Kertokaapas kuinka saisin anopin
lopettamaan asioihimme puuttumisen ”hyvän tarkoittamisen” nimissä.
Esim. olen pukenut vauvani ulkoilua varten ja laittanut vaunuihin. Anoppi menee ja ottaa vauvan vaunuista, riisuu vauvan ja pukee vauvan oman mielensä mukaan (laittaa enemmän vaatetta). En pidä tästä ja kerron anopille vauvalleni tulevan nyt kuuma. Anoppi loukkaantuu ja toteaa tarkoittaneensa ” vain hyvää”. Mitä tuohon nyt pitäisi sanoa? Mikä olisi hyvä kommentti jolla anoppi ymmärtäisi lopettaa tuon ”hyvän tarkoittamisen”?
Tämä pukemisesimerkki on pienimmästä päästä, mutta sellainen joka tulee taas lähipäivinä toteutumaan.
Kommentit (4)
Minä suosittelen ihan suoraa puhetta. Kun anoppi nostaa vauvan vaunuista, tartut kiinni vauvaan ja otat omaan syliisi. Sitten katsot anoppia suoraan silmiin ja kysyt, miltä hän kuvittelee sinusta tuntuvan, kun hän joka kerta mitätöi sinun vanhemmuuttasi näin röyhkeällä tavalla. Sinä olet vauvan äiti ja sinä päätät vauvan vaatteista. Jos anoppi on eri mieltä, hän voi ilmaista mielipiteensä ja suositella jotain, mutta hän ei pue vauvaa uudelleen eikä tekemällä mitätöi sinun toimiasi. Tuolla tavalla hän arvostelee törkeimmällä mahdollisella tavalla sinun äitiyttäsi. Vauvan vanhemmat viime kädessä päättävät vauvansa asioista, hyväätarkoittavat anopit voivat ilmaista mielipiteensä.
Meillä tuo vain paheni ja paheni, joten kun ei siitä mitään tullut, välit katkesivat lopulta.
Ja kyse minun sukulaisistani, jotka rutiinisti kävelivät aina ylitseni.
Kyllä siinäkin on raja, keitä elämässään pitää.
Sanot hänelle ystävällisesti, että sinä olet lapsen äiti ja vastuussa tämän hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Tee selväksi, että anoppi toiminnallaan tekee haittaa sinun kasvatuksellesi ja arvovallallesi.
Ihan helppoa ja yksinkertaista.