Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, rv 30, enkä edes haluaisi koko lasta!
14.06.2011 |
Lapsi oli kyllä ihan tarkkaan harkittu ja tekemällä tehty, mutta koko raskausajan on ollut tosi apeat fiilikset vauvaa kohtaan. Parisuhde on ihan rempallaan ja seksiä meillä on ollut viimeksi monta kuukautta sitten.
Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä? En haluaisi olla raskaana enää päivääkään, enkä halua synnyttää. Vauvan valvottaminen hirvittää jo etukäteen.
Kaduttaa, että piti ahnehtia, kyseessä siis neljäs lapsi.
Kommentit (11)
Miehen mukaan tällaista on ollut aina odotusaikana, mutta itse en koskaan muista mitään vastaavaa.
Kai tässä pitäisi hemmotella itseä ja keskittyä kaikkiin kivoihin juttuihin, mutta arki on niin rankkaa, ettei millekään kivalle tunnu löytyvän tilaa.
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten voi lapsi tarkkaan harkittu ja tekemällä tehty, mutta parisuhde ihan rempallaan..
Miksi, oi miksi aloitte edes lasta yrittämään?
Kerro tunteistasi neuvolassa niin saat apua! Itse olin eräässä raskaudessa niin epätoivoinen vauvan tulosta, että olin muutaman viikon kriisiosastolla käsittelemässä asiaa. Piirsin siellä tunteitani paperille, kuvitin ahdistustani. Eräässä piirroksessa vauva kasvaa naisen päässä, ja napanuora kieutoutuu pari kertaa naisen kaulaan (istukka kohdussa). Käännekohta oli, kun minulle tarjottiin 4D-ultra ilman fyysistä syytä, vain siksi että vauva tulisi konkreettiseksi. Ja se auttoi!! Lääkäri ultraili rauhassa, varmaan ainakin 20min vain esitteli vauvaa eri puolilta, kasvojen piirteitä ym. Sukupuolta yritti metsästää, mutta lapsi päätti pitää salaisuutensa. ;)
Olin silloin siis jossain viikolla 30 meneillään, juhannuksen tietämillä kun laskettu aika oli syyskuussa. Tuon ultran jälkeen aloin hiljalleen odottaa vauvaa, ja loppuvaiheessa olin jo aivan innoissani. :)
Jotain tollaista on minullakin.
Ja neloselle, parisuhde oli ihan kunnossa vielä viime syksynä, kun vauvaa yritimme. Olimme jo luopuneet toivosta, kun lasta ei kuulunut, ja itse aloin orientoitua työelämään. Palasinkin töihin ja sitten se vauva lopulta tärppäsikin ja kaikki kuviot menivät uusiksi.
Kevät on ollut kaikin puolin rankka, lapset ovat sairastelleet paljon ja miehen äiti on saattohoidossa. Meillä ei ole ollut yhtään kahdenkeskistä aikaa ja jo se yksistään syö parisuhdetta.
Kiva kuulla siis, että asiat kääntyivät parhain päin. Itselleni vauvan tulo on aina konkretisoitunut äitiyspakkauksen myötä ja nyt itse asiassa muistan miehen sanoneen kolmosta odottaessamme, että ihana nähdä sinut pitkästä aikaa iloisena, kun pengoin uutta äitiyspakkausta.
Ehkä tämäkin tästä vielä iloksi muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on parikin ystävää, joille käy niin: vauvauutinen tulee toivottuna ja siitä ollaan aivan mielissään, mutta raskauden raskaus vie sitten vähitellen ilon ja tuo pintaan ahdistuksen. Hormonit tekee tepposiaan ja herkistävät. Ja kun teillä nyt vielä raskaita asioita elämässä, alavireisyytesi on kenties muuttunut masennukseksi. Sinuna puhuisin asiasta tosiaan neuvolassa.
Tsemppiä sinulle!!!
Vitonen
En ole tällaista menetelmää ennen kokeillut, mutta jos heität kommenttina tarinan johonkin kohtaan niin nostan sen tekstiksi ja kerron, että tämmöinen äiti tuli kertomaan tämmöistä.
En tästä aiheesta just saa itse mitään storya aikaiseksi kun ei ole mun oma kokemukseni. Mulle kävi niin, että menetin lapsen ja lääkärin kanssa jutellessa kysyin että olisiko mahdollista, että lapsi kuoli koska en sitä halunnut ja olin stressissä. Hän oli sitä mieltä, että kyllä se on mahdollista, mutta että asiaa ei voi todistaa.
Tule myös kertomaan miten sulla meni!
Tsemppiä sulle!
T. Aborttibloggari
Blogi: abortti.blogspot.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joo, yleensä tämä arki rullaa ihan omalla painollaan, nautin työstäni ja lapsistani. Mutta välillä tulee sitten näitä päiviä.
Jännittää aika paljon syksyn kuviot, miten kaikki järjestyy. Mutta ei kai tässä auta kuin elää tämä kesä ensin.
Kiitokset kaikista kommenteista! Olen nyt tosiaan itse sairaana, ja sekin vetää mielen matalaksi, kun ei näe muita ihmisiä kuin oman perheensä. Kun olen taas terve, pääsee sentään töihin ja vaikkapa kauppaan.
Nyt on muutenkin ollut näitä raskauskremppoja, kovat liitoskivut ja supistuksia, sekin vaikuttaa fiiliksiin. Onneksi loppuviikosta on neuvola. Se yleensä auttaa keskittymään myönteisiin asioihin vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on rv 12 menossa ja samanlaisia ajatuksia pyörinyt päässä plussauksesta lähtien. Itselle tämä on toinen, enkä myöskään muista, että ensimmäisestä olisi ollut samankaltaisia oireita.
Olo on apea ja tuntuu, etten haluiaisi olla raskaana. Vauvaa kyllä odotan ja äitiyslomaa, mutta itse raskaus tuntuu vastenmieliseltä. En haluaisi liikkua kotoa mihinkään ja välttelen kaikkia juhlia sekä sukukokouksia. Meillä oli miehen kanssa alussa myös kriisiä ,mut nyt tuntuuu jo paremmalta. Itse olen toki useinkin ärtyisä ,mutta mieheni osaa hoitaa tilanteet jotenkin fiksusti.
Olen kuitenki päättänyt,että tämä jää viimeiseksi.
kun sait tänne avautua. Ikävä kyllä asialle ei taida voida mitään nyt tässä vaiheessa, mutta eiköhän luonto hoida asian kun vauva syntyy. Tai sit ei. Mut voimia joka tapauksessa!