Lue keskustelun säännöt.
Olen ylpeä itsestäni. Opettelen syömään vähemmän, tänään en ratkennut ahmimaan vaikka söin palan makeaa.
05.03.2025 |
Minulla on ollut jo todella pitkään ongelma syömisen kanssa, monia vuosia. Haluan syödä joko tai. Joko terveellisesti tai jos siitä poikkean niin menen toiseen päätyyn eli olen pettynyt itseeni tai sallin antaa lähteä lapasesta jolloin ahmin. Sitten kun ahmin se voi jäädä päälle useammaksi päiväksi. Sitten tulee itseinho ja taas erittäin terveellinen tiukka säännöstely alkaa.
Nyt vasta opettelen syömään normaalimmin. Eli syön pääosin terveellisesti mutta jos poikkean pullan verran, se ei tarkoita että pitää vetää koko päivä sileäksi ja syödä ihan päin helvettiä ja kauheita kaloripommeja. Vaan sallin pullan, se oli hyvää. Illalla söin vielä salaattia ja proteiinia, joka oli myös hyvää ja se siitä sitten.
Olen niin ylpeä itsestäni!
Onhan tämä tietysti vähän noloa kun näin perusasioita täytyy aikuisena opetella mutta on noin syömiseen liittyvät ongelmat aika hankalia. Nyt olen menossa parempaan.
Kommentit (11)
Monet meistä opettelevat jotain perustaitoja vasta aikuisina, eikä teorian ja käytännön oppiminen aina kulje käsi kädessä.
Tsemppiä täältäkin sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulla päivässä on ihan ok eikä sellaisesta tarvitse itseään rangaista.
Juuri noin, kohtuudella kaikkea. Totaalinen kieltäytyminen tekee just sen, että varmasti tekee jotain mieli ja sitten sitä vetää ihan hulluna ja kaikki on mukamas taas pielessä ja ihan turha edes yrittää jne. jne.
Olen huomannut, että kun ajattelee syödessä, niin mielen voimalla saa lopetettua syömisen ajoissa. Usein ei myöskään ole nälkä, kun kysyy itseltään, onko nälkä todella. Monesti syö tottumuksesta, stressin tai muun syyn vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut!! Ja tsemppiä jatkoon. Mulla samankaltainen projekti eli kohtuuden harjoittelua loppu elämäksi
Ruudun ääressä syö huomaamattaan enemmän kuin ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen yks kerta kun olin käynyt pitkällä, yli 10 km lenkillä ja sitten söin suklaapatukkaa niin kaveri sano että hän on sellanen että hänestä tuntuu että koko lenkki menisi hukkaan jos syö heti suklaata sen jälkeen. Vastasin että ei pidä olla niin ehdoton, sillonhan saa vähän herkutella jos viettää tosi aktiivista elämää. Eikä se kunnon kehittymistä estä se suklaa, painon putoamista ehkä :D
Siis mitä järkeä ahmia jos syö jonkun pullan? Mikä logiikka siinä oikein on? Pakko syödä kymmenen pullaa lisää ja sitten voivotella ja kärsiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä järkeä ahmia jos syö jonkun pullan? Mikä logiikka siinä oikein on? Pakko syödä kymmenen pullaa lisää ja sitten voivotella ja kärsiä?
Syömishäiriö. Verrattavissa alkoholismiin mutta siinä mielessä monimutkaisempi, että ihmisen on syötävä.
Kuulostaa tutulta. Saman opettelua itselläkin. Tsemppiä vaan sinne!