Mikähän kaveria vaivaa?

Onko se ystävällisyyttä ollut, kun ei tiedä mitä sanoa ja haluaa kehua / ihmetellä. Vai se alentuva tai liian mysteeri.

Ei ole halunnut päteä tai ryhtyä neuvomaan.

Minä tekisin näin henkilön kanssa, kenen kanssa ei saa fiksua keskustelua mistään aikaan, ollen kuitenkin kohtelias

Ehkä on kokenut että voisit ajatella että hän tärkeilee kun on sinua aikaisemmin jostain tietoinen tai tehnyt. Ei halunnut viedä sinulta sinun hetkeäsi. Toisaalta, minulla on myös tuttu joka on kova pätemään enkä kaipaa neuvoja, joten jos puhuu jostain asiasta josta tiedän en aina jaksa sanoa vaikka tekeväni samaa, kun hänelle se on sitten kilpailu joka pitää voittaa. 

Kyllä se nyt kuitenkin olisi parempi jos rehellisesti vaan olisi itsensä, koska tuostakin tulee aika typerä olo että on esittänyt tyhmää kuin jollekin pikkulapselle. ap

Kannattaa puhua ja muista tuo oma toimintasi, ihmettelen lähinnä sitä miksi vain tarkkailet sitä kaveriasi. Etkö suvaitse hyväksyä hänen käytöstänsä? Ymmärrä häntäkin, se vaatii tutustumista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt kuitenkin olisi parempi jos rehellisesti vaan olisi itsensä, koska tuostakin tulee aika typerä olo että on esittänyt tyhmää kuin jollekin pikkulapselle. ap

Otapas puheeksi. Sillä tavalla tulee ÄLYKKÄÄMMÄKSI ihmiseksi. Puhukaa nyt hyvät hyssykät niin ei jää kaikki vaivaamaan.

Jos tietää jostain asiasta tosi paljon, on pidemmän päälle rasittavaa puhua siitä maallikoiden kanssa. 

Oletko varma ettei ole opetellut näitä asioita myöhemmin? Jos hänestä oikeasti on ollut hienoa "tuollainen" ja innostunut asiasta.

Aika usein ihmettelen silmät teevadin kokoisena ihmisten saavutuksia ja tempauksia. Pääsen paljon helpommalla heittäytymällä tyhmäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt kuitenkin olisi parempi jos rehellisesti vaan olisi itsensä, koska tuostakin tulee aika typerä olo että on esittänyt tyhmää kuin jollekin pikkulapselle. ap

Miten itse kerrot tällaisia asioita? Onko 1000% energiaa ja hössötystä, johon hän ei jaksa osallistua? Oletko tietäväinen ja tuot ilmi kaikenlaista muista ihmisistä suhteessa asiaan joka on vähättelevää ja negatiivista (tyyliin että moni ei tajua että urheilu pitää alottaa niin ja näin ja ehdottomasti noin) jolloin tulee olo että keskustelusta tulee kisa tms? Koetko että sinun pitää kilpailla tai päteä tekemiselläsi jos kaverisikin on jotain tehnyt? Vai olisiko se sinusta mukava, rento, miellyttävä ja hauska juttu?

Kannattaa miettiä oletko sinä kenties vaikuttanut kaverisi suhtautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ihmettelen silmät teevadin kokoisena ihmisten saavutuksia ja tempauksia. Pääsen paljon helpommalla heittäytymällä tyhmäksi. 

Minä taas en heittäydy tyhmäksi mutta joskus vain kuuntelen ja reagoin juuri tuolla tavalla "ohhoh, onpas hienoa" tms. Se kertoo että kuuntelen. Olen puhelias muuten ja saatan heittää sopiviin väleihin muutakin jos tulee tilannetta mutta en nyt ihan ain kuitenkaan. Täytyy olla asiallinen.

