Työpaikan irtisanomiset ovat ajaneet minut burnoutin partaalle
Olen töissä isossa yrityksessä jossa on ollut aikaisemmin hyvin laajamittaiset irtisanomiset ja uusi kierros olisi taas tulossa. Myös omasta yksiköstäni ollaan taas leikkaamassa, vaikkei työnmäärä ole millään tavalla vähentynyt vaan päinvastoin. Prosessit ja työtehtävät ovat komplekseja ja uusien työntekijöiden kouluttaminen kestää kauan. Toisaalta kaikkea ei voi jättää tekemättäkään sillä työni sisältää mm. kriittisiä taloushallinnon raportteja ja osa-alueita jotka mahdollistavat yrityksemme myyntiosastoa myymään.
Kaikki on yhtä leikkausta ja moni rooli on siirretty halvemman työvoiman maahan jossa englannintaito on osin huono ja joka vaikeuttaa kaikenlaista yhteistyötä. Tuolla myös työvoima vaihtuu ihan kokoajan ja on ihme jos yhden työntekijän saa pidettyä edes vuoden ajan. Meidän toimistolla sitten ihmiset ovat pahalla päällä ja kiukkuisia toisilleen. Etsin muita töitä, mutta vaikka asun Helsingissä, on hyvin vähän työpaikkoja joihin edes hakea. Ja sitten taas toisaalta ajatus minkään uuden asian omaksumisesta saa melkeinpä raivon partaalle enkä täten koe olevani oikein sellaisessa mielentilassa jossa voisin hypätä uuteen rooliin uuteen organisaatioon ja suoriutuakin hyvin. :(
Muita samassa veneessä?
Kommentit (69)
Sen vaan sanon kun se omalle kohdalle kosahtaa niin maailma murenee täysin,ja se muuten tulee shokkina.
Työhakemuksia vetämään. Se on jotain aktiivista tekemistä mitä voit tehdä asialle.
Kuulostaa että tämä on edessä ennemmin tai myöhemmin.
Sama.
Meidän putiikin yt-juttu ei koskenut omaa yksikköä, mutta potkut saaneiden joukossa oli tuttuja monen vuoden ajalta. Surettaa näiden puolesta. Osa on niin vanhoja, että eivät välttämättä helpolla saa uutta hommaa. Yksi tulee meille kesätöihin minimipalkalla.
Ennen voi mennä kansakoulusta suoraan töihin ja olla samassa työpaikassa eläkkeeseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Ennen voi mennä kansakoulusta suoraan töihin ja olla samassa työpaikassa eläkkeeseen asti.
Ahneella sukupolvella kävi tuuri. Tyhmäkin sai tuolloin hankittua oman kodin, auton ja mökin.
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon kun se omalle kohdalle kosahtaa niin maailma murenee täysin,ja se muuten tulee shokkina.
Whaaaaat! Silloinhan kaikki stressaaminen ja murheet loppuvat ja alkaa ihana vapaa-aika, pitkät yöunet, paluu unohdettujen harrastusten pariin, jne...
Vierailija kirjoitti:
Ennen voi mennä kansakoulusta suoraan töihin ja olla samassa työpaikassa eläkkeeseen asti.
Ja miksi tämä parhaaksi mahdolliseksi todettu malli piti purkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon kun se omalle kohdalle kosahtaa niin maailma murenee täysin,ja se muuten tulee shokkina.
Whaaaaat! Silloinhan kaikki stressaaminen ja murheet loppuvat ja alkaa ihana vapaa-aika, pitkät yöunet, paluu unohdettujen harrastusten pariin, jne...
Työttömyydessä ei ole kyllä mitään rentoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen voi mennä kansakoulusta suoraan töihin ja olla samassa työpaikassa eläkkeeseen asti.
Ja miksi tämä parhaaksi mahdolliseksi todettu malli piti purkaa?
Varmaan samasta syystä, kun tuo parhaaksi mahdolliseksi kouluksi todettu järjestelmä piti purkaa, vaikea ymmärtää, tehdään kaikesta varta vasten mahdollisimman huonoa?
Sinuns hakisin uuden työpaikan. Ei se tuosta helpommaksi muutu ja työkuorma kasvaa jäljellä oleville.
