Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?
28.02.2025 |
Haluaisin vilpittömästi ymmärtää monilla ihmisillä (erityisesti nuoremmilla) olevaa ajattelua, jossa uskottomuus merkitsisi automaattisesti parisuhteen päättymistä. Siis siinäkin tapauksessa, että parisuhde muuten olisi kaikin puolin hyvä (ja kyllä, uskon, että pettämistä esiintyy myös hyvissä parisuhteissa, joten tästä ei tarvitse huomauttaa).
Tällä tavalla ajattelevat ihmiset, osaatteko vähän avata ajatteluanne ja perustella, miksi ajattelette noin mustavalkoisesti?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se toinen alkaa kunnioittamaan minua, uskollisuuttani ja arvoani sillä että jään odottelemaan toistuuko moinen?
Mitäpä sitä tarvitsee sen enempää selitellä. En halua parisuhdetta, jossa on muita osapuolia mukana.
Koska en itse pettäisi? On niitä petturinaisiakin, jotka "yrittävät" sitoutua tai valehtelevat sitoutuvansa. Tällaiset miehet ja naiset voivat etsiä toisensa.
Nuorena annoin pelimiesten, pettäjien ja sekopäiden tulla elämään. Voit kuvitella ettei pettäminen tunnu hyvältä idealta, jos joku nyt sitä tekisi. Miksi mun pitäisi katsoa sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.
Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.
Parisuhde ei varmasti ole hyvä jos vieraissa kuletaan.
Siinä ei ole tervettä kunnioitusta ketään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.
Täh? Kukaan ei ole väittänyt ettei muulla tavalla voi rikkoa luottamusta kuin pettämällä. Myötätuntoni tilannettasi kohtaan, mutta oletkohan vähän sellainen ihminen että tykkäät puhua itsestäsi vaikka sinusta ei olisikaan puhe? Bashka tilanne ei ole sille mikään tekosyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetta ei ole enää sen jälkeen, kun kumppani haluaa olla jonkun muun kanssa.
Jos en halua olla kumppanini kanssa tai haluan olla useamman ihmisen kanssa, en ala parisuhteeseen.
Kyllä minä antaisin yhden kerran anteeksi, mutta fakta on se, että jos parisuhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen pettänyt aiemmissa parisuhteissa naista vasta kun toinen ei enää merkinnyt mitään ja olin valmis eroon ja etsin jo uutta. En osaisi ajatella vaimon mahdollisesti pettäessä minua tilanteen olevan mitenkään tästä poikkeava. Tai ainakaan minua olisi lähes mahdotonta vakuuttaa asiasta ainakin nyt ajatellen.
Tutustuin (tulevaan) mieheeni alta kolmekymppisenä. Sovimme tuolloin, että meidän suhteessamme ei ole lupa pettää. Tämä sääntö ei ole muuttunut näiden yli 30v aikana, jonka olemme olleet yhdessä.
Kertaakaan ei ole kummankaan tarvinnut epäillä toista pettämisestä, mutta pettämiseen suhteemme olisi eittämättä kaatunut. Jos mieheni olisi pettänyt, ja se olisi tullut tietooni, niin en kunnioittaisi häntä enää enkä haluaisi olla suhteessa mieheen jota en kunnioita. Rakastan häntä, mutta rakastan myös itseäni, ja minä saan päättää kuinka minua kohdellaan.
Olen eri mieltä kanssasi siitä, että hyvässä suhteessa petettäisiin. Pidän suhdettamme hyvänä enkä ikimaailmassa riskeeraisi tätä pettämisellä. Tilaisuuksista ei ole ollut kiinni, nuorena jopa jotkut mieheni ystävistä olisivat olleet kiinnostuneet pettämään vaimojaan kanssani. Nämä kaikki miehet ovat vuosien saatossa eronneet silloisista vaimoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.
Näinhän ei kukaan ole sanonut.
Jos todella rakastaa, kunnioittaa myös minua, tahtoo vaalia minua ja sitä meillä yhdessä on, kuten minäkin teen rakastamalleni ihmiselle, ei tule mieleenkään pettää. Kieltäytyminen on erittäin helppoa, vaikka tilaisuus tulisikin. Pettäminen kertoisi minulle ettei toinen tunne todellista rakkautta tai katsoa minua ja keskinäistä suhdettamme niin tärkeänä, arvokkaana ja itselleen erityisenä, että ei pettäisi. Parisuhteen ja rakkaussuhteen edellytykset siis liukenevat sillä. Sen lisäksi luottamus on rikottu.
En myöskään halua olla ihmisen kanssa, jolle on ok henkisesti tai fyysisesti satuttaa minua. Olla ihmisen kanssa, jolle on ok kohdella minua huonosti. Olla ihmisen kanssa, joka suostuu pelaamaan suhteellamme ja ottamaan sen riskin että menettää sen. Eihän silloin todellisuudessa arvosta sitä tai pitää sitä ja minua itsestäänselvyytenä. Eikä se ole rakkautta. En ansaitse sellaista ihan kuten rakastamani kumppani, jonka olen vierelleni ihan vapaaehtoisesti valinnut, ei ansaitse. Jos kaipaa jotain muuta tai haluaisi avata suhteen, niin voi avata keskustelun. Voi pohtia mitä tehdään. Se ei ole pettämistä tai automaattinen ero, koska kumppania pyritään rakastamaan, häntä ei haluta satuttaa ja loukata salailulla. Luottamus pysyy.
Sinä taas ajattelet yhtä mustavalkoisesti että uskottomuus ei ole " kerrasta poikki" tekijä
Suhteessa ei ole kaikki hyvin jos on tarve pettää, miksi siis on pidettävä liittoa väkisin kasassa. Aina riidan tullessa toinen vetää "petoskortin" esille ja se syö suhdetta. Parempi lähteä eri teille.
No minulla olisi jo ihan se, että en voisi saada sitä ällöttävää mielikuvaa mielestäni puolisoa puuhastelemassa muualla. Etenkin jos kyseessä olisi ihan systemaattinen pettäminen pidempiaikaisesti salasuhteineen.
Mielestäni tuollaisessa tilanteessa ei olisi minun tehtäväni opetella pois tuollaisista ajatusketjuista ja terapioida itseäni. Aiheuttaisi varmasti katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä antaisin yhden kerran anteeksi, mutta fakta on se, että jos parisuhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään.
Miksi jatkaisit suhdetta, jossa ei ole luottamusta?
Kun antaa kerran anteeksi niin pettäjä tietää, että on saanut luvan pettämiseen, koska siitä ei ollut mitään seurausta. Miksi luulet, että olisi jatkossa uskollinen?
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).