Intensiivisten ihmisten kanssa esitän aina olevani ulalla, jolloin he saavat itselleen sen tilan puhua asiasta. Jos sitä tilaa vie kertomalla omaa tietoa tai kokemusta, niin sieltä tullaan kovaa vastaan. Kova = hössötystä, energiaa, kysymyksiä, huonoitsetuntoisella vihjailua (jotkut ihmiset ei ymmärrä että niin ja noin) jne. 

Suosittelen. Kokemukseni mukaan tämä on aika yleistä, huomaan esim töissä jos tiedän jonkun rauhallisemman vaikka sijoittavan, ja sitten joku nordnetin uusmessias rupeaa räpättämään, niin ei ne mitään sano. Hymyilee ja kyselee ja kannustaa ja ihailee.

Parempihan se on, kun ystävä kehuu ap:n tekemisiä, kuin että alkaisi vähättelemään,  Tai esittämään omia teorioitaan tai tietämistään tuosta asiasta.  Siinähän hän vain nolaisi ap:n.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa puhua ja muista tuo oma toimintasi, ihmettelen lähinnä sitä miksi vain tarkkailet sitä kaveriasi. Etkö suvaitse hyväksyä hänen käytöstänsä? Ymmärrä häntäkin, se vaatii tutustumista.

Olenko siis jotenkn epänormaali kun kiinnitän mielestäni täysin normaalisti epäjohdonmukaisiin asioihin huomiota? ap

Vierailija kirjoitti:

Intensiivisten ihmisten kanssa esitän aina olevani ulalla, jolloin he saavat itselleen sen tilan puhua asiasta. Jos sitä tilaa vie kertomalla omaa tietoa tai kokemusta, niin sieltä tullaan kovaa vastaan. Kova = hössötystä, energiaa, kysymyksiä, huonoitsetuntoisella vihjailua (jotkut ihmiset ei ymmärrä että niin ja noin) jne. 

Suosittelen. Kokemukseni mukaan tämä on aika yleistä, huomaan esim töissä jos tiedän jonkun rauhallisemman vaikka sijoittavan, ja sitten joku nordnetin uusmessias rupeaa räpättämään, niin ei ne mitään sano. Hymyilee ja kyselee ja kannustaa ja ihailee.

 

Nämä tuntuu niin oudoilta koska en itse toimi mitenkään näin. Olen vain aina kuten olen, olen ehkä tottunut kaikenlaiseen enkä oikeastaan vaivaannu mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on, kun ystävä kehuu ap:n tekemisiä, kuin että alkaisi vähättelemään,  Tai esittämään omia teorioitaan tai tietämistään tuosta asiasta.  Siinähän hän vain nolaisi ap:n.

Sekö on sitten hyvä kun se tulee puoli vuotta myöhässä se vähättelyvaihe, että niinjuu btw. tiedänkin tosta aiheesta kaiken jossa esitin silloin tyhmää. Silloinhan pitäis esittää tyhmää aiheessa koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa puhua ja muista tuo oma toimintasi, ihmettelen lähinnä sitä miksi vain tarkkailet sitä kaveriasi. Etkö suvaitse hyväksyä hänen käytöstänsä? Ymmärrä häntäkin, se vaatii tutustumista.

Olenko siis jotenkn epänormaali kun kiinnitän mielestäni täysin normaalisti epäjohdonmukaisiin asioihin huomiota? ap

No et, olet omanlaisesi vain. Kannattaa kuitenkin kysäistä jos jokin asia vaivaa koska ne vaivaavat asiat saattavat paistaa sinusta. Jos olisin kaverisi niin jossakin kohdassa tulisi stoppi ja kysäisisin sinulta jotakin. Tykkään olla täysin oma itseni ja ainainen epäily ja analysointi alkaa ärsyttämään koska se ei ole oikein. Pitää puhua asioista.

Tulee myös mieleen että odotellaan ennemmin kuin neuvotaan jos kaveri mokaisi siinä tekemisessään ja siitä saadaan sitten jotain sisäistä hupia.