Älä ainakaan polta itseäsi loppuun. Jollet ehdi tehdä lisääntyneitä töitä on se palaverin ja lisärekryn paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon kun se omalle kohdalle kosahtaa niin maailma murenee täysin,ja se muuten tulee shokkina.
Whaaaaat! Silloinhan kaikki stressaaminen ja murheet loppuvat ja alkaa ihana vapaa-aika, pitkät yöunet, paluu unohdettujen harrastusten pariin, jne...
Työttömyydessä ei ole kyllä mitään rentoa.
Vuoden työttömyys oli paras vuosi ever, oli kerrankin aikaa tehdä ihan mitä vain, upea loma, ansiosidonnainenkin oli parempi kuin nykyinen palkka ja säästöjäkin oli töistä jäänyt joten rahaakin tuli ainakin 2 kertaa enemmän mitä sai kulutettua.
Vierailija kirjoitti:
Sinuns hakisin uuden työpaikan. Ei se tuosta helpommaksi muutu ja työkuorma kasvaa jäljellä oleville.
Älä ainakaan polta itseäsi loppuun. Jollet ehdi tehdä lisääntyneitä töitä on se palaverin ja lisärekryn paikka.
Jos sielu kestää, niin työn laadun (riman) laskeminen voi auttaa myös. Jos siis nyt teet laadukasta työtä. Ei siitä välttämättä kukaan valita, kun ei kiireeltä huomaa.
Mitä ihmeen kriittisiä taloushallinnon raportteja? Verojutut ja kirjanpito pitää hoitaa mutta mikään raportti ei ole kriittinen. Pörssiyhtiöissä olisi hyvä antaa pörssitiedotteita mutta ei siitä lusimaan pääse jos jää välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen voi mennä kansakoulusta suoraan töihin ja olla samassa työpaikassa eläkkeeseen asti.
Ahneella sukupolvella kävi tuuri. Tyhmäkin sai tuolloin hankittua oman kodin, auton ja mökin.
Miksi sanot ahneeksi? Ei kai heillä mitään näkijän lahjoja ollut, miten olisivat voineet tietää miltä tulevaisuus näyttää?
Tekivät töitä, säästivät ja yrittivät tehdä elämästään mieleistä - kuten varmaan kaikki yrittävät tänäkin päivänä? Monen unelma oli oma koti ja/tai mökki, mutta usein toteutui vain toinen, jos sekään.
Silloin työnkuva oli varsin erilainen, oli paljon tuotantotaloutta jossa tehtiin ns duunarihommia. Kaupan alalla ja muilla palvelualoilla oli myös paljon työtekijöitä. Nykyään tehtaita on automatisoitu tai tuotanto siirretty muualle kustannussyistä. Nykyään ostetaan netistä, joista taas kärsii kivijalkakaupat.
Mitä olisit itse tehnyt aikalaisena eri tavalla? Mitä pidät niin kohtuuttomana, että kutsut tuota sukupolvea ahneeksi? Olisitko itse kieltäytynyt siitä eläkkeestä joka sinulle annettiin työvuosien perusteella? Kuitenkin vain osa eläkeläisistä nauttii tälläkin hetkellä suurta eläkettä. Keskimääräinen eläke nykyään lienee siinä 1600,00 euron kieppeillä brutto.
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen kriittisiä taloushallinnon raportteja? Verojutut ja kirjanpito pitää hoitaa mutta mikään raportti ei ole kriittinen. Pörssiyhtiöissä olisi hyvä antaa pörssitiedotteita mutta ei siitä lusimaan pääse jos jää välistä.
Ymmärtääkseni taloushallinto geneerisenä alana on automatisoitu paljon ja AI-agentteja ollaan tuomassa parhaillaan omassa työpaikassa sinne generoimaan raportteja datasta. En usko, että sillä alalla on paljon työpaikkoja avoinna tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Paskat tota epämukavuusalueen jauhantaa, kukahan senkin on lanseerannut? Ihminen toimii aina parhaiten kun tekee itselleen mieleistä työtä tai toimii itselleen mieluisimmalla tavalla.
Nosto