Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on aivan liian helppoa. Se on tehnyt minusta masentuneen.
01.02.2025 |
Kaikki on valmiina. Senkun tekee mitä lystää omassa kodissaan. Ei tarvitse käyttää mielikuvitustaan, ei tarvitse yhtään mitään luovuutta tai selviytymisvaistoaan käyttää. Yhteisöllisyyskin on näppärästi ruudulla, ei tarvitse ketään nähdäkään. Asiatkin hoituu yleisesti parilla klikkauksella.
Kun ihmisiä harvoin näkee niin kaikki jauhaa samoista asioista, mikä on trendikästä milloinkin, mitä ongelmia kenelläkin, mitä tähdätään, mitä päämääriä.
Mitään aitoa yhteisöllisyyttä ei enää ole, jokaiselle asialle on lokero. Jos olet tällainen, mene tuonne tai soita sinne niin ammattilainen auttaa ja muista lääkkeet.
En näe täällä tässä elämässä mitään järkeä. Mitä väliä millään materialla on? Silti vaan aina pitää lisää rahaa, materiaa, innovaatiota ja uutta saada. Miksi ei riitä jo, mitä me enää muka tarvitsemme?
Kommentit (24)
Opiskele vaikka kemiaa ja biologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno aloitus. Kannattaa tosiaan vaikka opiskella jotakin haastavaa, niin pysyy elossa.
Tyydyt liian vähään. Yritä haastaa itsesi eri tavoin, se tuo onnistumisen tunteita joita vailla taidat elää. Älylliset ja fyysiset haasteet nostavat sinua pinnalle, lisää kertoimia kun tuntuu että on liian kevyttä ja helppoa.
Jos odottaa muiden tarjoavan sinulle hyvän elämän, passivoituu. Luo itse elämäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut paljon passiivissa.
Puhutko siis itsestäsi vai oletatko tilanteesi vastaavan joidenkin muidenkin kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta aktiiviseen kyläyhteisöön maalle. Tule talkootoimintaan. Yhteishenki on hyvä ja elämälle löytyy paremmin merkitystä. Muutenkin yksinkertaisempi elämä maalla tekee hyvää mielelle, kaupunki sairastuttaa liiallisilla mahdollisuuksilla ja helppoudella mielen.
Ihan kuin minun ajatuksia muutamia vuosia sitten (ja yhä edelleenkin toisinaan). Varsinkin talvet ryvin syvissä vesissä miettien elämän tarkoitusta, laahustin lenkkejä pimeällä tienreunoja pitkin miettien että hitto mitä paskaa oikeasti ja odotin kevättä. Ratkaisin toistaiseksi asian niin että aloin opiskella amk ssa työn (josta sentään tykkää) ohella. Siitä saan haastetta päiviini ja välillä niitä tunteita että on saanut jotain aikaiseksi eikä ole aika mennyt netissä surffaillen.
Keväästä syksyyn viihdyn parhaiten mökillä, yksin jopa, koska ei ole vaihtoehtojakaan. Toiset hämmästelee että eikö siellä ole tylsää että miksi ihmeessä siellä olen erakkona. Päinvastoin, siellä vasta tekemistä on. Nautin vesien kantamisesta, saunan lämmittämisestä, marjojen ja sienien keräämisestä, pihapiirin ja rakennusten kunnostuksesta jne. On kalastusta ja veneilyä, tuholaiseläimien pyydystämistä ym. Toki sitä nettisurffausta kännykälläkin mutta siitä koitan aina pyristellä irti. Mietin aina että miksi joku inhoaa kaikkea tuollaista "työtä"? Itse saan jotain outoa tyydystä siitä kun saan tehdä jotain että pärjään, jopa välillä tulevat sähkökatkot tuntuu jotenkin eksoottiselta, varsinkin jos akku loppuu kännykästäkin. Olen vaan ja pärjäilen.
Ja tuota yhteisöllisyyttä kaipaisin kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde haastamaan itseäsi äläkä odota että joku ulkoinen voima tekee sen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Puhut paljon passiivissa.
Puhutko siis itsestäsi vai oletatko tilanteesi vastaavan joidenkin muidenkin kokemusta?
Sama se on kaikille, moni on liian tyhmiä tajuatakseen asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot tajunnut jotain todella olennaista elämästä.
