Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan irtisanomiset ovat ajaneet minut burnoutin partaalle
03.03.2025 |
Olen töissä isossa yrityksessä jossa on ollut aikaisemmin hyvin laajamittaiset irtisanomiset ja uusi kierros olisi taas tulossa. Myös omasta yksiköstäni ollaan taas leikkaamassa, vaikkei työnmäärä ole millään tavalla vähentynyt vaan päinvastoin. Prosessit ja työtehtävät ovat komplekseja ja uusien työntekijöiden kouluttaminen kestää kauan. Toisaalta kaikkea ei voi jättää tekemättäkään sillä työni sisältää mm. kriittisiä taloushallinnon raportteja ja osa-alueita jotka mahdollistavat yrityksemme myyntiosastoa myymään.
Kaikki on yhtä leikkausta ja moni rooli on siirretty halvemman työvoiman maahan jossa englannintaito on osin huono ja joka vaikeuttaa kaikenlaista yhteistyötä. Tuolla myös työvoima vaihtuu ihan kokoajan ja on ihme jos yhden työntekijän saa pidettyä edes vuoden ajan. Meidän toimistolla sitten ihmiset ovat pahalla päällä ja kiukkuisia toisilleen. Etsin muita töitä, mutta vaikka asun Helsingissä, on hyvin vähän työpaikkoja joihin edes hakea. Ja sitten taas toisaalta ajatus minkään uuden asian omaksumisesta saa melkeinpä raivon partaalle enkä täten koe olevani oikein sellaisessa mielentilassa jossa voisin hypätä uuteen rooliin uuteen organisaatioon ja suoriutuakin hyvin. :(
Muita samassa veneessä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Sinuns hakisin uuden työpaikan. Ei se tuosta helpommaksi muutu ja työkuorma kasvaa jäljellä oleville.
Älä ainakaan polta itseäsi loppuun. Jollet ehdi tehdä lisääntyneitä töitä on se palaverin ja lisärekryn paikka.
Helpompaa ja stressittömämpää sen uuden työn hakeminen on kun on vielä vanhassa työpaikassa. Sitten yt-pommin jälkeen se epätoivoista yhtä tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon kun se omalle kohdalle kosahtaa niin maailma murenee täysin,ja se muuten tulee shokkina.
Whaaaaat! Silloinhan kaikki stressaaminen ja murheet loppuvat ja alkaa ihana vapaa-aika, pitkät yöunet, paluu unohdettujen harrastusten pariin, jne...
Se on tuota ensimmäisen puolen vuoden ajan. Hohto nukkumisesta häviää aika nopeasti.
T: kymmeniä vuosia työtön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Paskat tota epämukavuusalueen jauhantaa, kukahan senkin on lanseerannut? Ihminen toimii aina parhaiten kun tekee itselleen mieleistä työtä tai toimii itselleen mieluisimmalla tavalla.
Se on vähän kuin vaahtokarkkikoe jos tunnet; Lapsi saa syödä yhden vaahtokarkin heti tai odottaa ja syödä kaksi. Kestät hetkellisesti sen epämukavan tilanteen kun kaikki on uutta uudessa työssä ja on ihan pihalla. Sitten huomaat myöhemmin, kuinka hyödyllistä oli vaihtaa työpaikkaa ja paljon on oppinut uutta.
Tai sitten voit lotota ja toivoa kädet ristissä joka kerta, ettei se "luottotyönantaja" potki sinua näissä yt-neuvotteluissa.
Helsingissä on varmasti kova kilpailu työpaikoista. Hae pk-yritykseen tai valtiolle tai sitten yrität sinnitellä.
Ennen tuossa tilanteessa vastaavana talousaikana hankkiuduttiin raskaaksi.
Sai odotella pari vuotta kotiäitinä talouden piristymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on varmasti kova kilpailu työpaikoista. Hae pk-yritykseen tai valtiolle tai sitten yrität sinnitellä.
Palkka ja edut ovat niin surkeita valtiolla, että sinne kannattaa hakeutua vasta kun tietää, ettei työllistyisi muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Paskat tota epämukavuusalueen jauhantaa, kukahan senkin on lanseerannut? Ihminen toimii aina parhaiten kun tekee itselleen mieleistä työtä tai toimii itselleen mieluisimmalla tavalla.
Se on vähän kuin vaahtokarkkikoe jos tunnet; Lapsi saa syödä yhden vaahtokarkin heti tai odottaa ja syödä kaksi. Kestät hetkellisesti sen epämukavan tilanteen kun kaikki on uutta uudessa työssä ja on ihan pihalla.
Eiköhän se ole jo ymmärtänyt, että hänellä ei ole luottotyönantajaa. Jos haettavia paikkoja ei ole Helsingissä hakualuetta pitää laajentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Juu ei todellakaan kasva osaaminen palkasta puhumattakaan. Olisin päässyt samoihin hommiin huonommalla palkalla ja eduilla, eli ei kannata vaihtaa näillä näkymin. Vaativampiin hommiin mahdotonta päästä ilman kokemusta.
Oon tilanteessa, jossa kesken burnoutista toipumisen työt jaettiin uusiksi yhä harvemmalle joukolle. Tuli takapakkia paranemisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Juu ei todellakaan kasva osaaminen palkasta puhumattakaan. Olisin päässyt samoihin hommiin huonommalla palkalla ja eduilla, eli ei kannata vaihtaa näillä näkymin. Vaativampiin hommiin mahdotonta päästä ilman kokemusta.
