Lue keskustelun säännöt.
Minkä esineiden hävittäminen kuolinpesästä on tuntunut sinusta vaikealta?
12.02.2025 |
Mun vanhemmilta jäi tauluja, paljon. Isäni maalasi itse. Mitään arvoa niillä ei ole kenellekään, kukaan ei osta eikä ota ilmaiseksikaan. Jokainen meistä lapsista otti yhden ja senkin jonnekin varaston perukoille. Roskalavalle menivät vaikka pahaa tekikin.
Kommentit (9)
Ihan kaiken. Olen tyhjentänyt kuolleen lapseni kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tyhjentänyt läheisen kuolinpesää. Vain kaukaisen sukulaisen kodin ja mökin. Otin innolla tavaroita mukaani. Läheiset siis elossa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaiken. Olen tyhjentänyt kuolleen lapseni kodin.
Mieki, ja eipä raskaampaa ja vaikeampaa.
Äidin kirjeet ja rakkaat teetetyt vaatteet. Lempiasiat, joille ei vain löytynyt säilytystilaa, eikä järjellistä syytä säilöä - surullinen prosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut isäni kouluajan kasvion hävittämistä. En tiedä miksi pölyinen ja kuivien kasvien kokoelma teki niin vaikeaa. Puolison jäämistöstä tiukinta teki kalastusvälineet, jotka annoin pois niitä arvostavalle.
Kaikkien. Jopa jääkaappiin jääneen pilaantuneen ruoan. Tuntuu, kuin kärräisi toisen ihmisen elämän kierrätyskeskukseen ja roskalavalle ja silti en halunnut mitään pitääkään, koska surun keskellä niiden esineiden näkeminen on yhtä tuskaa. Mulle riittävät muutamat valokuvat ja muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paha nuo taulut, mahtanut tuntua hirveältä.
Minä heitin mummoni enkelipatsaskokoelman roskiin, kirpaisi kyllä. Niitä enkeleitä oli useita kymmeniä :(
Mutsin kuolinpesässä oli kuvatunkaltaista krääsää. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut niitä omaan torppaan ottaa. Osan toki haki paikallinen seurakunnan kirppis.