiahan tässä ollaan, suurimman 10% tuloluokassa ja omaisuusluokassa olen. Ei voi valittaa.
Ja kaikella sillä mahdollisuudella mitä raha tuo, niin sä vauvapalstailet su iltana :D Eiks olis parempi lillua siellä paljussa ja höyrysaunassa, ottaa lasi skumppaa vklopun päättäjäisiksi, mennä sinne Tempur sänkyyn nukkumaan ja herätä aamulla virkeänä auringonpaisteeseen samalla kun puoliso tuo Cafe latten sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe, että elämässäni olisi mitään merkittävän luokan ongelmia. On olemassa minunlaisiani, jotka elävät varsin tasaista elämää päivästä toiseen.
Mä oon taas viimeisen vuoden aikana tajunnut että elämä on liian lyhyt siihen että eläisi vaan elämää jossa rutiinit seuraavat toisiaan. Onneksi mulla ei oo lapsia ni voi periaatteessa tehdä helpommin kaikkia irtiottoja ja mielen muutoksia. N33
Mielenkiintoista. Minkälaista elämää elelet nyt ja minkälaisia muutoksia olet pohdiskellut?
Koko elämäni on yhdessä hymyssä, ja toisen naurussa. En tarvitse muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen jatkuvasti ahdistunut kun en tiedä miten elämäni asiat ratkaisisin. Tuntuu että mun pitää ratkaista yksin kaikki. Huono pitkä on off suhde. Vaikeuksia ollut ainä tässä. Mutta helvetti kun on yhteistä omaisuutta!!! Ja mies vitkuttelee ja keksii kaikkea viivykettä..mun pitäisi ratkaista miten hoitaa asuntomme rakennusvirhe. Myymmekö näin vai korjaammeko. Jaksanko enää tätä suhdetta sen aikaa.
Olen tyytyväinen elämääni. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus kokea pieniä kivoja asioita ja tavata tuttuja tai uusia mukavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista valtaa eikä voimaa, että voisi kääntää kelloa (oikeastaan kalenteria) kulkemaan takaperin.
Ei toki ole muillakaan.
Olisi kyllä enemmän kuin mahtavaa jos saisi takaisin 80-90-lukujen vaihteen ja voisi aloittaa elämän ihan uusiksi ennen teini-ikää.
Viet sanat suustani.
Vuosimallia 83
Olen samaa ikäluokkaa mutta mä aloittaisin alusta jo ennen ala-astetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe, että elämässäni olisi mitään merkittävän luokan ongelmia. On olemassa minunlaisiani, jotka elävät varsin tasaista elämää päivästä toiseen.
Mä oon taas viimeisen vuoden aikana tajunnut että elämä on liian lyhyt siihen että eläisi vaan elämää jossa rutiinit seuraavat toisiaan. Onneksi mulla ei oo lapsia ni voi periaatteessa tehdä helpommin kaikkia irtiottoja ja mielen muutoksia. N33
Mielenkiintoista. Minkälaista elämää elelet nyt ja minkälaisia muutoksia olet pohdiskellut?
Tällä hetkellä teen hlvetin pitkiä työviikkoja sihteerinä lakialalla. Oon vaan töissä ja kotona käyn nukkumassa. Vkloput palaudun töistä ja ulkoilen/tapaan läheisiä. Aina sama kaava. Pohdiskelen et jätän noi hommat hetkeksi, suoritan opinnot loppuun, meen syksyllä lomalle ulkomailelle, alan panostamaan ihmissuhteisiin (ystävyyssuhteet ja deittielämä kärsii tosi paljon ku oon aina töissä). Tässä muutamia :) N33
Olen erittäin tyytyväinen. Kaikki on hyvin, elämä on kohdellut lempeästi. Sain ihanan miehen, terveet, kauniit lapset, pääsin toivomaani opiskelupaikkaan ja työhön. Löysimme kauniin talon, jossa on ollut hyvä elellä ja kasvattaa lapset. Taloudellinen tilanne on hyvä, pystyn toteuttamaan matka-, remontti- ja ostoshaaveita. En silti ihaile törsäilyä ja tuhlailevaa, luontoa saastuttavaa elämäntyyliä. Opiskelen uutta, harrastan ja liikun niin kauan kuin jalka nousee. Kaikki on, mitä tarvitsen. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta osaan olla tässä hetkessä onnellinen.
Hämmentävää kyllä, olen. Pitkäaikaistyötön, rahaton ja varaton, ja silti olen tyytyväinen. Olin siis oikeasti onnellisempi työssäkäyvänä vielä vuosi sitten. Ai niin, toi pitkäaikaistyötön. Pitänee selittää. 2010 minut irtisanottiin, sen jälkeen on ollut kursseja ja koulutuksia ja määräaikaisia työpaikkoja jonnin verran.
En kiellä, olisin tyytyväisempi hyvässä työpaikassa. Luultavasti jopa kohtalaisessa työpaikassa. Huonoon en lähde, paitsi jos palkkaus on HYVÄ!
Kaikki voisi olla paremminkin, mutta eipä sitä parempaa ole ollut tarjolla. Näinkin pärjään.
Antakkee mulle töitä, ja ehdottomasti palkka.
Ei ole sellaista valtaa eikä voimaa, että voisi kääntää kelloa (oikeastaan kalenteria) kulkemaan takaperin.
Ei toki ole muillakaan.
Olisi kyllä enemmän kuin mahtavaa jos saisi takaisin 80-90-lukujen vaihteen ja voisi aloittaa elämän ihan uusiksi ennen teini-ikää.