Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole ketään kenelle puhua
28.01.2025 |
Poikaystävä kyllä on mutta sille puhuminen ei helpota kun ei hän oikein aina ymmärrä mitä tarkoitan eikä hän osaa vastata ikinä mitään. Psykologilla käyn viikottain mutta aivan eri syystä. Vanhemmille en juurikaan kerro kuulumisia kun äitini on narsistinen ja käyttää sen minua vastaan. Isovanhempia en asioillani halua vaivata vaan annan heille kuvan että kaikki hyvin vaikka ei olisikaan. Minulla ei siis kylläkään ole mitään huolestuttavia asioita vaan lähinnä haluaisin purkaa tuntemuksiani ja kokemuksia ja asioitani jollekkin. En vaik tiedä kenelle kun ei oikein ole ketään. Olen oppinut pitämään asiat itsellä ja purkamaan itsekseni asioita kuunnellessa musiikkia.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä haluaisit puhua?
Tätä minäkin mietin. Mistä sellaisesta, mitä et voi psykologilla puhua?
Ja montakos kertaa sinä olet psykologin juttusilla ollut ja millaisista asioista? Vai oletko itse psykopuoskari? Ei kaikkia auta tyhjänpäiväinen jaarittelu tunnin viikossa,siitä saattaa vääristyneiden kirjausten kautta olla erittäin paljon vahinkoa myöhemmässä elämässä,paljon enemmän,kuin hyötyä. Joten mikäköhän on motiivisi ehdottaa psykologille kaikesta avautumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni meitä suomalaisia ihan yleisestikin vaivaa se, että olemme monet aika yksinäisiä. Sitä olisi kiva vaihtaa ajatuksia, että miten on mennyt ym., mutta tuntuu, että ketään ei kiinnosta. Sen huomaa töissä ja koulussa ja joka paikassa. Yksinkertaisesti haluaisin lisää kommunikaatiota. Olen käynyt yhdessä ryhmässä. Soittelen ihmisille ja pyrin näkemään ihmisiä, mutta tuntuu, että välillä olisi kiva vain jutella kaikkea.
Ja jos joskus kerrotkin jotain,saat sen kohta puukkona selkääsi jossain. Sellaista on suomalainen "lähimmäisenrakkaus"-pitkäaikaisetkin ystävät voivat muuttua vihollisiksi, ihan tilanteesta riippuen. En enää milloinkaan luota keneenkään,en päästä lähelleni ketään. Terapoin itseni miten terapoin,kunnes kuolo korjaa.
Olen 18v. Poikaystävän kanssa oltu jo 2v yhdessä ja 1v asuttukkin yhdessä. Toki kerron hänelle siis asiat mutta lähinnä se etten vaadi häneltä juurikin sitä ns terapeutin vastuuta. Hän kuulee, kuuntelee muttei samalla tasolla ymmärrä eikä se minua haittaa. Teen biisejä ja olen julkaissut niitä myös, myös maalaamisesta olen saanut hyötyä. Koen kuitenkin että olisi kiva olla joku aikuinen joka oikeasti välittäisi ja kuuntelisi minun asioitani ja antaisi neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjoitat päiväkirjaa jonka annat sitten poikaystävän luettavaksi niin hän voi pohtia miten asiasta kanssasi keskustelisi? Parisuhteenhan pitäisi olla kuitenkin sellainen jossa voi kertoa ihan mistä vain?
Sitten poikaystävä pyyhkii perseensä sillä päiväkirjan sivulla. No, eivät mene hukkaan sentään.
Minulla ei ole ollut koskaan ketään, jolle puhua. Mutta mitäpä tuosta, mulle voisi myöntää leijonaristin vaikka siitä, että en ole rasittanut ihmisiä. Kirjoitan kaiken kirjoiksi...ehehhee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
osta mopo
Osta jomo hopo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittele että on joku mielikuvitushahmo (hyvä äiti) joka on hyväksyvä ja ymmärtävä. Tai ole se itse. Ole oma ymmärtäjäsi. Lämpö. Et tarvitse muiden lupaa kaikkeen. Kunhan ei lakia riko, juo liikaa, on etiikkaa tms. Ehkä myös palstalla voi jutella jotkut aiheet, jos on kivoja.
Kirjoita päiväkirjaa tai blogia tai jos välttämättä haluat puhua kirjoittamisen sijaan, ryhdy tubettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Kumpa olisin, nimittöin olisin aika monta asiaa tehnyt toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin kuunnella paskajuttujasi kunhan annat vastineeksi jotain...
En vaadi keneltäkään mitään. Enkä varsinkaan halua avautua ihmiselle joka haluaa vastineeksi jotain, eli kuuntelemisella tavoitteleen vain omaa etuaan. Kiitos tarjouksesta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et puhu psykologille äidistäsi? Tai viime aikaisista tapahtumista? Jos sinulla on joku lähete psykologille ADHD:n takia niin ei se tarkoita, ettet voisi puhua mistään muusta, jos psykologi on sellainen, kehen luotat. Ihminen on kokonaisuus ja varmaan psykologi osaisi myös auttaa eteenpäin, jos asia kaipaa enemmän käsittelyä. Ehkä lapsuuteesi tai vanhempiin liittyen, silloin ei tosiaan poikaystävä ehkä ole paras apu, mutta toivottavasti poikaystävä on hyvä sinulle. Yritä löytää jostain ystäviä, joilla ehkä samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Sitä kautta on luontevaa puhua asioista.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Puhu Jumalalle, hän on hyvin kiinnostunut ja vastaanotto on 24/7.
Miten Jumala reagoi, kun hänelle puhuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu Jumalalle, hän on hyvin kiinnostunut ja vastaanotto on 24/7.
Miten Jumala reagoi, kun hänelle puhuu?
On hiljaa ja kuuntelee. Tätä loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Juttele tekoälylle.
Kannattaa testata niin voit yllättyä.
Alue: Aihe vapaa
Et tiedä,millainen on tuo poikaystävä ja kehoitat antamaan päiväkirjan,jossa on kaikkein intiimeimpiä ajatuksia ja haavoittuvuutta,jollekulle,joka saattaa mahdollisesti olla aloittajan kaltaiselle vahingollinen? Mieti nyt vähän..