Lue keskustelun säännöt.
Olisitko otettu vai häpeissäsi? Tunnen aina itseni tyhmäksi ystäväni seurassa?
04.03.2025 |
Ollaan 40+ naisia ja oltu ihan ystäviä n.4 vuotta. Joskus on tilanteita, että näemme jopa viikottain tiettyjen työjuttujen vuoksi, vaikka emme varsinaisesti samassa työpaikassa olekkaan. Käytännöllisesti aina kun keskustelemme, on hänellä on oikea vastaus kaikkeen. Aluksi se jopa hiveli itsetuntoani, koska ajattelin, että miksi noin älykäs ja kaiken tietävä ihminen haluaa olla seurassani. Nyt minua on jo vuoden verran häirinnyt ajatus, että ehkä hän tykkääkin siitä kun saa olla se viisaampi ja se ei olekkaan mukava asia minua kohtaan. Oletteko te ystävienne kanssa "tasavertaisia" keskustelijoita?
Kommentit (13)
Olen 45 enkä ole ikinä ajatellut mitään tällaista ystävistäni. Aina ollut eri ikäisiä ihmisiä tuttavapiirissä, erilaisia koulutuksia, erilaisia taustoja. Koskaan tullut mieleenkään miettiä että onkohan toi älykkäämpi kuin minä tms. Koen olleeni tasavertainen kaikkien tuttavieni kanssa, oli kyseessä sitten naapurin 14 vuotias tyttö tai 85 v isotätini. En myöskään koe, että minkään tuttavuuden pitäisi hivellä itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInulla oli nuorempana tuollainen ystävä. Hänellä oli hyvin voimakas alemmuudentunne, joten korosti voimakkaasti itseään. Jutut eivät luultavasti aina olleet totta.
Monta pientä ikävää juttua sattui, osa taas sitten naurettavia kuten se, että kertoessani parilla lauseella jotain työhöni liittyvää faktaa, hän aloiti monologin siitä kuinka hän tietää kaiken kyseisestä asiasta ja luennoi minulle siitä :) Meni pahasti naurettavan puolelle tuollainen päteminen.
En jaksanut enää olla hänen ystävänsä, mutta kyllä moikkaan, jos törmätään. Oli hänessä kivatkin puolensa, lahjakas ja älykäs nainen, mutta koin kuitenkin raskaaksi pitää ystävänä, vaikka hän oli välien viilenemisestä pahoillaan. Hänellä oli ylimielinen asenne kaikkia kohtaan, ei vain minua, sen tulin vuosien aikana huomanneeksi. Työpaikallakin siitä tuli ongelmia, kun kukaan muu ei hänen mielestään osannut mitään.
Mutta tämäntyyppiset henkilöt eivät varmaan osaa tarkastella itseään ulkopuolisin silmin.
Siitä vain valitsemaan oikeanlainen ystävä.
Oikea ystävä osaa kuunnella, ottaa osaa, esittää oikeita kysymyksiä, ja kertoa myös omia asioitaan.
Eikä ole myöskään rasitukseksi, eli jatkuvaa ajan vaatimusta toiselta, vaan ollaan välillä erossa viikkoja ja
sitten on taas mistä puhua ja kuunnella.
Olen ylittänyt Mensan rajan ja muistini on ilmiömäinen, opin myös nopeasti asiat. En ikinä mielessäni vähättele vastapuolta, koska ymmärrän, että tämä ei ole todellisuutta kaikille. MInä taas en ole kovin kaunis ja se on todellisuutta monelle.
Kun kohtaan todella älykkään ihmisen, jonka kanssa menee kemiat yksiin, nautin suuresti. Kun joudun vääntämään jonkun huomattavasti alle keskitasoa olevan kanssa, tympäännyn, etenkin kun ne vääntäjät eivät edes itse tajua eroa välillämme.
Mutta joo, jos ystäväsi ei ole ärsyttävä besserwisser tai käyttäydy ikävästi, ole oma itsesi ja nauti hänen seurastaan.
Se ei muuten ole mikään flex, että älykäs ihminen haluaa olla kanssasi. Kun on todella älykäs, lähes kaikki ovat hitaampia. Ystävät valitaan sen mukaan, kenen kanssa viihdytään. Siitä voi olla otettu, että olet hyvää seuraa, ei siitä että "kelpaat".
Onko sinusta hänen vastaukset oikeasti hyviä vai onko hän päsmärityyppiä?
Mulla on ystäviä, joita pidän itseäni viisaampia joissakin asioissa, ja mielelläni kysyn heiltä neuvoa. He saattavat pitää mua jossain toisessa asiassa osaavampana. Tai olla pitämättä. Mutta koen kuitenkin nämä suhteet tasaveroisiksi. En koe itseäni tyhmäksi, vaikka ystäväni olisi viisaampi. Kuvittelisin, että itsensä tyhmäksi tunteminen liittyy enemmän tapaan jolla toinen puhuu luin itse asiaan. Tai sitten sinun persoonaan, tunnetko itsesi usein tyhmäksi muittenkin seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInulla oli nuorempana tuollainen ystävä. Hänellä oli hyvin voimakas alemmuudentunne, joten korosti voimakkaasti itseään. Jutut eivät luultavasti aina olleet totta.
