Miksi minua kiehtoo äärimmäisen vanhoillinen uskovaisuus?

Onhan se ihan hirveän paljon hauskempaa ja järkevämpää kuin tämä "voimaantuminen" milloin mistäkin perverssistä touhusta.

Vierailija kirjoitti:

Elämän yksinkertaistaminen ja perusasioiden äärelle palaaminen on kiehtovaa. Sitä on tietysti mahdoton sanoa, kuinka pahasti karu todellisuus löisi vasten kasvoja jos alkaisi elää jotain amissielämää. Helppoa se ei varmasti olisi, mutta voisiko se silti olla kaiken vaivan arvoista?

Ilmeisesti aika monella tässä on ulkoisen kurin ihannointia mukana. Veikkaan, että se lakkaisi viehättämästä valtaosaa sitten, kun ymmärtäisi mitä se oikeasti voi tarkoittaa. Ja miten päästäsi sekaisin olet, jos vaikka lopulta pakenet sitä. Me olemme vuosisatoja taistelleet vapauden eteen, ja nyt kun sitä ei vielä osata käyttää oikein, emme ymmärrä pitää siitä kiinni. Vapaudestaan oikeasti luopuva ei ymmärrä, mitä tulee tilalle. Ensin tyydytetty järjestyksenrakkaus voi toki tuntua turvalliselta, mutta lopulta toisten tahdolle antautuminen pienentää ihmisen ja tekee hänestä paljon vähäisemmän olennon.

Vierailija kirjoitti:

Moraalinen käytös, rakkaus, uskollisuus.. Aitous, maanläheisyys.. Miehet miehiä, naiset naisia, lapset lapsia. Jne. Luonnollinen järjestys.

Tuo on vain sitä pintaa, sen alla on monenlaista kuraa 

Millaista se oikeasti olisi elää todella tiiviissä yhteisössä, tiukkojen sääntöjen kanssa.. 

Et menesty elämässä kuten haluaisit, joten alitajuisesti luulet että hankkimalla lisää kuria asiat alkavat järjestyä paremmiksi. Niinkuin lapsena kun perseilit, sait rankkua vanhemmilta, kävit pyytämässä naapurilta anteeksi ja luulet että naapuri ei enää muistele pahalla sitä vajan ikkunaa.

Vierailija kirjoitti:

Et menesty elämässä kuten haluaisit, joten alitajuisesti luulet että hankkimalla lisää kuria asiat alkavat järjestyä paremmiksi. Niinkuin lapsena kun perseilit, sait rankkua vanhemmilta, kävit pyytämässä naapurilta anteeksi ja luulet että naapuri ei enää muistele pahalla sitä vajan ikkunaa.

No ei minua kyllä menestyminen ole koskaan kiinnostanut. Lähinnä kaipaan enemmän "raameja" ja sitä että minulla olisi joku tietty tehtävä ja rooli, jota ei tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa, tai pelätä sen päättymistä. Ap

Todella väheksyvä tuo ajatus, että konservatiivikristityn ei tarvitsisi miettiä, että mitäs nyt ja elämä olisi täysin jotenkin ulkoa ohjattua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et menesty elämässä kuten haluaisit, joten alitajuisesti luulet että hankkimalla lisää kuria asiat alkavat järjestyä paremmiksi. Niinkuin lapsena kun perseilit, sait rankkua vanhemmilta, kävit pyytämässä naapurilta anteeksi ja luulet että naapuri ei enää muistele pahalla sitä vajan ikkunaa.

No ei minua kyllä menestyminen ole koskaan kiinnostanut. Lähinnä kaipaan enemmän "raameja" ja sitä että minulla olisi joku tietty tehtävä ja rooli, jota ei tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa, tai pelätä sen päättymistä. Ap

Kyllä tehtävä ja rooli on tiukoissa yhteisöissä nimenomaan raamiensa vuoksi juttu, jonka päättymistä pelätään ja joka on uhattuna.

