Minulla ei ole ketään kenelle puhua

osta mopo

Etsi vertaistukea jostain mielenterveyspalveluiden yhteydestä. Googleta.

Tai hanki harrastus, minkä kautta saat ystäviä.

Mistä haluaisit puhua?

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit puhua?

Tätä minäkin mietin. Mistä sellaisesta, mitä et voi psykologilla puhua? 

Puhu Jumalalle, hän on hyvin kiinnostunut ja vastaanotto on 24/7.

Ihan kaikesta mitä minulle on tapahtunut lähiaikoina. Psykologilla käyn vain ADHD asioiden vuoksi joten en siellä oikein juttele muista asioista.

Eka lause on jo ristiriidassa otsikon kanssa. Sinulla on joku, jolle puhua, mutta se ei kelpaa.

Tule tänne sedän luo, niin puhutaan ja käydään kaikki sua vaivaavat asiat läpi.

T. Ykäsonni 49v

Hanki uusi poikaystävä..

Jos kirjoitat päiväkirjaa jonka annat sitten poikaystävän luettavaksi niin hän voi pohtia miten asiasta kanssasi keskustelisi? Parisuhteenhan pitäisi olla kuitenkin sellainen jossa voi kertoa ihan mistä vain?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikesta mitä minulle on tapahtunut lähiaikoina. Psykologilla käyn vain ADHD asioiden vuoksi joten en siellä oikein juttele muista asioista.

Mitä lähiaikoina on tapahtunut?

Minulla on kolme lasta. Asun yksin.  Sairastuin 5 v sitten syöpään ja olin huonossa kunnossa. Sen jälkeen lapseni eivät ole puhuneet kanssani. Yksi ei mitään ja kaksi vain diiba-daabaa. 

Kuluu useita päiviä niin, että kukaan ei sano minulle mitään. 

Miksi elää. Toivon, että olisin kuollut syöpään. 

Ei minullakaan. Ei ole edes sitä poikaystävää. Ei ole työkavereita. Psykologilla en viitsi käydä. Vanhemmat asuvat kaukana. Tätä tää on.

Mielestäni meitä suomalaisia ihan yleisestikin vaivaa se, että olemme monet aika yksinäisiä. Sitä olisi kiva vaihtaa ajatuksia, että miten on mennyt ym., mutta tuntuu, että ketään ei kiinnosta. Sen huomaa töissä ja koulussa ja joka paikassa. Yksinkertaisesti haluaisin lisää kommunikaatiota. Olen käynyt yhdessä ryhmässä. Soittelen ihmisille ja pyrin näkemään ihmisiä, mutta tuntuu, että välillä olisi kiva vain jutella kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni meitä suomalaisia ihan yleisestikin vaivaa se, että olemme monet aika yksinäisiä. Sitä olisi kiva vaihtaa ajatuksia, että miten on mennyt ym., mutta tuntuu, että ketään ei kiinnosta. Sen huomaa töissä ja koulussa ja joka paikassa. Yksinkertaisesti haluaisin lisää kommunikaatiota. Olen käynyt yhdessä ryhmässä. Soittelen ihmisille ja pyrin näkemään ihmisiä, mutta tuntuu, että välillä olisi kiva vain jutella kaikkea.

Kevät kun tulee niin rohkeasti siihen lähiostarin viereen pussikaljoittelee.

Tahtoisin että meillä olisi sellainen seurakunta, jonne kaikki yksinäiset olisivat tervetulleita tapaamaan toisiaan ja juttelemaan. 

Oletko kokeillut musiikin ohella kirjoittamista? Nyt kannattaa tarttua siihen. Se voi olla raskastakin,mutta erittäin paljon auttaa,jos ei ole ketään joka kuuntelisi. Olet ilmeisesti melko nuori, jos et ole vielä tuota keinoa käyttänyt ja musiikki auttaa sinua tunnetiloissasi. Liikunta on myös erittäin hyvä stressin ja ahdistuksen purkukeino, erityisesti nyrkkeilysäkin hakkaaminen tai jonkin hajoittaminen tai repiminen ym. Sinuna kokeilisin myös esimerkiksi äänitallenteen käyttöä siten, että purat täysin sensuroimattomana kaikki ajatuksesi äänitteelle ja tuhoat sen sitten,kun sille ei ole enää käyttöä. Äänitemateriaalia voi käyttää esim. kirjoittamisen tukena,jos haluaa tuottaa vaikka ihan yksityiseenkin käyttöönsä ns. elämänkerran.Tästä voi olla paljon apua myös myöhemmässä terapiatyöskentelyssäsi ja minäkuvasi ja elämänsuunnitelmien hahmottamisessa. Myös maalaaminen auttaa,mutta yleensäkin mikä tahansa,missä saat työstää tunteitasi ja tapahtumia ulos itsestäsi "konkreettiseen" muotoon muita vahingoittamatta tai lähiympäristöä kuormittamatta. Piirrustukset ja maalaukset voi myös tuhota,kun niitä ei enää tarvitse. Lisäksi on kirjoittamiseen liittyvä tekniikka,jossa kirjoitat kirjeen jokaiselle sinua kaltoin kohdelleelle ja kerrot kirjeeseen kaiken,kaadat siihen kaiken pas..n mitä ajattelet ja tunnet. Joillekin voi kirjeen lähettää,yleensä se ei ole kovin viisasta ellei sitten lähetä erittäin siistittyä versiota. Käytä mahdollisimman paljon self-help-metodeita joita löydät netistä,sillä nykyään ei ole enää mt-palveluita,jotka todella auttaisivat riittävästi,vain pillerireseptejä diagnooseja kirjoitellaan,mutta juurisyistä ei olla kiinnostuneita. Ota oma elämä haltuun, sinä pystyt siihen! Ja jos et pysty, ainoa keinosi on säästää edes muutama tonni,jotta pääset yksityiseen terapiaan-kumppanisi ei ole terapeutti,vaikka sinusta välittääkin ja voihan olla, että hän ei ole lopulta se oikea ihminen,jonka kanssa löytyisi sitä aitoa ymmärrystä koskaan. Tee mitä voit hyvinvointisi eteen äläkä jää roikkumaan suhteisiin,jotka eivät ole sinulle hyväksi.

Mitä ihmettä? Sinulla on poikaystävä! Moni on täysin yksin. 

Yksinäiset...ottakaa viinaa..

Vierailija kirjoitti:

Puhu Jumalalle, hän on hyvin kiinnostunut ja vastaanotto on 24/7.

Mielikuvitusystävälle voi puhua,vaikkei olisi uskossa yhtään mihinkään,voi puhua vaikka esi-isilleen,jos on pakko,mutta mitään uskontoa ei tule sekoittaa ihmisen yksinäisyyteen ja traumojenpurkutarpeeseen. Se jos mikä on vaarallista että ihminen on heikoilla ja hänent indoktrinoidaan aatteeseen tai uskontoon,jonka kautta hän sitten kätevästi voi jättää omat kokemuksensa läpikäymättä-aivan liian paljon olen nähnyt tästä esimerkkejä ihan omassakin elämässä. Älkää tarjotko ihmisille näitä hihhuliratkaisuita, ymmärrättekö,miten paljon mielisairaaloissa on "uskovia" juuri tällaisen takia?!