empä olisi syntynyt.

on vaikea kuvata mun ongelma mutta se on ikäänkuin kahden paikkakunnan ongelma. alussa tilanne lähti siitä että äitini lähti "pakoon" isääni eripuolelle suomea, minne minä koitin nuorena juurtia. noh homma ei toiminut ja minut passitettiin isäni tykö. noh juurruttuani sinne ja jotenkin vinoon muutin takaisin äidin luo opiskelemaan. nyt tässä pitää tietää että olin hirveän fiksu ja menin yliopistoonkin pitkällä matematiikalla ja fysiikalla. mutta lähdin kotipaikkakunnalleni etsimään morsmaikkua myöhemmässä vaiheessa. tässä vaiheessa jotain meni pahasti pieleen ja viranomaiset tulkitsi minua jatkuvasti nurinkurisella tavalla.

tämä on se kahden paikkakunnan ongelma mistä puhun: kun olen toisella paikkakunnalla todistanut olevani älykäs yliopisto-opiskelija niin toisessa kaupungissa tästä minun pärjäämisestä ei ole tietoakaan ja minua alettiin kohdella kaistapäisenä mielisairaana jonka puheessa ei ole mitään luotettavaa.

taannoin kotipaikkakunnallani tilanne äityi viranomaisten kanssa semmoiseen umpisolmuun että minun oli pakko paeta äitini paikkakunnalle, jossa minuun taas suhtaudutaan eri lailla. nyt palattuani kotipaikkakunnalle olen taas viranomaisten jatkuvan syynäämisen ja epäluulottelun kohteena.

tämä vaikea ja ristiriitainen elämäni on saanut minut toivomaan että en olisi syntynyt, koska eläminen yhden paikkakunnan ihmisenä olisi tehnyt minusta ihmisten silmissä tutun ja luotettavan mutta nyt mitään luottoa ei ole.