Kaikki tuntuu turhalta, olenko ainoa

Minä mietin samaa tänä aamuna. Olen aina pitänyt uimisesta ja se on ollut minulle stressin purku keino. Minua kehui uimavalmentaja uintiin sopivaksi tyypiksi lapsena ja se on minulle iso juttu koska mihinkään muuhun lajiin kukaan ei ole minua koskaan kehunut. Hän tänä aamun ensimmäistä kertaa elämässä tuntui että jopa uinti on oikeastaan ihan turhaa. En minä siinä enää kehity. Ei minusta koskaan tullut huippu uimaria.

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin samaa tänä aamuna. Olen aina pitänyt uimisesta ja se on ollut minulle stressin purku keino. Minua kehui uimavalmentaja uintiin sopivaksi tyypiksi lapsena ja se on minulle iso juttu koska mihinkään muuhun lajiin kukaan ei ole minua koskaan kehunut. Hän tänä aamun ensimmäistä kertaa elämässä tuntui että jopa uinti on oikeastaan ihan turhaa. En minä siinä enää kehity. Ei minusta koskaan tullut huippu uimaria.

Kyllä, juuri näin. Työstä ajattelen, että tätäkö minä pakerran vielä seuraavan 25 vuotta, saadakseni sen kuukausittaisen palkkion, ja päivittäisen projektiahdistuksen ja stressin. Ihan tyytyväinen ja ylpeä olen toki, jossain sielun syövereissä, omista saavutuksista kaiketi, mutta ei minusta tässä elämässä nobelistia tule. Ja lähes kaikessa asiassa, 40-vuotiaaksi päästessä, alkoi tuntua se turhuus - mitä väliä tällä kaikella on, been there done that.