Minkäikäisenä on lupa todeta, että ei elämä enää paremmaksi muutu?

Mitä tarkoitat pyristelyllä?

Oletko käyttänyt aikaisemmat vuotesi vain odottamalla jotain parempaa?

Kamalaa olisi noin ajatella. Itse olen 46v ja elämä on vain parantunut koko ajan siitä, kun oli 20 v.

Mihin olet nyt yrittänyt ja pyrkinyt. Elätkö jotain "sitku" - elämää, vaikka elämä on tässä ja nyt ja siitä tulee nauttia.

Millainen elämä olisi parempaa elämää? Kyllä itsekin haaveilen lottovoitosta ja siitä, että töitä voisi vähentää, mutta se on asia mihin en oikein voi vaikuttaa kuin vain muistamalla lotota. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin olet nyt yrittänyt ja pyrkinyt. Elätkö jotain "sitku" - elämää, vaikka elämä on tässä ja nyt ja siitä tulee nauttia.

Tuo on se ongelma monen kohdalla. Tiedostetaan, että pitäisi ottaa ja tehdä, jos haluaa että jokin muuttuu, mutta samalla aina ajatellaan, että "huomenna", "seuraavalla viikolla", "sitten kun voitan lotossa", jne. 

E I      K O S K A A N

Näin 43-vuotiaana sanon että useamman vuoden on ollut vaikeaa vaikka pyrkimys parempaan on ollut toiveissa kokoajan. Kun ei vaan onnistu niin ei onnistu. Viimeisin takaisku hometalo ja sitä seuraava paha taloudellinen isku päin pläsiä. Pakko ollut muuttaa ajatusmaailmaa, elämä ei olekaan välttämättä kovin kivaa mutta täällä silti sinnitellään jollain konstilla ja yritetään jostain sitä iloa repiä. Toiveet ei ole enää kuitenkaan korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Näin 43-vuotiaana sanon että useamman vuoden on ollut vaikeaa vaikka pyrkimys parempaan on ollut toiveissa kokoajan. Kun ei vaan onnistu niin ei onnistu. Viimeisin takaisku hometalo ja sitä seuraava paha taloudellinen isku päin pläsiä. Pakko ollut muuttaa ajatusmaailmaa, elämä ei olekaan välttämättä kovin kivaa mutta täällä silti sinnitellään jollain konstilla ja yritetään jostain sitä iloa repiä. Toiveet ei ole enää kuitenkaan korkealla.

Äiti joskus totesi, että onko elämän tarkoitus tosiaan olla kärsimässä takaiskua toisen perään. Niin se vaan joidenkin kohdalla menee, kun toiset elävät unelmiaan. Jokaista menestyjää kohden on 1000 jotka yrittivät, ja epäonnistuivat. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olisi noin ajatella. Itse olen 46v ja elämä on vain parantunut koko ajan siitä, kun oli 20 v.

Mihin olet nyt yrittänyt ja pyrkinyt. Elätkö jotain "sitku" - elämää, vaikka elämä on tässä ja nyt ja siitä tulee nauttia.

Millainen elämä olisi parempaa elämää? Kyllä itsekin haaveilen lottovoitosta ja siitä, että töitä voisi vähentää, mutta se on asia mihin en oikein voi vaikuttaa kuin vain muistamalla lotota. 

En elä. Yritän tehdä asioita joita halusin tai haluan. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Oletko todella sitä mieltä, että elämäsi on vain parantunut siitä kun olit 20v.? En voi itse sanoa noin. Fysiikka on huonontunut kuten jokaisella. Tietynlainen naivius ja ennakkoluulottomuus on vähentynyt eli ei huolta huomisesta ajattelu. En voi kuvitellakaan hyppääväni alas kalliolta järveen tai kiipeileväni puissa. Mieleeni ei tulisikaan lähteä liftaamalla reissuun ilman tietoa miten perille pääseee tai löytyykö sieltä majoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat pyristelyllä?

Oletko käyttänyt aikaisemmat vuotesi vain odottamalla jotain parempaa?

Monella on unelmia jotka eivät toteudu joko fyysisten rajoitteiden tai elämäntilanteiden takia. Milloin siis voi sanoa, ettei kannata enää yrittää vaan kannattaa antaa olla ja elää sitä "tylsää elämää" ja jättää aikaisemmat haaveet taakseen.

