Lue keskustelun säännöt.
Perhe-elämässä epäonnistunut
06.03.2025 |
Tässä sitä taas ollaan, aloittamassa uutta elämänvaihetta tyhjän päältä. Olen ollut yli 20 vuotta kahdessa pitkässä suhteessa, kummastakin syntynyt lapsi. Nyt viimeisinkin päätyy eroon.
Tämän piti olla loppuelämän suhde ja laitoin all in. Ei jää jäljelle kuin tuulen huuhtoma, yhteisen omaisuuden myynnistä ei tule tässä maailman tilanteessa jäämään kuin velkaa. Ikää yli 40, lapset tehty, ovat vielä kouluikäisiä.
Onko tästä mahdollista vielä jollain tavalla elämää rakentaa? Vuokralle muutan, en halua sitoutua nyt jotenkin mihinkään. Asunnot täällä maksavatkin niin paljon, että olisin jo eläkeläinen ennen kuin olisi velaton siitä.
Ristiriitainen olo tulevasta. Olisin niin kovin halunnut elää onnellista elämää parisuhteessa, elää ja suunnitella kahden ihmisen yhteistä tulevaisuutta, mennä naimisiin. Mikään näistä ei tule enää minun elämässäni toteutumaan. Aion asua vain lasten kanssa niin kauan kuin he ovat vielä kotona, pienin varmasti reilusti yli 10 vuotta vielä. Olen varmaan 55v sitten. Ja yksin.
Toisaalta helpottunut olo. Saan kodin jossa asuu ilo ja onni. Kukaan ei enää pura pahaa oloaan minuun ja lapsiin. Ei tarvitse kävellä munan kuorilla.
Tulen varmasti onnellinen jollain tasolla olemaan, mutta tunnen oloni erittäin epäonnistuneeksi. Koska en ole saavuttanut mitään, niin tuntuu että elämäni tähän asti on ollut melko turhaa. Vanhuutta varten oli yhteinen suunnitelma, että voi elää suht huoletonta ja turvattua vanhuutta. Eron myötä tosiaan tästäkään ei jää mitään jäljelle. Ei ole mitään, rahat mennyt elämään ja suunnitelmaan joka kusi tähän.
Antakaa vertaistukea, että nousen tästä ja näkisin vielä jotain saavutettavaa tässä elämässä.
Kommentit (26)
Eikö elämässäsi ole mitään muuta tavoittelemisen arvoista kuin ydinperhe ja omistusasunto?
Ole tyytyväinen, että olet noista vapaa, ja ryhdy miettimään miltä sinun ja lasten oma elämä voisi näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö elämässäsi ole mitään muuta tavoittelemisen arvoista kuin ydinperhe ja omistusasunto?
Ole tyytyväinen, että olet noista vapaa, ja ryhdy miettimään miltä sinun ja lasten oma elämä voisi näyttää.
Totta kai. Köyhästä lapsuudesta lähteneenä oli jotenkin helppottavaa ajatella, että elämän loppupätkä olisi ollut taloudellisesti turvattu. Meneehän se toki vähemmälläkin.
Ap
No ajattele kuinka moni roikkuu onnettomissa liitoissa taloudellisen turvan vuoksi. Sinä olet suoraselkäisempi. Nyt tuntuu varmasti kamalalta. Mutta kun annat surulle ja pettymykselle niiden tarvitseman tilan niin ennen pitkää asiat alkavat näyttää toisilta. Sinun ei tarvitse juuri nyt tietää kaikkea. Elämässä pöydät kääntyvät niin nopeaan ja yllättäen ettet voi mitenkään tietää mitä kaikkea on edessä.
Ehdit vielä ostaa asunnon ja turvata vanhuutesi sijoittamalla ja vakuutussäästöillä. Suunnittele yhdessä pankin kanssa.
Oikea rikkaus asuu lapsissa, kuten joku ylempänä mainitsi. Hyvän ihmissuhteen voit ihan hyvin löytää, kunhan aika kuluu ja asiat asettuvat uomiinsa.
Sinulla on kuitenkin kaksi lasta, eli olet saanut paljon aikaiseksi! Nyt keskityt heidän hoivaamiseensa. Mistäs sitä tietää, vaikka vastaan tulisi joku kiva yh- tai vuoroviikkoisä (oletan, että olet nainen). Vaikka nopeastikin.
Itselläni on näin nelikymppisenä taloudellisesti ihan hyvä tilanne ainakin tällä hetkellä, mutta eipä ole lapsia tai edes suhdetta. Eikä oikeastaan mitään muutakaan minkä varaan elämää rakentaa. Täällä vuokra-asunnossa elelen ja töissä käyn, siin elämän sisältö. Ne muutamat parhaat ja potentiaalisimmat suhteet olen ihan itse sössinyt, joten ei voi edes syyttää ketään muuta kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet terve, sinulla on terveet lapset, on vielä mahdollisuus rakentaa varallisuuttakin pikkuhiljaa. Eikä se uusi kumppanikaan välttämättä ole poissuljettu, kunhan toivut ja mikäli itse haluat.
Mene eroryhmään, ilmaiseksi sellaisiin voi osallistua kirkon perheasiainneuvottelukeskuksessa. Ei tarvi kuulua kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö elämässäsi ole mitään muuta tavoittelemisen arvoista kuin ydinperhe ja omistusasunto?
Ole tyytyväinen, että olet noista vapaa, ja ryhdy miettimään miltä sinun ja lasten oma elämä voisi näyttää.
