Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Positiivinen raskaustesti ahdistaa, pelkään että esikoisen vaikea vauvavuosi toistuu
15.03.2025 |
Ensinnäkin, raskaus on kyllä toivottu ja odotettu, mutta positiivisen testin jälkeen olen ollut valtavan ahdistunut. Esikoisen kanssa ei mennyt oikein mikään putkeen. Synnytys oli vaikea, sairaalassa oltiin pitkään ja kotiutumisen jälkeen vauva oli itkuinen, nukkui vuosia huonosti, oli miehen kanssa riitaa väsymyksen takia jne. Eniten ahdistaa tuo kotiutumisen jälkeinen aika. Tukiverkkoja ei ole, ei minkäänlaisia, sillä ne viimeisetkin haudattiin (siis ihan kirjaimellisesti) esikoisen jälkeen. Tiedän, että pärjäämme, jos tuleva vauva nukkuu edes kohtalaisesti, mutta entä jos kaikki toistuu taas?
Satunnaisesti pystyn ajattelemaan, että kaikki voi mennä hyvinkin ja iloita tulevasta lapsesta, mutta pääosin olo on ahdistunut.
Kommentit (20)
Se on ihan fifty-sixty, ei siihen muuta voi sanoa. Meillä erikoinen nukkui hyvin, synnytys oli helppo, kaikki oli helppoa. Joten ajattelin toista odottaessani, että eihän se voi mennä kuin hyvin. Noh, meni pitkin vittua kaikin puolin. Mutta silti on ihanaa, että heillä on toisensa. Aina ei kaikki mene, kuten luulee. Joten toivottavasti teillä menee toinen kerta aivan eri tavalla! Eli helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tässä kai ahdistaakin, kun ei voi tietää, miten käy. Henkisesti kuitenkin selvästi valmistaudun samanlaiseen arkeen taas. Koitan miettiä, mistä kaikesta voi oikaista (kauppatilaukset, robotti-imuri jne.). Ahdistaa myös esikoisen kannalta, jaksanko ja ehdinkö tehdä hänen kanssaan enää yhtään mitään, jos taas rysähtää. :( AP
Ihan yksin on kyllä hankalaa pärjätä, kun on vauva ja vähän isompi lapsi. Vaikka se vauva olisi niin sanotusti helppokin. Jos se on rahallisesti mahdollista, niin palkkaisin välillä apua kotiin.
Ethän sinä ole ollenkaan nyt valmis vauvan tuloon. Odota parempaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yksin on kyllä hankalaa pärjätä, kun on vauva ja vähän isompi lapsi. Vaikka se vauva olisi niin sanotusti helppokin. Jos se on rahallisesti mahdollista, niin palkkaisin välillä apua kotiin.
Mies on siis kuvioissa, vaikka aloitusviestistä voi saada vähän väärän kuvan. Jopa se sama, jonka kanssa esikoinen on tehty, kaikista riidoista ja vaikeuksista huolimatta. <3 Eli täysin yksin en siis ole. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytä kotona ja hoida vauvaa luonnollisesti, niin ei kärsi. Luonnonläheisissä yhteisöissä syntyvät vauvat eivät itke, ainoastaan länsimaiset ja muutoin kidutetut vauvat itkevät.
Vierailija kirjoitti:
Sehän tässä kai ahdistaakin, kun ei voi tietää, miten käy. Henkisesti kuitenkin selvästi valmistaudun samanlaiseen arkeen taas. Koitan miettiä, mistä kaikesta voi oikaista (kauppatilaukset, robotti-imuri jne.). Ahdistaa myös esikoisen kannalta, jaksanko ja ehdinkö tehdä hänen kanssaan enää yhtään mitään, jos taas rysähtää. :( AP
Esikoinen sopeutuu kyllä. Se yhteinen juttu voi olla ihan kevyttä yhdessä oloa. Me esimerkiksi luettiin silloin, kun syötin vauvaa. Ja nukuttiin yhdessä päiväunia. Toisaalta esikoinen kasvoi ihan valtavasti vauvan synnyttyä. Yhtäkkiä se 2,5-vuotias olikin iso lapsi, joka osasi vaikka mitä ja auttoi kaikessa. Ja varsin nopeasti lapsista oli seuraa toisilleen ja alkoivat leikkiä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän tässä kai ahdistaakin, kun ei voi tietää, miten käy. Henkisesti kuitenkin selvästi valmistaudun samanlaiseen arkeen taas. Koitan miettiä, mistä kaikesta voi oikaista (kauppatilaukset, robotti-imuri jne.). Ahdistaa myös esikoisen kannalta, jaksanko ja ehdinkö tehdä hänen kanssaan enää yhtään mitään, jos taas rysähtää. :( AP
Esikoinen sopeutuu kyllä. Se yhteinen juttu voi olla ihan kevyttä yhdessä oloa. Me esimerkiksi luettiin silloin, kun syötin vauvaa. Ja nukuttiin yhdessä päiväunia. Toisaalta esikoinen kasvoi ihan valtavasti vauvan synnyttyä. Yhtäkkiä se 2,5-vuotias olikin iso lapsi, joka osasi vaikka mitä ja auttoi kaikessa. Ja varsin nopeasti lapsista oli seuraa toisilleen ja alkoivat leikkiä yhdessä.
