Kevään ylioppilaskirjoitukset ja nostalgia

Muistan aina, miten kamalaa se oli. Olin varma, että pääse ruotsista läpi, enkä sitten päässytkään. Syksyllä pisterajat laskivat, joten sain lakin kompensaatiolla.

Sen jälkeen elämä onkin ollut nousujohteista jo 35 vuotta.

Ei. Sitä paitsi kirjoitukset nykyään ovat ihan eri juttu kuin joskus vuonna 2000. Opiskelijat suoriutuvat hädintuskin yhteen- ja vähennyslaskuista. Äidinkielestä ällän saa, kun osaa lukea JA kirjoittaa - koneella tietysti. 

Nuoruus oli pelkkää paskaa, en nostalgisoi. 

Sitä oikeasti säpsähdin kun huomasim että omistakin ylioppilaskirjoituksistani on aikaa jo neljännesvuosisata! - oeln tavallaan huojentunut, koska tuohonaikaan koin, että ylioppilastodistuksella ei ollut paljon mitään arvoa kun taas tänään sen arvo olsi paljon suurempi, koska se olisi niin ratkaisevassa asemasa saisiko mahd- jato-opiksleupaikan yo-arvosanojen kautta vai joutuisiko paikasta kisaamaan pääsykokeissa. (Omilla ylioppilasarvosanoillani pääsisin ehkä yliopiston takapihalle, jos niidemn peruteella joutuoson tulevaa keväänä hakemaan opiskelupaikkaa)

Vierailija kirjoitti:

Ei. Sitä paitsi kirjoitukset nykyään ovat ihan eri juttu kuin joskus vuonna 2000. Opiskelijat suoriutuvat hädintuskin yhteen- ja vähennyslaskuista. Äidinkielestä ällän saa, kun osaa lukea JA kirjoittaa - koneella tietysti. 

Varmaan jokainen iköluokka vuorollaan haluaa korostaa kuinka ennen oli ni-in paljon vaikeampaa ja raskaampaa. Minun on kuitenkin vaikeuksia uskoa, että  Improbatur arvosanoillani  olisi, jotenkin parempi arvosana tänääm jos siinä osoitettu osaaminen muutettaisiin vastaamaan nykyistä taas. Neljännesvuosisata sitten tärkeintä oli se, että saatoin osallitua yliopiston pääsykokeisiin ja saada opiskkelupaikkani ja vielä ihan ns. hyvältä alalta. 

Abi-90 nostalgisena täällä. Mutta miten muistan että oli talvella kuullun ymmärtämiskokeet ensin (helmikuussa)?

Sitten maalis-huhtikuussa oli kirjalliset kokeet.  Meillä oli myös mahdollista korottaa todistuksen arvosanoja erillisillä kursseilla/opintopäivillä, tai ne tunnit oli yleensä iltaisin kun muut oppilaat olivat jo lopettaneet. Siis koko kevään aikana, toukokuulle asti.  Kyllä nostalgisoin nyt, varsinkin kun satuin kattomaan kasarileffan joka oli osittain kuvattu koulun lähellä. Niin sit mietti että mä olen ollut tuolla just silloin yläasteella! Poikaystävää jahtasin kasarilla kun se meni kuullun ymmärtämiseen. Ja oli kylmää talvea!  Ja kun odotin että se tulee ulos ja ripustauduin siihen, miten meni kerro kerro mitä siellä kysyttiin!?!?

Muistan ikuisesti sen tungoksen pienessä ala-aulassa josta mentiin kielikokeeseen. 

Ikuisesti jäänyt muistiin myös äikän kokeet, koska opettaja vihasi minua. Sen kun ajettiin aamulla bussille (mulla oli ajokortti mutta iskä tarvitsi auton sinä päivänä, ja kerroin hänelle peloistani).  Tai sen kun menin löysin rantein reaaliin, ja  kirjoittaessa sitten tajusin, et nyt tää homma kusee... (huonolla arvosanalla läpi).  Saatikka se kun ajettiin himaan koe takana.  Ja jännättiin tuloksia. 

Eniten nostalgisoin sitä aikaa kun mulla oli lukiolainen poikaystävä ja kaikki siihen liittyen, vanhojen tanssit, penkkarit, kirjoitukset, lakkiaiset. Mut siis joo, tässä eletty vuosikaudet ajattelematta näitä ollenkaan ;) 

Sen muistan myös, että pläräsin yo-keväänä sitä  korkeakoulujen valintaopasta ihan hulluna, enkä keksinyt yhtään sopivaa opiskelupaikkaa! Vasta 2 v kirjoitusten jälkeen hain.

35 v. tänä vuonna eikä mitään kokoontumisajoa taaskaan tiedossa. Meillä oli 20 v. jotkut menot.  Sitten 30 v syytettiin koronaa mutta tosiasiahan on, ettei abitreffejä järjestetty 10 v tai mitkään muutkaan vuodet.