Monta pientä ikävää juttua sattui, osa taas sitten naurettavia kuten se, että kertoessani parilla lauseella jotain työhöni liittyvää faktaa, hän aloiti monologin siitä kuinka hän tietää kaiken kyseisestä asiasta ja luennoi minulle siitä :) Meni pahasti naurettavan puolelle tuollainen päteminen.
En jaksanut enää olla hänen ystävänsä, mutta kyllä moikkaan, jos törmätään. Oli hänessä kivatkin puolensa, lahjakas ja älykäs nainen, mutta koin kuitenkin raskaaksi pitää ystävänä, vaikka hän oli välien viilenemisestä pahoillaan. Hänellä oli ylimielinen asenne kaikkia kohtaan, ei vain minua, sen tulin vuosien aikana huomanneeksi. Työpaikallakin siitä tuli ongelmia, kun kukaan muu ei hänen mielestään osannut mitään.
Mutta tämän
Olikohan asperger.
7. Ei ollut asperger. Sosiaalisesti taitava tyyppi, mutta hyvin itsekeskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se oikea ongelma on itsetuntosi.
No mutta ethän sä sille voi mitään että hän on nokkela, fiksu ja älykäs ja tietää paljon asioista joita käsittelette. Ei hän sille mitään voi ja tuskin hän haluaa alkaa esittämään jotain tyhmää ja tietämätöntä vain sen takia että seurassa muut ei tiedä adioota tai ovat vähän hitaampia.
Kärsin itse tästä ongelmasta muutamankin ystäväni kanssa, koska he eivät seuraa aikaansa, eivät mediaa, uutisia tms, ovat hyvin vähän koulutettuja ja tekevät niin erilaista työtä kuin minä. Välillä tuntuu ettei heidän kanssa voi puhua muuta kuin ruoan laitosta, säästä, lemmikeistä, missä on ulkoiltu tai heidän sairauksistaan. Eli todella yksinkertaisia asioita. Kärsin tästä, tykkään fiksuista ja nokkelaälyisistä ihmisistä joiden kanssa vuorovaikutus on tasavertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä tuo häpeän tunne ängetään jokaiseen tilanteeseen ja asiaan täällä Suomessa?
Miten on edes mahdollista että niin monella on täyspaska itsetunto ja kaikkea pitää hävetä?
Jotenkin helvetin ärsyttävää itsensä pienentämistä ja oman arvonsa alentamista.
Opetelkää ylpeyttä itseänne kohtaan ja aitoa itsensä rakastamista.
Mikä ihme keskustelussa on "oikea vastaus kaikkeen"? Mielipide on aina oikein eikä taviskeskusteluissa mitään tietokilpailuja yleensä ole.
Sun itsetunto on heikko, et kestä sitä, että koet kokemisen noin. VIka ei ole ystävässä, vika on sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta ethän sä sille voi mitään että hän on nokkela, fiksu ja älykäs ja tietää paljon asioista joita käsittelette. Ei hän sille mitään voi ja tuskin hän haluaa alkaa esittämään jotain tyhmää ja tietämätöntä vain sen takia että seurassa muut ei tiedä adioota tai ovat vähän hitaampia.
Kärsin itse tästä ongelmasta muutamankin ystäväni kanssa, koska he eivät seuraa aikaansa, eivät mediaa, uutisia tms, ovat hyvin vähän koulutettuja ja tekevät niin erilaista työtä kuin minä. Välillä tuntuu ettei heidän kanssa voi puhua muuta kuin ruoan laitosta, säästä, lemmikeistä, missä on ulkoiltu tai heidän sairauksistaan. Eli todella yksinkertaisia asioita. Kärsin tästä, tykkään fiksuista ja nokkelaälyisistä ihmisistä joiden kanssa vuorovaikutus on tasavertaista.
Miksi lemmikeistä tai ruuasta puhuminen olisi jotenkin "yksinkertaista"? Ei tulisi mieleenkään arvottaa asioita noin. Paljon mieluummin juttelen naapurin papparaisen kanssa säästä kuin väännän jotain tekohienoa debattia kulturelleista aiheista. Kammottaa ajatella, jos joku miettisi tämmöistä minun suhteeni, että mitähän sille nyt sitten voi puhua kun se on semmoinen yhteiskuntatieteilijä ja kaikkea. Hartaasti toivon ettei kellekään ole koskaan tullut epämukavaa oloa minun kanssa jutellessani. Ei sillä ole mitään väliä mistä puhutaan, reumaoireet on puheenaihe siinä missä sinfoniaorkesterin kevätohjelmakin.
Pääsetkö enää hänestä eroon?