Onko muita "kalkkiksia", jotka eivät saa mitään tarttumapintaa nykyajan musiikista?
Itse olen reilu nelikymppinen "köppänä" ja olen miettinyt, että olenko suunnilleen ainoa ikäiseni, joka ei saa mitään tarttumapintaa nykyajan suositusta musiikista. En osaa pitää sitä useinkaan edes musiikkina. Minulla ei ole samaa ongelmaa vaikkapa 60 -ja 70-lukujen musiikin suhteen, vaikka eivät nekään kuvasta aikakauttani, sillä olen syntynyt 80-luvun puolella. Nykymusiikki vain on jostain niin eri planeetalta.
Kommentit (24)
On paljon hyvää musaa mikä ei hittilistoilta löydy. Pitää vaan etsiä oman suosikkigenren biisejä.
Eniten kaipaan vanhanajan laulajia, kun varsinkin nämä nykyiset naislaulajat ovat hönkäilijöitä enemmän kuin laulajia.
Nykymusiikki on roskaa. Paras musiikki tehtiin 60-70-luvuilla
Itse olen viisikymppinen. Kuuntelen monesti ysäriä Hitmix kanavalta, mutta myös nykyaikaista musiikkia, mitä radiosta tulee.
Toivottavasti en koskaan jumiudu mihinkään tiettyyn musiikkiin. Myös Norjalainen death metal käy.
Olen surullinen sun puolesta. Minä tykkään nykyajan musiikista myös ja olisi köyhää, jos joutuisi kuuntelemaan loppuelämänsä samoja vanhoja biisejä. Vielä köyhempää on muuttua jo nelikymppisenä kaavoihin kangistuneeksi "ennen kaikki oli paremmin" -ankeuttajaksi.
T. -81
Kyllä toi nykyinen valtavirtapoppi on välillä hankalaa. Tulee joskus sellainen fiilis että missä tässä on se musiikki. Ihme katkoksia biiseissä ja kaikki laulut kauheiden efektien läpi, ehkä ne ei osaa laulaa oikeasti.
Ja oikeasti kuuntelen kyllä laajasti eri genrejä eri aikakausilta, mutta jotenkin tämän ajan muoti nyt tökkii.
Ihme paskaa nykymusiikki, peränheilutusta, kiroilua ja alapää sanoituksia kun ei enää muullakaan keksitä rahastaa.
Hyvä musiikki loppui 70-luvulla ns. "Uuteen aaltoon".
Radiokanavistakin ainoa kuunneltava kanava alkaa olla Järviradio, kun RadioSuomikin on alkanut soittaa behmiä, bessiä, almaa jne.
Minä kuuntelen Spotifyn kautta musiikkia enkä mainosradiokanavilta. Spotifyssakin kuuntelen kaikkea muuta kuin top100 tai hot right now-tyylisiä listoja.
Kaikkea löytyy ja huippua musiikkia tehdään edelleen.
En ymmärrä tota nykypäivän hittimusiikkia, se on niin geneeristä, laulajiakaan ei tunnista laulutyylistä/äänestä. Rockimpi musiikki sentään edelleen jossain määrin toimii (toki sielläkin on sitä trendaus edellä tehtyä kamaa). Monesti uudesta musiikista puuttuu persoonallisuus, se on tehty puhtaasti markkinataloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
On paljon hyvää musaa mikä ei hittilistoilta löydy. Pitää vaan etsiä oman suosikkigenren biisejä.
Tämä juuri.
Nykymusiikki typistetään kategorisesti huonoksi, vaikka sillä tarkoitetaan lähinnä vain mainstream-musiikkia. Spotify algoritmeineen on tehnyt musiikin löytämisen aiempaa hankalammaksi ja sen takia ihmiset jotka eivät jaksa kaivaa pintaa syvemmälle, kuvittelevat nykyisen muzakin olevan ainoaa musiikkia mitä tänä päivänä tehdään. Vähän sama kuin katsoisi telkkarista vain Tempparit ja toteaisi, ettei nykyään enää tehdä hyviä ohjelmia.
Vierailija kirjoitti:
Eniten kaipaan vanhanajan laulajia, kun varsinkin nämä nykyiset naislaulajat ovat hönkäilijöitä enemmän kuin laulajia.
Kyllä, ei sitä voi laulamiseksi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Nykymusiikki on roskaa. Paras musiikki tehtiin 60-70-luvuilla
Vkloppuna tuli aamutvstä Pave Maijasen, Hectorin ja Jukka Kuoppamäen musiikkia, voi että se oli kaunista.
Nämä nykyiset ovat klooneja toisistaan
Ja nykyajan artistit on usein itselle ihan nevöhöödejä. Jossain gaalassa esiintyy joku "korson rasta-james", niin itse ei ole ikinä moisesta hyypiöstä kuullutkaan. Silti sillä on jossain musavideossa 200 tuhatta näyttökertaa.
Eiköhän nykyajan musa ole "agendamusaa".
Samalla tavalla kuin euroviisut on "agendalaulukilpailu".
Musiikin kanssa ei paljon tekemistä, enemmänkin agendan kanssa. Pitää olla jotenkin sopiva.
Minkälaista nykymusiikkia tarkoitat?
Sitä geneeristä tissienläpsyttelypoppia, jota ulisevat ja jönkivät toisistaan kloonatut androgyyniset henkilöoletetut, vai sitä oikeasti oivaltavaa ja hyvää, mitä ei radiokanavilla soiteta?
On todellakin. Se on minulle kuin jotain melodista runonlausuntaa ja aina sitä vain ajattelee, että mitä vıttua minä nyt taas kuulen.