Elämä on aivan liian helppoa. Se on tehnyt minusta masentuneen.
Kaikki on valmiina. Senkun tekee mitä lystää omassa kodissaan. Ei tarvitse käyttää mielikuvitustaan, ei tarvitse yhtään mitään luovuutta tai selviytymisvaistoaan käyttää. Yhteisöllisyyskin on näppärästi ruudulla, ei tarvitse ketään nähdäkään. Asiatkin hoituu yleisesti parilla klikkauksella.
Kun ihmisiä harvoin näkee niin kaikki jauhaa samoista asioista, mikä on trendikästä milloinkin, mitä ongelmia kenelläkin, mitä tähdätään, mitä päämääriä.
Mitään aitoa yhteisöllisyyttä ei enää ole, jokaiselle asialle on lokero. Jos olet tällainen, mene tuonne tai soita sinne niin ammattilainen auttaa ja muista lääkkeet.
En näe täällä tässä elämässä mitään järkeä. Mitä väliä millään materialla on? Silti vaan aina pitää lisää rahaa, materiaa, innovaatiota ja uutta saada. Miksi ei riitä jo, mitä me enää muka tarvitsemme?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä kuin aloittajalla. Mulle suurin ongelma on aito yhteisöllisyyden puute. Että elämässä on erilaisia kontakteja, muttei kuitenkaan varsinaista jatkuvuutta, vaan ennemmin sellaista silppua. Enkä tiedä mitään ratkaisua. Harrastuksistakin oon saanut vaan sellaisia tuttuja, joiden kans ollaan kontaktissa vaan siellä, jos kumpikin sattuu olemaan yhtä aikaa paikalla. Sellaiset ei oo kunnon ihmissuhteita. Haluaisin sellaisia oikeasti läheisiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita, mut tosi hankala on löytää.
Niin just. Sellainen pieni kyllä jossa on arvot, että kaikkia kunnioitetaan ja jokainen osallistuu yhteiseen tekemiseen ja olemiseen olisi niin hienoa. Ei ihmiset oikeasti tarvitse näitä somealustoja. Joku puhelin olisi ihan hyvä, jolla voi soittaa. Muuten keskityttäisiin elämään ihmisten kanssa, ihan aidosti.
Ei tämä kehitys ole todellakaan mitään tervettä kehitystä mitä on ollut. Kai se ihmisen luonto on sitten vain sellainen, että pitäisi koko ajan saada lisää. Tämä maailma vaikka olen aika nuori, näyttäytyy minulle jonakin absurdina scifi-elokuvana jossa on niin paljon kaikenlaista moskaa, epäinhimillistä.
Miksi en ole sitten tehnyt mitään? Koska en tiedä miten pärjään sitten itsekseni kun olen tässä maailmassa kasvanut. Tarvitsisin sen kylän.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä kuin aloittajalla. Mulle suurin ongelma on aito yhteisöllisyyden puute. Että elämässä on erilaisia kontakteja, muttei kuitenkaan varsinaista jatkuvuutta, vaan ennemmin sellaista silppua. Enkä tiedä mitään ratkaisua. Harrastuksistakin oon saanut vaan sellaisia tuttuja, joiden kans ollaan kontaktissa vaan siellä, jos kumpikin sattuu olemaan yhtä aikaa paikalla. Sellaiset ei oo kunnon ihmissuhteita. Haluaisin sellaisia oikeasti läheisiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita, mut tosi hankala on löytää.
Ihan samoja mietteitä mulla. Pitäiskö meidän tällaista kaipaavien tavata ja katsoa jos saatais yhteisö muodostettua...? :D
-nro 18
Mukana!
Mitä tehdään?
Aloittaja
Vapaaehtoistyö heikompiosaisten hyväksi?