Uskaltaakko muuttaa toiselle puolelle Suomea, kun on pienet lapset ja parisuhde ei niin hyvä?
Tilanne on se, että meillä on koko läheisverkosto nykyisellä paikkakunnalla. En kuitenkaan ole saanut täältä töitä, vaikka on iso kaupunki kyseessä. Toisella puolella Suomea olisi tarjolla työpaikka, ihan vierasta seutua muuten ja lähimmät tutut/sukulaiset 500 kilsan päässä. Lapset on 4 ja 6 eli päiväkoti-ikäisiä. Parisuhteessa ei mene hyvin, mutta ollaan päätetty vielä yrittää yhdessä. Miehen määräaikainen työ on loppumassa, eikä hänellä ole tiedossa vielä uutta, olisi valmis muuttoon, jos minä saan tuon paikan. Itse en silti oikein tiedä... Vieraalle paikkakunnalle hyvin kauas kaikista läheisistä huonossa parisuhteessa. Entä jos tulee ero heti muuton jälkeen? Entä kun silloin voisi auttaa lasten kanssa, jos mies häipyy jonnekin satojen kilsojen päähän? Onko muutto ylipäätään järkevä niin kauas, voiko sinne sopeutua kunnolla aikuisiällä? Onko kukaan muuttanut vastaavassa elämäntilanteessa?
Kommentit (10)
Muutin. Ei ole ollut kivaa. Uusia ystäviä ei ole löytynyt. Enkä ole kotiutunut, mutta ei jaksa/ uskalla enää muuttaa muualle.
Kyllä kannattaa, tiedä vaikka löytää uuden ja paremman parisuhteen esim. nämä ihanat uusioperhe sydeemit: minun lapset, sinun lapset, meidän lapset, exien lapset ja tulevien exien lapset jne. On sitten mitä vanhana muistella.
Jos olet sosiaalinen luonne, löydät uusia ystäviä helposti. Jos taas viihdyt kotona tai tykkäät olla yksin, et tutustu kuin työkavereihin. Ei tuohon ole ainoaa oikeaa vastausta.
Kuinka sitoutuneita olette parisuhteeseen? Onko jommallakummalla tapana häipyä, kun tulee ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sosiaalinen luonne, löydät uusia ystäviä helposti. Jos taas viihdyt kotona tai tykkäät olla yksin, et tutustu kuin työkavereihin. Ei tuohon ole ainoaa oikeaa vastausta.
Kuinka sitoutuneita olette parisuhteeseen? Onko jommallakummalla tapana häipyä, kun tulee ongelmia?
Miehellä on tapana häipyä kun tulee ongelmia. Kun on lapsia, niin tämä häiritsee aika paljon minua. Entä jos minun pitäisi päästä jonnekin omaan pakolliseen menoon, ja mies häipyykin? Eikä ole ketään läheistä, jonka soittaa auttamaan paikalle siellä toisella paikkakunnalla? Ap
En muuttaisi tuossa tilanteessa. Opiskelisin mieluummin uuden ammatin paremmin työllistävältä alalta.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi tuossa tilanteessa. Opiskelisin mieluummin uuden ammatin paremmin työllistävältä alalta.
Mikähän se uusi ala voisi olla? Olen tasan 40 vuotias eli en ihan nuori enää. Nykyinen tutkinto on maisteritutkinto. Ei minun ala tosiaan erityisen hyvin työllistä, mutta tähän saakka on määräaikaisuuksia kuitenkin saanut. Nyt lähistöllä vain ei tarjolla mitään. Ap
Tottakai muutat työn takia. Kun työttömyys pitkittyy, et saa enää mustään töitä. Et kai halua vuosikymmeniä työttömänä olla?
Lasten kanssa ei montaa kertaa kannata muuttaa. Tulee muuten juurettomia lapsia ja kaverisuhteet kärsii.
Tuo on lasten kannalta paras aika muuttaa, eivät muutaman vuoden päästä muistakaan enää entistä paikkakuntaa. Voi aloittaa koulun samaan aikaan kuin muukin luokka. Tosin pari kolme luokkaakin vielä menee ihan hyvin. Lapset yleensä ystävystyy nopeasti.
Ja vaikka sulla ei ole siellä sukulaisia, niin mikä estää hankkimasta verkostoa lastenhoitajista? Nuoria opiskelijoita, toisia lapsiperheitä jne.? Ei se niin vaikeaa ole kun ottaa vähän asiaksi. Itsellään ne asiat harvoin tapahtuu. Pitää vaan uskaltaa laittaa ilmoitus faceen sen paikkakunnan ryhmään, varsinkin jos siellä on mammat-ryhmä, että hei, olen muuttamassa teidän paikkakunnalle kahden pienen lapsen kanssa silloin ja silloin, ja tarvitsimme lapsille leikkikaveria ja minulle ystäviä.... ihan varmasti löytyy.
En muuttaisi.