Kiitos, ihana viesti, josta tuli jo vähän parempi mieli. :) Miten ristiriitaisia ajatuksia voikin olla, vaikka vauva on toivottu. Pelko saman painajaisen uusiutumisesta vaan vie mennessään. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän tässä kai ahdistaakin, kun ei voi tietää, miten käy. Henkisesti kuitenkin selvästi valmistaudun samanlaiseen arkeen taas. Koitan miettiä, mistä kaikesta voi oikaista (kauppatilaukset, robotti-imuri jne.). Ahdistaa myös esikoisen kannalta, jaksanko ja ehdinkö tehdä hänen kanssaan enää yhtään mitään, jos taas rysähtää. :( AP
Esikoinen sopeutuu kyllä. Se yhteinen juttu voi olla ihan kevyttä yhdessä oloa. Me esimerkiksi luettiin silloin, kun syötin vauvaa. Ja nukuttiin yhdessä päiväunia. Toisaalta esikoinen kasvoi ihan valtavasti vauvan synnyttyä. Yhtäkkiä se 2,5-vuotias olikin iso lapsi, joka osasi vaikka mitä ja auttoi kaikessa. Ja varsin nopeasti lapsista oli seuraa toisilleen ja alkoivat leikkiä yhdessä.
Kiitos, ihana viesti, josta tuli jo vähän parempi mieli. :) Miten ristiriitaisia
Täällä yksi esikoisvauvan äiti. Meilläkin eka vuosi ollut kovin raskas. Ihan soopaa herkän koliikkivauvan kanssa kaikki Nuku kun vauva nukkuu -vinkit. En koskaan saanut nukkua hänen nukkuessaan. Nukkui vain ja ainostaan sylissä ja tissillä, muuten huusi suoraa huutoa! Heräsi aina siirrossa, eli ei voitu edes siirtää miehen syliin. 24/7 piti olla äidin sylissä. Vihdoinkin koliikki ohi ja saa jo välillä syötyäkin oikealla kädellä ja ilman että vauvaa pitäisi imettää huonoissa asennoissa tuntikausia (ja samalla yrittää saada itsekin välillä murkinaa).
Itse olen lohduttautunut, että jos toista lasta tulee, niin silloin voi turvautua neuvolan kautta kotipalveluun, jos sattuisi yhtä huono tuuri ja toisellakin lapsella olisi esim. koliikki.
Tsemppiä, kuulostaa siltä että esikoisenne on jo isompi ja on ehkä tosiaan jo avuksikin tulevassa vauva-arjessa. Eiköhän kaikki suju hyvin, kun saa hoivata vauvaa (kehitystasonsa mukaan) ja häntäkin muistetaan kehua ja huomioida. Hakekaa tarvittaessa neuvolan kautta apuja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi IHMEESSÄ nyt halusitte toisen lapsen? Eikö MIKÄÄN teitä saanut etukäteen miettimään, millaista se olisi, jos vauvavuosi olisi niin vaikeaa kuin esikoisen kanssa??????? Eikö olisi kannattanut odottaa 5 - 6 vuotta?????? Kyllä minuakin ahdistaisi, hitto vieköön!
Vierailija kirjoitti:
Miksi IHMEESSÄ nyt halusitte toisen lapsen? Eikö MIKÄÄN teitä saanut etukäteen miettimään, millaista se olisi, jos vauvavuosi olisi niin vaikeaa kuin esikoisen kanssa??????? Eikö olisi kannattanut odottaa 5 - 6 vuotta?????? Kyllä minuakin ahdistaisi, hitto vieköön!
Kukaan, jolla on ollut vaikea vauvavuosi, ei tee toista lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, ei se välttämättä osu toista kertaa kohdalle.
Ensimmäisen kanssa oli ihan hirveä raskaus, synnytys ja endimmäinen vuosi. Toinen oli kuin vauvanukke. Nukkui, söi ja oli tyytyväinen aina. Sen vuoksi hankittiin kolmas jonka eka vuosi oli hirveä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka vauva ois helppo, niin silti kaikki työt tuplaantuu vauvan tultua. Yöllä pitää herätä usein, pitää hoitaa toinen lapsi vaikka kuinka väsyttää, toinen lapsi voi olla mustasukkainen, jos suhde on rakoillut ennenkin, niin hyvin todennäköisesti se tekee niin tälläkin kertaa, ootko valmis ottamaan yksin vastuun lapsista? Entäs jos raskaus on vaikea ja vauva itkuinen? Ootko miettinyt aborttia?
Mulla on tyttäret ja 3v ikäeroa heillä, voin sanoa että oli todella raskasta. Jos nyt sais valita niin odottaisin siihen asti että vanhempi lapsi on jo suhteellisen itsenäinen vaikka esikoulussa...
Meillä lapset alkoivat ensimmäisen kerran viihtyy toistensa seurassa kun ikää oli 2v ja 5v.
Edelleen on aika riitaisia sisarukset, nyt 11v ja 8v. Todella vaihtelevat välit heillä ollut, välillä menee paremmin ja välillä huonommin, luultavasti tällä hetkellä tuo vanhemman lapsen esimurrosikä ainakin kovasti välejä kiristää..
Olisi pitänyt niellä ruiskahdukset=(
Kuinka moni luki viestin ajatuksella? Että raskaus on toivottu, mutta ahdistaa silti. Tuskin aborttia on siis mielessä.
Varmaan ihan normaalia "alkupaniikkia". Itselläni ainakin oli aina positiivisen raskaustestin jälkeen pieni paniikki hetken aikaa, vaikka ihan toivottuja raskauksia nämäkin. :D
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen esikoisenne on? Esikoisen ainakin voi laittaa päiväkotiin jos tuntuu että voimavarat vähissä.
Saat silloin olla osan päivästä vain yksin vauvan kanssa ja nukkua silloin kun vauva nukkuu ilman että pitäs esikoista olla huomioimassa niin että missään vaiheessa et saa lepoa kun joku koko ajan tarttee jotain.