Mitä tehdä kun pahin vihollinen on oma äiti?

JSS!!

Mieti sitä.

Vähitellen irrottaudut kokonaan, ellei siinä välissä ymmärrä tehdä korjausliikettä.

Kirjoitat nyt vaan alle sen rauhansopimuksen niin sota päättyy vihdoinkin!

Äidit ja tyttäret, osa 628591.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat nyt vaan alle sen rauhansopimuksen niin sota päättyy vihdoinkin!

     🤪

Voit yrittää lähestyä äitiäsi kirjoittamalla hänelle kirjeen ja/tai ehdottamalla perheterapiaa, mutta todennäköisesti kummastakaan ei ole mitään hyötyä. Sitten ei auta muu kuin ottaa etäisyyttä tai katkaista välit. Meitä alistujia ja oman elämämme pilanneita on jo ihan tarpeeksi.

Onko äitisi pahin marttyyri sitten Jeesuksen? 

Äitisi kostaa sinulle omia traumojaan. Siinä se. 

Äiti hoitoalalla? Tytär hoitoalalla?

Alistu! 

Vetää rajat. Soittelette vaikka kerran kuussa, etkä päästä äitiä fyysisesti elämääsi. Pahaluontoinen ihminen tietenkin alkaa tämän seuraukena sekoilemaan johonkin toiseen suuntaan, mutta se ei ole sinun ongelmasi

On helppo lällättää ja veetuilla, kun ei osaa ajatella, mitä tuollainen kimpussa roikkuminen ihan oikeasti elämässä tarkoittaa.  

Vierailija kirjoitti:

narsku, taapero aikuisten vaatteissa. Itsekäs. Empatiakykyä ei ole, ei kykene asettumaan toisen asemaan. Ei näe erillisyyttään toisiin ihmisiin. Aina oikeassa. Ei tee koskaan mitään väärin. 

Narsku? Pienennät asian vakavan merkityksen tuollaisilla jutuilla- leikillisellä lempinimellä. Ei tuo ole mikään leikin asia.

Kyllä aapee voi puhua asiasta äitinsä kanssa. Ihminen voi oppia joka päivä. Vanhanakin. Se vaatii sen, että joku tuo sen asian esiin. Ja se toinen alkaa tutaa vinkistä vaarin. Työstämistä vaatii. Mahdollista se on.

Etäisyyttä voi ottaa ja sitten taas palata. Niin se aikuistumisessa yleensä menee.

Ottaa etäisyyden ja luo sitä omaa ja sitten on helppo palata. On sen napanuoran silloin katkaissut.

Miksi jotkut äidit roikkuvat nimenomaan tyttölapsissaan kiinni? Pojat saavat tehdä, mitä tykkäävät mutta tyttöihin tarrataan terrierin lukkopurennalla.

Äidit ehkä ajattelevat tyttöjä enemmän omina jatkeinaan. Mikä on toki surullista, jos johtaa siihen, että tytär ei saa omassa elämässään edetä muulla tavoin kuin lapsien tuottokoneena.

Vierailija kirjoitti:

Voit yrittää lähestyä äitiäsi kirjoittamalla hänelle kirjeen ja/tai ehdottamalla perheterapiaa, mutta todennäköisesti kummastakaan ei ole mitään hyötyä. Sitten ei auta muu kuin ottaa etäisyyttä tai katkaista välit. Meitä alistujia ja oman elämämme pilanneita on jo ihan tarpeeksi.

Ei mitään kirjeitä, eikä mitään perheterapioita. Terapiaan jos mielit, se on vain sinulle ja sinua varten. Kirjeet ja muut yritykset selvittää tilannetta saavat sinut vain tiukemmin kiinni äitisi verkkoon. 

Etäisyys on ainoa mikä toimii. Vanha viisaus sian kanssa painimisesta sopii tähän: jos painii sian kanssa, sotkee itsensä ja sika vain nauttii. 

Vierailija kirjoitti:

narsku, taapero aikuisten vaatteissa. Itsekäs. Empatiakykyä ei ole, ei kykene asettumaan toisen asemaan. Ei näe erillisyyttään toisiin ihmisiin. Aina oikeassa. Ei tee koskaan mitään väärin. 

Ap on juuri tuollainen

Äidin kateus tytärtään kohtaan taitaa olla yleisempää kuin tiedetään tai myönnetään. Pyhä Äiti -ajattelussa ei ole tilaa tämän käsittelyyn. Välillä itsekin mietin, etten vihollisia "tarvitse", kun on äitini kaltainen ihminen lähipiirissä. 

Äidissä riippuva lapsi ei ole aikuistunut.  Hän ei ole itsenäistynyt silloin kun on sen aika.