Miksi minua kiehtoo äärimmäisen vanhoillinen uskovaisuus?
Siis tyyliin amissit, vanhoillislestadiolaiset jne. Jotenkin se heidän elämäntapansa kuulostaa kauhean houkuttelevalta. Mietin sitä psykologiaa tässä, että mikä siinä oikeastaan kiehtoo.
Kommentit (39)
Ehkä se on se askeettinen, ja hyvin yksinkertainen tapa elää?
Romantisoit miellessäsi jotain, mikä ei ole todellista. Kaipaat tiukkoja sääntöjä elämääsi. Et ajattele itse vaan haluat, että joku muu kertoo sinulle, miten tulee elää. Onhan se tietysti helpompaa niin.
Masokisti. Tykkäät varmaan kidutuksestakin?
Se on ainakin yksi traumaoire lapsuustraumatisoituneilla. Lisäksi autistiset myös tykkäävät selkeistä tiukoista uskonryhmittymistä.
Harrasta kinkyseksiä jos alistamista kaipaat. On taatusti turvallisempaakin.
Amissit rääkkävät hevosensa hirveään kuntoon.
Ensi viikolla tulee Yle Areenaan sarja Suvikset muutamasta nuoresta suviseuroissa.
Nykyään "kaikki" on luvallista ja saatavilla. Tunnet turvattomuutta, joten kaipaat sääntöjä ja järjestystä.
Etsit omaa paikkaasi ja vaihtoehtoja on liikaa. Selkeät säännöt ja paikka yhteisössä, niin tuota ongelmaa ei ole.
Onhan se hyvä että kaikki löytää paikkansa jota ei toivottavasti tarvi katua.
Varmaan, koska se vain on niin poikkeavaa.
Kyllä itseäkin miehenä on kiinnostanut ajatus munkin elämästä elämäntyylinä en vain ole uskonnollinen, enkä edes kastettu joten sen suhteen en sinne sopisi.
Kiinnostaa vaan tietää, että miten tuommoiseen päätyy - jättää tavallaan koko nykyajan taakseen ja elämän asiana on pelkkä idea/ajatus/aate jonka mukaan elää. Verrattuna omaan tavalliseen töihin-kotiin-kauppaan-harrasteita-elämään joka on hyvinkin maallista missä ei ole mitään erityisen "ylevää".
Intian Sadhut ryhmänä on kiinnostava, he kun elävät kuin henkiset "pummit" ilman omaisuutta, jotkut jopa ilman vaatteita ja tulevat sillä toimeen millä ihmiset auttavat näitä pyhiä miehiä.
Halusit sitä siihen asti kunnes sait sen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään "kaikki" on luvallista ja saatavilla. Tunnet turvattomuutta, joten kaipaat sääntöjä ja järjestystä.
Jotain tällaista varmaan. En ole oikein löytänyt vieläkään paikkaani maailmassa, enkä rauhaa mielelleni. Kaipaan ehkä sitä että kaikki olisi jotenkin itsestäänselvää, eikä tarvitsisi miettiä että mitäs nyt? Ap
Moraalinen käytös, rakkaus, uskollisuus.. Aitous, maanläheisyys.. Miehet miehiä, naiset naisia, lapset lapsia. Jne. Luonnollinen järjestys.
Koska se on luonnollisempaa ja parempaa jollain tavalla.
Elämän yksinkertaistaminen ja perusasioiden äärelle palaaminen on kiehtovaa. Sitä on tietysti mahdoton sanoa, kuinka pahasti karu todellisuus löisi vasten kasvoja jos alkaisi elää jotain amissielämää. Helppoa se ei varmasti olisi, mutta voisiko se silti olla kaiken vaivan arvoista?
Kuinkahan paljon kyse on yhteisöllisyyden kaipuusta? Vanhoillislestadiolaisilla on usein iso suku ja laaja kaveripiiri, joka tuo tukea ja turvaa elämään. Ja kun oman yhteisön arvot ja elämäntapa poikkeaa selvästi ympäröivän yhteiskunnan arvoista ja elämäntavasta, se tuo sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta josta moni muu voi vain haaveilla.
Mene ja kokeile, saat sanoa hyvästit vauvapalstalle. Ehkä se on hyvä asia :D