Mitä tämän tajuamisen jälkeen? Sitä en tiedä. Itse hyvin samassa tilanteessa. Hämmentävä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 10 jatkaa vielä. Tuota kaiken tehostamista mietin itsekin, MI TEN, ihan oikeasti voi jatkuvasti vaan tehostaa ja parantaa kaikessa, pakkohan joskus on seinän tultava vastaan? Tai onko kaiken pointti vaan rikkaiden rikastuminen (yritysten tuoton maksimointi), mitä kaikille ihmisille käy joille ei enää ole työtä tehostamisen jälkeen kun koneet hoitaa jne? Ja mitä pitäisi kehittää, meillähän on jo kaikki tarvittava periaatteessa, ei esimerkiksi pohjoismaisilta ihmisiltä puutu mitään käytännössä. Ainoita kehittymisen kohteita näen terveydenhoidossa, ehkä joskus kaikki sairaudet voidaan parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Oot tajunnut jotain todella olennaista elämästä.
Mitä tämän tajuamisen jälkeen? Sitä en tiedä. Itse hyvin samassa tilanteessa. Hämmentävä olo.
No, haluaisin kanssa mökille puuhailemaan noita samoja asioita kuin yksi aikaisempi kommentoija. Kuulostaa täysin siltä miltä haluan. Rahaa ei paljoa ole mutta ehkä vois vuokralle mennä hetkeksi.
Alkanut tämä epäinhimillisyys jotenkin kyllästyttämään, tämä pehmoilu ja toisaalta taas se että ihan vääriin asioihin käytetään niin valtavasti energiaa oudoista syistä kuten vaikkapa se hieno status.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa vielä. Tuota kaiken tehostamista mietin itsekin, MI TEN, ihan oikeasti voi jatkuvasti vaan tehostaa ja parantaa kaikessa, pakkohan joskus on seinän tultava vastaan? Tai onko kaiken pointti vaan rikkaiden rikastuminen (yritysten tuoton maksimointi), mitä kaikille ihmisille käy joille ei enää ole työtä tehostamisen jälkeen kun koneet hoitaa jne? Ja mitä pitäisi kehittää, meillähän on jo kaikki tarvittava periaatteessa, ei esimerkiksi pohjoismaisilta ihmisiltä puutu mitään käytännössä. Ainoita kehittymisen kohteita näen terveydenhoidossa, ehkä joskus kaikki sairaudet voidaan parantaa.
Sielun sisko. Kiitos, että ymmärrät ja että meitä on, jotka tahtoisivat aivan toisenlaista.
Aloittaja
No kyllähän ihmisen aivot tarvitsee haasteita. Juuri tämä "kaikki hoituu yhdellä klikkauksella" -maailma on se, mikä aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Sellainen ei tee elämästä mitenkään parempaa, vaan pahempaa.
Samoja mietteitä kuin aloittajalla. Mulle suurin ongelma on aito yhteisöllisyyden puute. Että elämässä on erilaisia kontakteja, muttei kuitenkaan varsinaista jatkuvuutta, vaan ennemmin sellaista silppua. Enkä tiedä mitään ratkaisua. Harrastuksistakin oon saanut vaan sellaisia tuttuja, joiden kans ollaan kontaktissa vaan siellä, jos kumpikin sattuu olemaan yhtä aikaa paikalla. Sellaiset ei oo kunnon ihmissuhteita. Haluaisin sellaisia oikeasti läheisiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita, mut tosi hankala on löytää.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä kuin aloittajalla. Mulle suurin ongelma on aito yhteisöllisyyden puute. Että elämässä on erilaisia kontakteja, muttei kuitenkaan varsinaista jatkuvuutta, vaan ennemmin sellaista silppua. Enkä tiedä mitään ratkaisua. Harrastuksistakin oon saanut vaan sellaisia tuttuja, joiden kans ollaan kontaktissa vaan siellä, jos kumpikin sattuu olemaan yhtä aikaa paikalla. Sellaiset ei oo kunnon ihmissuhteita. Haluaisin sellaisia oikeasti läheisiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita, mut tosi hankala on löytää.
Ihan samoja mietteitä mulla. Pitäiskö meidän tällaista kaipaavien tavata ja katsoa jos saatais yhteisö muodostettua...? :D
-nro 18
Alue: Aihe vapaa
Ihmisten kanssa kannattaa olla kasvotusten tekemisissä, se piristää. Ja asioiden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Itse poimitut marjat pakastimessa herättävät enemmän tunnetiloja ja muistoja kun marjoja ottaa pakastimesta kuin kaupan pakastealtaasta otettu pussi.
Liikunta luonnossa tekee hyvää mielelle. Hyvä leffa on isompi kokemus kuin sarjamaraton suoratoistona. Hyvä luettu kirja aktivoi aivoja enemmän kuin kiireessä nopeutettuna kuunneltu kun on tehnyt samaan aikaan jotain muuta. Siivoaminen ja tuoreet kukat pöydällä ilahduttaa enemmän kuin epäsiisti koti ja pölyyntyneet kukat. Tee, toimi ja nauti.