Vierailija kirjoitti:

Todella väheksyvä tuo ajatus, että konservatiivikristityn ei tarvitsisi miettiä, että mitäs nyt ja elämä olisi täysin jotenkin ulkoa ohjattua. 

Konservatiivikristitty ei kuitenkaan käsittääkseni elä sellaisessa yhteisössä kuin esim. Amissit.. Eikä kukaan vahdi noudatatko jotain sääntöjä tai periaatteita. Tuolla melkein kaikki on päättetty sinun puolestasi. Jos olet nainen, mies päättää. Tavallisen kristityn, konservatiivisenkin, elämä eroaa tuosta aika paljon. 

Amissit onnistuu pitämään melkein kaikki lapsensa yhteisönsä sisällä, toisin kuin lestadiolaiset joista suurin osa jättää Rauhanyhdistyksen kasvettuaan aikuiseksi. Mistäköhän ero johtuu? Useimmat amissit saa kuitenkin elää vapaampaa elämää nuorena ja heillä on täysi oikeus jättää yhteisönsä jos he tahtovat.

Masokisti oot.

Minä olen Herra, sinun Jumalasi eikä Minulta mitään puutu.

Se on niin sanottu sukusutkaus,eli synti ,siskoa pilluun ja veljeä anukseen,maailma tärisee synneistä.

Siis vanhoillislestadiolaisuus on äärimmäisen kiehtovaa, vaikken missään nimessä voisi liittyä heihin. Ajattelen ihan itse, en halua oikeasti olla osa laumaa. Olen siis kotoisin paikkakunnalta, jossa ihan omasta ikkunasta näki heidän kulttuuriaan eli en ole nettijuttujen varassa. 

Heillä vaan oli niin yhtenäinen kulttuuri, en tiedä onko enää. Asiat tehdään heikäläisten tyyliin, pukeutumista myöten. Itse he vakuuttelevat olevansa ihan tavallisia, mutta usein jo puheääni ja ulkoinen olemus paljastaa henkilön vl-uskoiseksi. He eivät itse näe erityispiirteitään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on se askeettinen, ja hyvin yksinkertainen tapa elää? 

Ymmärrän.  Tykkään itsekin enemmän vanhoista virsistä kuin nykyaikaisista lauluista.

Onhan jonkinlaiset säännöt jokaisella sisäistettyjä, työ ja omat asiat hoidettava.

Kun vaan kukaan ei opettaisi tavallisista elämän asioista, että ne ovat syntiä, mitä saa syödä, mitä juoda.  Tätä ankaruutta monet pakenivat toiseen äärimmäisyyteen: kyllä silti voi, vaikka sekin oli todellisuudessa orjuutta.  Ihminen on vapaa valitsemaan, näin Jeesus opetti.

Vierailija kirjoitti:

Amissit onnistuu pitämään melkein kaikki lapsensa yhteisönsä sisällä, toisin kuin lestadiolaiset joista suurin osa jättää Rauhanyhdistyksen kasvettuaan aikuiseksi. Mistäköhän ero johtuu? Useimmat amissit saa kuitenkin elää vapaampaa elämää nuorena ja heillä on täysi oikeus jättää yhteisönsä jos he tahtovat.

Johtuu siitä, että amissit eristäytyvät kokonaan muusta yhteiskunnasta. Se nuoruuden rumspringa-aika paljastaa valtavan eron oman yhteisön ja muun maailman välillä, usein oman yhteisön eduksi. Koska se muu on niin outoa ja joudut jättämään taaksesi kaiken tutun ja turvallisen, jos päätät lähteä. Lestadiolaistenkin pitäisi olla tiukemmin omissa porukoissaan. Lapset altistuvat koulussa liikaa sekulaarille maailmalle.

Jos nyt jotain olen elämässä oppinut, niin sen, että jos et itse päätä, mitä haluat elämältäsi, aina löytyy siihen tyhjiöön joku, joka päättää puolestasi.

Eiku makaamaan sängylle haarat levällään toivoen ettei aviomiehen ja vaimon välisrt velvollisuudet satu liikaa.