Kenelle menee kuolleiden vanhempien kihla ja vihkisormukset? Kuka ne saa?

Meillä meni varkaille. Kaikki kultakorut vietiin.

Isä elää vielä, joten äidin sormukset on hänellä. Veikkaan, että kun isä kuolee, mun siskoni mielelään ottaa molempien sormukset. Mä en tee niillä mitään. 

 Perillisille taitaa mennä, puoliso, lapset tai joku lähiomainen joka on merkitty papereihin.

Minä sain äidin ja isän sormukset. Äidilläni oli myös oman äitinsä ja isän äidin sormukset. Veli halusi äidin tavaroista vain yhden jutun. Sain loput.

Itselläni on kolme poikaaja ja viisi sormusta. Lisäksi jotain kultaisia korvakoruja. Jotenkin jakavat sitten. 

Annan veljen pitää ne.

Leskeksi jäänyt isoäitini antoi sormuksensa minulla jo eläessään. Olin silloin 7-vuotias. Äitini on sanonut, että saan korunsa, kun hänestä aika jättää. Jossain vaiheessa sitten lahjoitan koruni miniöille, sikäli mikäli he niitä haluavat. Ainahan kulta- ja hopeakorut voi myös myydä ja jalokivet käyttää myös uusissa koruissa.

Kaikenlaista sitä ihmiset miettiikin. 

Vanhemmat eroneet, joten vain äidillä oli koruja. Hoitokoti otti ne talteen ja otin ne itselleni kun kävin siivoamassa paikat. Ei meillä kukaan sormuksen perään kysellyt. KÄvin kultasepällä kysymässä mitä siitä saisi, kun iso rubiinisormus.. mut arvo kullan painon mukaan, eli muutama kymppi. ei viitti vauvautua. käyttää en voi kun se näyttää sellaiselta, jota vanhat ro.manirouvat käyttää. Ei istu meikäläisen lookkiin.

Tapauskohtaista.Siitä päättää jko perikunnan palkkaama pesänjakaja tai lapset (perijät) keskenään. Jälkimmäinen tietenkin mukavin, jos onnistuu.

Onneksi en välitä lainkaan, kun olen tottunut siihen että siskoni aina ottaa itsestäänselvästi kaiken mikä vain irti lähtee. Hänelle on materia hirveän tärkeää.

Näin myös kävi vanhempien kuoltua. Silti haukkui ja kiukutteli, vaikka sai kaiken haluamansa ja vähän siitä ylikin.

Emme pahemmin ole väleissä.

Meillä minä sain ne äitini toiveen mukaisesti.  Sisarukset saivat muita koruja.

Omistani saavat lapset (2) keskenään päättää.

Minä otin ne, koska veljeä ei kiinnostanut. Muutenhan ne olisi pitänyt jakaa tasan.

Kanikonttoriin ja velkojen maksuun.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eroneet, joten vain äidillä oli koruja. Hoitokoti otti ne talteen ja otin ne itselleni kun kävin siivoamassa paikat. Ei meillä kukaan sormuksen perään kysellyt. KÄvin kultasepällä kysymässä mitä siitä saisi, kun iso rubiinisormus.. mut arvo kullan painon mukaan, eli muutama kymppi. ei viitti vauvautua. käyttää en voi kun se näyttää sellaiselta, jota vanhat ro.manirouvat käyttää. Ei istu meikäläisen lookkiin.

Jos rubiini on laadukas niin aina voit teettää sermuksesta joko uudenaisen, enemmän omaan makuun istuvan korun. Esimerkiksi istuttamalla ympärille timantteja ovaalisa muodossa tai omaan makuun mieluummin kukkamuodostelmaan. Googlettamalla löytyy esimerkkejä. Riipuksenkin siitä voi teettää.

Meillä meinasi äiti myydä romukullaksi isän sormukset hänen kuoltuaan. Yhtään mitään perintöveroja lukuunottamatta ei lapset saaneet isän kuollessa. Äiti piti kaiken itsellään emmekä viitsineet alkaa riitelemään narsistin kanssa. Käytti isän sairastellessa lähes kaikki isän rahat ja loput käytti kalliisiin hautajaisiin, jolloin isän tili oli nollilla. Äidin logiikan mukaan hän piti omat rahansa, joita oli saanut säästöön kun elivät isän rahoilla.

perikunta päättää yhdessä ellei isovanhemmat ole eläessään jo antaneet näitä eteenpäin

Kultaseppä pystyy tekemään vanhoista kultakoruista uusia. Mitä niitä vanhoja sormuksia hautomaan jossain kaapissa, jos niistä teettämällä saa jotain käyttöön.

Siskojen kesken jaettiin, jokaiselle yksi sormus

Tavaroita huutokaupataan. Se taho ostaa kellä varoja.

Mummiltani sain rannekorun

hänen kauppakoulunsa muistoina.

Sovittiin kolme sisarusta keskenään. Veli sai isän. Minä ja sisko jaettiin äidin sormukset. Kaikille 1.