En minä ajattele noin. Olen nyt vähän yli 40v. Tai no, voi olla, että joskus yli 80-vuotiaana, jos sinne asti elän ja alan olla tosi huonossa kunnossa, niin ehkä sitten ei enää ajattele, että tulee parempia aikoja. Mutta kun ihan lähipiirissäkin näkee hyväkuntoisia, elämäniloisia, matkustelevia ja mökkeileviä eläkeläisiä, jotka iloitsevat lapsenlapsistaan ja tekevät kaikkea kivaa, kuten kirjan kirjoittamista, nikkarointia. Niin miksi ei voisi vielä vanhanakin olla kivoja aikoja odotettavissa? Tiedän, ettei tietysti kaikilla ole, mutta se mahdollisuus on silti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

En minä ajattele noin. Olen nyt vähän yli 40v. Tai no, voi olla, että joskus yli 80-vuotiaana, jos sinne asti elän ja alan olla tosi huonossa kunnossa, niin ehkä sitten ei enää ajattele, että tulee parempia aikoja. Mutta kun ihan lähipiirissäkin näkee hyväkuntoisia, elämäniloisia, matkustelevia ja mökkeileviä eläkeläisiä, jotka iloitsevat lapsenlapsistaan ja tekevät kaikkea kivaa, kuten kirjan kirjoittamista, nikkarointia. Niin miksi ei voisi vielä vanhanakin olla kivoja aikoja odotettavissa? Tiedän, ettei tietysti kaikilla ole, mutta se mahdollisuus on silti olemassa.

Heillä on elämä mennyt kuten suurimmaksi osaksi toivovat. Mikä on hyvä asia. Ehkä siihen vaikuttaa myös ajatusmaailma. Onko positiivinen, realisti vai negatiivinen. Tietenkin elämä itsessään voi viedä tiettyyn suuntaan. Jos elämä on ollut täynnä pettymyksiä on vaikeaa olla positiivinen. Jos elämä on antanut paljon niin positiivisuus on luonnollista.

Minäkin sanon että 40v. Silloin on lapsihaaveet taputeltu ja edessä vaan tyhjää yksinäisyyttä ja rapistuva terveys. Ei enää mitään mistä haaveilla tai mitään mitä odottaa.

-ikisinkku vanhapiika n37

Jos tekee joka päivä sitä mitä on aina tehnyt, saa joka päivä sitä mitä aina tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olisi noin ajatella. Itse olen 46v ja elämä on vain parantunut koko ajan siitä, kun oli 20 v.

Mihin olet nyt yrittänyt ja pyrkinyt. Elätkö jotain "sitku" - elämää, vaikka elämä on tässä ja nyt ja siitä tulee nauttia.

Millainen elämä olisi parempaa elämää? Kyllä itsekin haaveilen lottovoitosta ja siitä, että töitä voisi vähentää, mutta se on asia mihin en oikein voi vaikuttaa kuin vain muistamalla lotota. 

En elä. Yritän tehdä asioita joita halusin tai haluan. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Oletko todella sitä mieltä, että elämäsi on vain parantunut siitä kun olit 20v.? En voi itse sanoa noin. Fysiikka on huonontunut kuten jokaisella. Tietynlainen naivius ja ennakkoluulottomuus on vähentynyt eli ei huolta huomisesta ajattelu. En voi kuvitellakaan hyppääväni alas kalliolta järveen tai kiipeileväni puissa. Mieleeni ei tulisikaan läht

Kyllä todellakin voin sanoa, että elämä on vain parantunut koko aikuisiän. Notkahduksia toki on ollut, mutta niistä on menty eteen päin ja noustu taas ylemmäs.

Elämässäni on aina ollut mukana tietynlainen realismi ja olen aina halunnut elämäni olevan turvallista eli en siis ikinä ole hypellyt kalliolta tai liftannut. Pidän yksinkertaisesti elämästä. Käyn töissä, keittelen aamukahvit, lepäilen, nautin. Aikuisten lasten kanssa vaihdetaan kuulumiset ja joitain läheisiä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olisi noin ajatella. Itse olen 46v ja elämä on vain parantunut koko ajan siitä, kun oli 20 v.

Mihin olet nyt yrittänyt ja pyrkinyt. Elätkö jotain "sitku" - elämää, vaikka elämä on tässä ja nyt ja siitä tulee nauttia.

Millainen elämä olisi parempaa elämää? Kyllä itsekin haaveilen lottovoitosta ja siitä, että töitä voisi vähentää, mutta se on asia mihin en oikein voi vaikuttaa kuin vain muistamalla lotota. 

