Lue keskustelun säännöt.
Kokeeko muut masentuneet näin?
22.06.2011 |
Eli sairaus vie teiltä elämän minkä haluaisitte? Vie ystävät ja kaiken mistä ennen olitte kiinnostuneet?
Kommentit (9)
älä puhu itsestästi "masentuneena" vaan itsenäsi. Kuulostat siltä ettet edes halua parantua, kun masentunut minä sopii sinulle niin hyvin. Aina lässytetään, ettei masentunut voi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta kyllä voi.
Terv. vaikeasta masennuksesta lopulta ihan omalla tahdolla toipunut.
Sinä et ole sitten masentunut ollutkaan. Minä olen etsinyt iloa 20 vuotta, enkä sitä ole löytänyt, vaikka olen tehnyt ihan kaikkeni päästäkseni masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole masennukselle katkera, lähinnä kiukuttaa ja harmittaa tässä hetkessä. En koe, että masennus veisi ystäviä niin että se minua haittaisi. Ystäviä on muutama ja se on minulle tarpeeksi. Masennus kyllä vähentää jaksamistani enkä jaksa tehdä asioita niinkuin ennen ja se harmittaa, mutta en sillälailla synkällä tavalla ole siitä katkera. Kiukustunut vain.
näin minulle on käymässä ja käynyt jo. Tuntuu ettei mikään sitä voi estää.
Ystäviä ei sairaana kaivannut. Mutta eniten harmittaa se, että loistavasti alkanut ura tyssäsi.
Musta tuntuu että olen itse pilannut elämäni. Olen masentunut koska olen niin paska että olen pilannut kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus vei minulta hyviä vuosia. Vasta jälkikäteen, kun elämä taas maistuu, olen siitä harmissani.
älä puhu itsestästi "masentuneena" vaan itsenäsi. Kuulostat siltä ettet edes halua parantua, kun masentunut minä sopii sinulle niin hyvin. Aina lässytetään, ettei masentunut voi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta kyllä voi.
Terv. vaikeasta masennuksesta lopulta ihan omalla tahdolla toipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitkään niskasta otot ei auttanu. Ei auttanu lävkkkeetkään. Aika ja terapia auttoi. Parantuminen tapahtui todella hitaasti. Meni vuosia puolikuntoisena sen jälkeen kun olin päässy pahimman yli.
älä puhu itsestästi "masentuneena" vaan itsenäsi. Kuulostat siltä ettet edes halua parantua, kun masentunut minä sopii sinulle niin hyvin. Aina lässytetään, ettei masentunut voi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta kyllä voi.
Terv. vaikeasta masennuksesta lopulta ihan omalla tahdolla toipunut.
En ehkä allekirjoittaisi tuota väitettä. Miten pitkään taistelit, että omalla tahdolla toivuit vaikeasta masennuksesta? Itse taistellut noin 6 vuotta nyt ja tämän vuoden syksynä jäin lopulta sairaslomalle. Niskasta olen itseäni ottanut kiinni enemmän mitä olisi ehkä pitänyt, taisi olla jonkinlainen karhunpalvelus se itselleni. En tiedä. Niin lääkärit ovat vähän tuumailleet. Tuon kuuden vuoden aikana ehti tapahtua paljon asioita ja perusteellinen työuupumus ja vakava masennus hiipi hiljakseen niin, etten edes itse tajunnut mistä on kysymys. Nyt kun sitä aikaa katsoo/miettii, tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut jollekin toiselle ihmiselle. Kyllä, ahdistavaa on. Erittäin ahdistavaa. Taitaa johtua ahdistuksesta tuo, en tiedä sitäkään. Ahdistus on itselleni varomerkki, jota tulee kuunnella ja toipuminen voi siitä ehkä alkaa. Ehkä.
Tämä ei ole ensimmäinen masennus, mutta taitaa olla pahin mitä koskaan aiemmin. Lääkitys vasta aloitettu ja toivon, että siitä on edes jotain apua. Paljon ja monipuolisesti minua hoidetaan, siitä olen kiitollinen.
Totta tuokin, että välillä tulee sellainen olo, ettei haluakaan parantua. Ei jaksa parantua, ei pysty parantumaan, ei jaksa taistella. Taisteluväsymys/uupumus ei taida olla diagnoosi.
Mutta on se vaan niin, että jos on sairastanut aika ajoin n. 25 vuotta masennusta, lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa, niin nyt juuri ei tunnu siltä, että tuosta voisi todella parantua kokonaan. Näin omalla kohdallani.