Uuden työn ei tarvitse olla saman homman korkeampi taso, vaan voi myös samantasoisia, mutta erisisältöisiin töihin mennä. Kun laventaa osaamista, voi niitä korkeamman tason hommia sitten löytyä. Tai työn ohella menee opiskelemaan korkeamman tutkinnon yliopistossa. Tärkeintä, ettei jää siihen mukavaan turvalliseen vakkarityöhön ilman, että oppii uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Juu ei todellakaan kasva osaaminen palkasta puhumattakaan. Olisin päässyt samoihin hommiin huonommalla palkalla ja eduilla, eli ei kannata vaihtaa näillä näkymin. Vaativampiin hommiin mahdotonta päästä ilman kokemusta.
Uuden työn ei tarvitse olla saman homman korkeampi taso, vaan voi myös samantasoisia, mutta erisisältöisiin töihin mennä. Kun laventaa osaamista, voi niitä korkeamman tason homm
Ei kaikki halua koko ajan oppia uutta. Eikä kaikki jaksa opiskella kokonaista tutkintoa päivätyön ohella. Siinä vasta burn out tuleekin, kokeiltu on. Aivan turha kuvitella että kaikki pystyy samaan kuin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki halua koko ajan oppia uutta. Eikä kaikki jaksa opiskella kokonaista tutkintoa päivätyön ohella. Siinä vasta burn out tuleekin, kokeiltu on. Aivan turha kuvitella että kaikki pystyy samaan kuin itse.
Sen ymmärrän, ettei kaikissa elämäntilanteissa jaksa sivuopiskelua tai työnhakua. Mutten ymmärrä sitä, ettei halua oppia uutta, se on jotenkin ihan outo ajatus itselle. Varsinkin jos sen saa tehdä työajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki halua koko ajan oppia uutta. Eikä kaikki jaksa opiskella kokonaista tutkintoa päivätyön ohella. Siinä vasta burn out tuleekin, kokeiltu on. Aivan turha kuvitella että kaikki pystyy samaan kuin itse.
Sen ymmärrän, ettei kaikissa elämäntilanteissa jaksa sivuopiskelua tai työnhakua. Mutten ymmärrä sitä, ettei halua oppia uutta, se on jotenkin ihan outo ajatus itselle. Varsinkin jos sen saa tehdä työajalla.
Niin jos sais edes suunnilleen samanlaisen palkan. Muuten en näe järkeä vaihtaa samanlaisiin töihin eri yrityksessä paljon huonommalla palkalla nykyisessä taloustilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on varmasti kova kilpailu työpaikoista. Hae pk-yritykseen tai valtiolle tai sitten yrität sinnitellä.
Valtiolle? Valtiohan lähinnä potkii pois ihmisiä tällä hetkellä. Eli sieltäkin tipahtelee pk-seudun työmarkkinoille ihmisiä, ja heillä on valttinaan verkostoituminen päättäjiin, jota tavan yrityksistä ptkituilla ihmisillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Oon tilanteessa, jossa kesken burnoutista toipumisen työt jaettiin uusiksi yhä harvemmalle joukolle. Tuli takapakkia paranemisessa.
Kyllähän työntekijät on vaan pelinappuloita. Yleensä yt:issä raivataan väsyneet pois ja jaetaan työt pienemmälle ryhmälle. Syntyy lisää väsyneitä, jotka hoidellaan pois. Joka välissä otetaan uusia sisään tähän muutaman vuoden kiertoon.
Tänä vuonna tuli uudistus, että kaupunki joutuu maksamaan puolet ansiosidonnaisesta tai työmarkkinatuesta jo 100 päivän työttömyyden jälkeen niin kauan, että työtön saa tes-palkkatyön. Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ei kelpaa enää sakkomaksujen välttämiseen työttömistä.
"Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ei enää kelpaa jatkossa sakkomaksujen välttämiseen työttömistä.
Vain tes-palkkatyö kelpaa.
Vantaa joutuu maksamaan sakkomaksuja työttömistä 42 miljoonaa euroa jatkossa vuodessa.
Vantaalla on 13000 työtöntä."
Lehdessä oli, että nuo työttömistä kasvavat sakkomaksut otetaan kouluista ja varhaiskasvatuksesta.
Tosi kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olisikaan yt-neuvotteluita ja mukava työpaikka, pitäisi oman itsensä vuoksi vaihtaa sitä työpaikkaa säännöllisesti ja mennä epämukavuusalueelle. Palkka ja osaaminen kasvaa ja yleensä on tyytyväinen vaihtoon, vaikka alussa kirpaisi.
Pahin karhunpalvelus on jäädä samalle työnantajalle vuosikymmeniksi tekemään samanlaista työtä, ei ikinä työllisty muuhun jos keppi kalahtaa yt-neuvotteluissa.
Juu ei todellakaan kasva osaaminen palkasta puhumattakaan. Olisin päässyt samoihin hommiin huonommalla palkalla ja eduilla, eli ei kannata vaihtaa näillä näkymin. Vaativampiin hommiin mahdotonta päästä ilman kokemusta.
Uuden työn ei tarvitse olla saman homman korkeampi taso, vaan voi myös samantasoisia, mutta erisisältöisiin töihin mennä. Kun
Just näin, me kaikki emme ole eteenpäin kiitäviä urahaukkoja, jotka jaksaa jatkuvasti etsiä uusia mahdollisuuksia, opiskella työn ohessa, vaihtaa lennossa työpaikasta toiseen jne. Jotkut meistä vaan viihtyy samassa työpaikassa ja elää turvalliseksi kuvittelemaansa arkea, jolta sitten YT-neuvottelut päivänä kauniina vie pohjan pois.
Miten voi olla laittanut työuran yhden työnantajan ja työpaikan varaan? Aina pitää olla suunnitelma B ja pitää osaamista yllä vaihdellen työnantajia oma-aloitteisesti.