Totta kai. Köyhästä lapsuudesta lähteneenä oli jotenkin helppottavaa ajatella, että elämän loppupätkä olisi ollut taloudellisesti turvattu. Meneehän se toki vähemmälläkin.
Ap
Missä se turva näkyy? Pelkkiä typeriä päätöksiä, huippuna loppuelämän suunnitelma kusta vikatkin rahat tuuleen vuokralla asuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin riittää terveyttä ja rakkautta, löytyy myös toivoa.
Hauskaa, että ajattelit aloittajan olevan nainen. Itse jotenkin ajattelin että hän on mies :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään materian takia olen tässä suhteessa ollutkin, lähes alusta lähtien. Huomasin jo melko varhain, että kaikki ei ole kunnossa. Siinä vaiheessa en jotenkin ilennyt enää perääntyä, olin rakkauspommituksessa, kylmää-kuumaa leikissä. Hävetti, mitä kaikki ajattelisivat jos olisin taas epäonnistunut.
Olen vain vuosia ajatellut, että ehkä tuosta toisesta on jotain rahallista hyötyä tämän paskan vastapainona. No, ei ole. Kaikki maksetaan 50/50, minulla myös ihan ok tulot. Toki vähemmän on jäänyt sitten tämän 50/50 myötä mitä miehellä käyttö- ja oma sijoitusrahaa. Tyhmä olen ollut.
Mutta aivan sama. Nyt olen äärettömän helpottunut ja mikään ei tule estämään eropäätöstäni sekä uutta ihanaa elämän vaihetta lasten kanssa. Miehelle en ole vielä kertonut, aistinut hän varmaan on mutta eipä ole puheeksi ottanut. Olen ollut täysin välinpitämätön talven ajan. Ihan irti henkisesti hänestä nyt. Erosta tulee hänen osaltaan likainen, sen jo tiedän mutta en pelkää.
Ap
Parhaat ja viisaimmat vuodet on vasta edessä, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä ajan myötä helpottaa. Saatat jopa ajan myötä huomata, että yksin on tosi kiva olla eikä ketään enää haluakaan. Saa touhuta sitä, mitä haluaa. Mulla oli kauhea hätä silloin eron jälkeen, että selviänköhän yksin, mutta kun pöly laskeutui, niin huomasinkin omien siipien kantavan hyvin. Kaikkea hyvää sinulle uuteen elämänvaiheeseen!
Keskityt puitteisiin, kun se sisältö kaipaisi aikuistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä ajan myötä helpottaa. Saatat jopa ajan myötä huomata, että yksin on tosi kiva olla eikä ketään enää haluakaan. Saa touhuta sitä, mitä haluaa. Mulla oli kauhea hätä silloin eron jälkeen, että selviänköhän yksin, mutta kun pöly laskeutui, niin huomasinkin omien siipien kantavan hyvin. Kaikkea hyvää sinulle uuteen elämänvaiheeseen!
Lisäisin tähän myös sen, että sinulla on kaksi lasta, jotka ovat saavutuksia ja jotka voivat sinulle antaa voimaa jaksaa tässä tilanteessa. Materialla ei ole loppupeleissä juuri merkitystä, ihmissuhteet on niitä, joihin kannattaa panostaa.
Mene eroryhmään, ilmaiseksi sellaisiin voi osallistua kirkon perheasiainneuvottelukeskuksessa. Ei tarvi kuulua kirkkoon.
Ei tarvi kuulua kirkkoon eikä uskoa. Kirkon monipuoliset toiminnat, lapsi- ja harrastetoiminnot, diakoniatyö, ruoka-apu, 2e keittolounas, ilmainen aamupala, eroryhmä yms kelpaavat.
Ei tarvi kuulua kirkkoon.
Ap, olet saavuttanut! Olet saanut 2 laata- se on parasta mitä voit saada
Elämä on kaarnalaivassa istumista virtaavan joen vietävänä ja hyytävien koskien riepottelemana. Pidä kiinni ja nauti matkasta.
Kaikkea ei voi hallita.
No kaikkihan me ollaan erottu ainakin kerran, maailman tavallisin juttu.
Onhan sulla ap kaksi lasta ja ymmärsin että ok työpaikka. Asiasi ovat tosi hyvin. Et voi yhtään tietää mitä hienoa on edessä ja nurkan takana. Olen itsekin kokenut raskaita asioita, mutta elämä on täysin yllättänyt positiivisesti vielä noin viisikymppisenäkin. Myös lasten kautta on tullut uskomattomia asioita. Lisäksi ovat parhaita kavereitani. Silloin kun on rankkaa, ei usko parempaan, mutta elämä yllättää aina. Ja maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olisi outo ja täysin utopistinen ajatus, että jollekin sattuisi vaan huonoja asioita. Ei se sinunkaan kohdalla ole mitenkään todellista. Opettele kirjoittamaan ylös myös kaikki vuoden aikana tapahtuneet hyvät asiat. Niitä on mukava lukea ja se lisää kiitollisuutta ja onnellisuutta.
Miten niin et ole saavuttanut mitään? Sinulla on kaksi mukavaa lasta. Mieti, että jos tänään menettäisit kaiken sen hyvän, mitä elämässäsi on, jota pidät nyt itsestään selvyytenä. Osaisitko arvostaa nykyistä elämääsi enemmän? Varmasti nyt tuntuu pahalta, mutta et voi tietää, mitä elämällä on sinulle vielä tarjota.
Selviät.