En elä. Yritän tehdä asioita joita halusin tai haluan. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Oletko todella sitä mieltä, että elämäsi on vain parantunut siitä kun olit 20v.? En voi itse sanoa noin. Fysiikka on huonontunut kuten jokaisella. Tietynlainen naivius ja ennakkoluulottomuus on vähentynyt eli ei huolta huomisesta ajattelu. En voi kuvitellakaan hyppääväni alas kalliolta järveen ta

Kyllä todellakin voin sanoa, että elämä on vain parantunut koko aikuisiän. Notkahduksia toki on ollut, mutta niistä on menty eteen päin ja noustu taas ylemmäs.

Elämässäni on aina ollut mukana tietynlainen realismi ja olen aina halunnut elämäni olevan turvallista eli en siis ikinä ole hypellyt kalliolta tai liftannut. Pidän yksinkertaisesti elämästä. Käyn töissä, keittelen aamukahvit, lepäilen, nautin. Aikuisten lasten kanssa vaihdetaan kuulumiset ja joitain läheisiä on. 

Hyvä että elämäsi on mennyt jatkuvasti parempaan. Olet harvinaisuuus. Esimerkkini olivat yleistyksiä. Olisi ehkä ollut parempi miettiä onko parempi olla perusterve 20v, jolla ei ole kremppoja, ei tarvitse miettiä revähdyksiä yms. eikä ole vielä tullut liikaa "tervettä järkeä" kuin 40+ jolla on iän tuomia pieniä vaivoja jotka vain lisääntyvät eikä tee enää yhtä spontaanisti asioita kuin nuorena. Itse kallistun nuorempaan. Elämä edessä, perusterve, ei isoja murheita, vapaus tehdä asioita kun ns. aikuisten velvollisuudet eivät ole vielä täysin ajankohtaisia. Ei ole suotta tullut sanonta huoleton nuoruus.

Ei ne unelmat itsestään tule, ainakaan miehille, jotka eivät voi käyttää ulkonäköään hyväksi. Kyllä se lähtee jo siitä mihin lähdet opiskelemaan peruskoulun jälkeen, ammatti määrää palkkatason. Teknisen ja busineksen opiskelijat pääsevät paremmille palkoille ihan työläisinä, ammattikoululaisten pitää pääsääntöisesti perustaa omat yritykset, jotta alkaa rahaa tulemaan. Ja tässä vaikuttaa ihmisen luonne, kunnianhimoisuus ja päämääräisyys. Kun on talous kunnossa niin kas kummaa kun taviksetkin alkavat saada naisseuraa ja päätyvät naimisiin perheenlisäyksen kera. Ero tulee suurella todennäköisyydellä ja sitten taas mitataan henkistä kanttia. Joko romahtaa tai selviää, ja taas raha auttaa asiassa jos olet tajunnut tehdä avioehdon, joka aivan must nykyään.

Mutta jos olet paskassa ammatissa, ilman varallisuutta 40-vuotiaana, niin kyllä se pitkälti oli sitten siinä. Valitan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne unelmat itsestään tule, ainakaan miehille, jotka eivät voi käyttää ulkonäköään hyväksi. Kyllä se lähtee jo siitä mihin lähdet opiskelemaan peruskoulun jälkeen, ammatti määrää palkkatason. Teknisen ja busineksen opiskelijat pääsevät paremmille palkoille ihan työläisinä, ammattikoululaisten pitää pääsääntöisesti perustaa omat yritykset, jotta alkaa rahaa tulemaan. Ja tässä vaikuttaa ihmisen luonne, kunnianhimoisuus ja päämääräisyys. Kun on talous kunnossa niin kas kummaa kun taviksetkin alkavat saada naisseuraa ja päätyvät naimisiin perheenlisäyksen kera. Ero tulee suurella todennäköisyydellä ja sitten taas mitataan henkistä kanttia. Joko romahtaa tai selviää, ja taas raha auttaa asiassa jos olet tajunnut tehdä avioehdon, joka aivan must nykyään.

Mutta jos olet paskassa ammatissa, ilman varallisuutta 40-vuotiaana, niin kyllä se pitkälti oli sitten siinä. Valitan.

Raha ei ole kaikki kaikessa eikä ammatti. Rahaa on hyvä olla, mutta se ei yksinään määritä elämää. Ei sitä tee myöskään sukupuoli tai ulkonäkö.

50+

66.

Nyt 45- vuotiaana olen antanut periksi ja luovuttanut. Kaikenlaista yritin, mutta ei minusta vaan ole yhtään mihinkään. Nykyään olen jo pudonnut kaikesta kehityksestä ja haluaisin vaan erakoitua. Maailma on nähty, ei sillä ole enää minulle mitään.

Jokaisessa ikävaiheessa on omat ilonsa ja murheensa. Eläkemummelin elämä voi olla oikein mukavaa, vaikka ei rahassa kieriskelisikään. Nokka tuuleen vaan 👍